The Mässy

Jos tietää mitä on, kun mässyt iskee, niin tietää, että oikean mässyn valinta voi olla hyvinkin ratkasevaa.

Eilis iltana iskeneiden mässyjen tuloksena syntyi The Mässy! Ajattelin ensin paistaa peruslettuja, mutta paistaessa olikin aikaa ideoida vähän enenmmän ja lopputuloksena oli lettujäätelö -sandwichi.

Perus isolla paistinpannulla paistattu lettu, johon väliin sokeria ja vaniljajäätelöä. Teen muuten uudestaankin! :D

Opetus- ja kulttuuriministeriö esittää aloituspaikkojen leikkauksia

 TIEDOTE

 6.10.2011

MAMKin aloituspaikkoja esitetään leikattavaksi

 

Mikkelin ammattikorkeakoulu on muiden ammattikorkeakoulujen tapaan saanut 5.10. opetus- ja kulttuuriministeriöltä vuosipalautteen. Palautteen painopiste on amk-uudistuksessa ja määrärahojen merkittävässä leikkaamisessa. Palautteessa ministeriö suosittelee kulttuurituotannon (35 aloituspaikkaa) ja palvelujen tuottamisen ja johtamisen koulutusohjelman (40 aloituspaikkaa) lopettamista. Sen sijaan palautteessa mainittua metsätalouden koulutusta (40 aloituspaikkaa) ei ministeriö vaadi kokonaan lopettamaan, vaan koulutus voi jatkua, mikäli se siirretään Pieksämäeltä Mikkeliin. MAMKin osakeyhtiön hallitus ei hyväksy ministeriön ensimmäistä ehdotusta, vaan neuvottelut alkavat ministeriön kanssa jo 7.10. MAMK tulee taistelemaan kaikkien lopetusuhan alla olevien koulutusohjelmien puolesta. Metsätalouden koulutuksen siirtämisestä Mikkeliin tehdään esitys oy-hallituksen 7.11. kokoukseen. Ministeriö esittää MAMKin aloituspaikoista leikattavaksi 75 paikkaa, mikä on 9,4 % leikkaus. Valtakunnan keskiarvo on 10.5 %. Yhteensä MAMKissa on aloituspaikkoja tällä hetkellä 788. Hajonta ammattikorkeakoulujen välillä on suurta, pahimmillaan aloituspaikkoja esitetään leikattavaksi Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa peräti 38 % verran. Etelä-Suomen suurten ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja leikataan puolestaan vain parilla prosentilla. Vuoden 2011 palautteessa pääpaino on ammattikorkeakoulujen rakenteiden uudistamisessa sekä  hallitusohjelmassa päätettyjen säästöjen toteuttaminen. Ammattikorkeakoulujen rahoituksesta leikataan  126 miljoonaa euroa vuoteen 2015 mennessä.  Säästöistä osa toteutetaan vähentämällä koulutuksen aloituspaikkoja 2200 vuodesta 2013 alkaen. Kokonaisopiskelijamäärä laskee noin 10 000:lla. Palautteisiin sisältyy ministeriön näkemys aloituspaikkojen ammattikorkeakoulukohtaisesta kohdentumisesta ottaen huomioon korkeakoulujen profiilit, painoalat sekä alueiden kehittämistarpeet ja ikäluokkakehitys. Vähennykset on suunnattu erityisesti kulttuurialalle, matkailu-, ravitsemis- ja talousalalle sekä tekniikan ja liikenteen alalle. 

 

Kyllä! Tämähän onkin kannattava leikkauskohta! Olen pohtinut tätä asiaa siitä asti, kun oma koulutus linjani päätettiin lakkauttaa. Suomesta laikataan kaikki erikoisalat pois, koska uuden lainsäädännön mukaan aloitus ryhmässä on oltava vähintään 40 aloituspaikkaa. No milläs helvetillä opetat 40 vaatetussuunnittelijaa/teatteripuvustajaa tai vaikka kapelimestaria yhtä aikaa? No et mitenkään!

Näillä uudistuksilla meillä on kymmenen vuoden päästä 5 miljoonaa sairaan hoitajaa huolestimassa suurista vanhenevista ikäluokista. Mitäs sitten kun ne kuolee pois? Suomessa on sairaanhoitajia ilman töitä, eikä mitään erikoisosaamista. Go hallitus GO!

Sanoista teoiksi

Ihmiset puhuvat. Ihmiset puhuvat paljon. Ihmiset puhuvat keskenään ja yksikseen. Ihmiset puhuvat asiaa ja paskaa. Harvempi meistä pysyy hiljaa ja vielä harvempi ajattelee mitä suustaan päästää.

Toiset meistä puhuvat aina totta ja suoraan. Toiset meistä puhuvat vähän, mutta asiaa. Toiset meistä taas eivät ajattele mitä puhuvat. Elkäämme tietenkään unohtako niitä kaikkien rakastamia tavan takia valehtelijoita, joiden sanat on aina punnittava tarkkaan. Mistä sitten tietää millaisen ihmisen kanssa on tekemisissä, ennen kuin on liian myöhäistä? Mitä jos se ihminen on kaikista läheisin elämässäsi?

Ihmiset rakastavat puhumista ja omaa ääntään, mutta milloin ollaan valmiita tekemään ja jätetään puheet sikseen. Siinä onkin se yksi hankala suomenkielen sana, joka merkitsee eri ihmisille aivan eri asiaa: Lupaus. Ihmiset puhuvat ja lupaavat, mutta kuka ryhtyy tekoihin ja pitää lupauksensa? Ja kuinka tulee suhtautua ihmiseen joka ei pidä lupauksiaan? Siihenpä onkin vaikeampi löytää vastausta ja uskokaa huviksenne, että lupailijalta ei kannata mennä kysymään, sillä luonnollisesti vastaus on: lupaan parantaa tapani, tai vastaavasti:  no elä luota mun sanomisiin, ni et pety.

Mitäs jos tämä henkilö on läheisinpiä ihmisiä elämässäsi. Niitä joihin sinun pitäisi pystyä luottamaan. Niitä joilta odotat tukea ja turvaa. Niitä joiden kanssa vietät vapaa-aikasi. Kuinka käsitellä tilanteen, jossa läheisesi lupaa ja lupaa parantaa tapansa ja olla lupailematta turhaan? Mutta jos mitään ei tapahdu, onko väärin menettää uskonsa toisen lupauksiin? Miten kauan on sopivaa antaa toiselle aikaa, ennen kuin kyllästyy? Vai onko se jokaisen itse päätettävissä kestääkö ikuisuuden tätä vai vain hetken? Entä mitäpä jos läheisesi kieltää luottamasta häneen? Miten ihmissuhdetta voi perustaa epäluottamukseen? Sillä sehän on molemmissa tapauksissa loppu tulos. Toiseen ei voi luottaa. Piste.

Luulen vakaasti itse, että ei ole olemassa oikeaa vastausta. Jokainen määrittelee itse omat rajansa. Kaipa se sitten on rakkauden mitta, miten paljon on valmis kärsimään toisen takia. Mutta kuinka paljon ihmisen pitää rakastaa, jotta hän haluaa kärsiä lopun ikäänsä. Siinäpä se lopullinen, asian ytimessä oleva, kysymys.

Minä rakastan lähimmäisiäni paljon ja kärsin heidän takiaan lähes päivittäin. Joko sitä kärsii tai sitten jää yksin. It's up to you.

Löysin vanhan kirjoituksen puhelimeni kätköistä

”8.5.2011

IKEA-unelmia

Ensi viikonloppuna lähdemme äitini kanssa juhlimaan myöhästynyttä äitienpäivää yhteisellä IKEA reissulla! Tätä olenkin kaivannut: vain minä ja äiti kahdestaan tekemässä jotain, mistä molemmat nauttivat! IKEAhuonekalut täältä tullaan.”

Pakko pohtia tätä mennyttä ajatusta hieman.

Minusta on äärettömän mukavaa, että meillä äidin kanssa on yhteisiä asioita, jotka voimme jakaa vain keskenämme. Se on äärettömän tärkeää, jotta suhteemme voisi olla niin läheinen kuin se on kaikki nämä vuodet ollut. Ja uskallan jopa sanoa, että mitä vanhemmaksi kasvamme ja mitä enemmän koemme yhdessä, se vain vaihvistaa suhdettamme.

Häiritsevää tässä ehkä onkin IKEA vouhotukseni. Kävimme äitin kanssa tosiaan IKEAssa, josta tuli ostettua aivan liikaa, ja ylivarojen, huonekaluja ja pikku krääsää. Mikä oli loppu tulos? Kauniisti sisustettu asunto, josta parin kk päästä muutin pois. Ja kaikki vai sen takia, että suhde, jossa elin ja asuin, ei toiminutkaan. Oliko siis fiksua käydä sisustamassa IKEAssa asti kaksiota, jonka huonekalut on nyt tungettu ullakkokomeron kokoiseen yksiöön?

No ei tosiaan ollut.

Paskan puhumisen tarve...

... siis mikä?!?

Taas vaihteeksi kahvikupin ääressä syntyneitä pohdintoja. Iltalehdessä oli artikkeli nuoresta miehestä, jonka kämppis oli leimannut padofiiliksi ja levittänyt perättömiä asioita, mm. miehen sekaantumisesta ystävättären tyttäreen sekä miehen "pedofiili-taipumuksista", yhteisille tuttaville, miehen perheelle ja työkavereille. Lopulta mies joutui vaihtamaan paikkakuntaa, työtä sekä vaihtamaan yhteystietonsa salaisiksi. Siis mitä helvettiä tämä ystävä kostui tästä? Miksi?

Oma ymmärrykseni ei taas riitä tähän lainkaan. Onko ystävä mielenvikainen, katkera, kateellinen vai mikä voi olla syynä toisen ihmisen elämän tuhoamiseen näin perusteellisesti? Aihe koskettaa siksikin minua henk.koht. että jouduin samanmoisen mustamaalaamisen kohteeksi, joskin hieman eri mittakaavassa, puolivuotta sitten.

Sanottakoon aluksi, että sairastuin keskivaikeaan masennukseen. Tämän seurauksena minut laimattiin koulussa narkkariksi ja pakotettiin opintojen keskeytymisen uhalla viikottaisiin huumetesteihin. Lopulta koko koulu "tiesi", että olen narkkari. Luokka toverini levittivät "tietoa" siitä, että olen aina koulussa ihan aineissa ja että olen muuttunut niin paljon, että minua ei enään tunnista ja että kanssani ei sen tähden voi olla enään tekemisissä. Eräs läheisimmistä ystävistäni oli myös todennut: "Miten se kehtaa puhua avoimesti mielenterveysongelmistaan? Eikö sitä hävetä yhtään? En mie ainakaan kehtaa enään liikkuu sen kanssa". Lopulta tilanne meni siihen, että kukaan luokaltani ei ollut minun kanssani missään tekemisissä.

Aivan, mistä tiedän tämän kaiken? Eräs ystäväni, joka oli yli vuoden vaihdossa toisessa maassa, ja jota en nähnyt kertaakaan tuona aikana, palasi takaisin Suomeen. Hänelle muistettiin kertoa heti ekana päivänä kaikki tämä tieto minusta. Vaan hänpä tuli luokseni, kertoi mitä oli kuullut ja kysyi minulta. Selitin tilanteen sulateltuani ensin kuulemaani. Ystäväni kommentti kaiken jälkeen oli: "Ihan sama ihminen sie kyllä miun mielestä olet, korkeintaan olet henkisesti kasvanut tänä aikana".

Olen yrittänyt oikeasti miettiä, miksi? Mitä he saivat tästä? Ja miksi yksikään 27 luokkalaisestani ei voinut tulla kysymään minun versiotani asioihin? Noh, vielä reilu puoli vuotta on pakko käydä ko. koulua. Eipähän tarvitse käydä opiskelija pippaloissa, kun eihän sinne narkkaria kutsuta mukaan.

ps. En jaksa enään korjata tuota kellon aikaa ja päivämäärää, kun se jätättää joka päivä sen puoli vuorokautta...

Tervetuloa 2000 -luvulle

Mukavaa lukea uutisia taas näin aamukahvin kaverina:

MSN -uutisissa on ensin on suuri otsikko, jossa arvostellaan Jennifer Anistonin pukeutumista. Hän on viikon tyyli-epäonnistuja, koska on pukeutunut kahdissa eri juhlissa saman vuoden aikana Dolce & Cabbanan ajattoman mustassa housupuvussa. Artikkelin mukaan on myös Hollywoodissa ei ole soveliasta pukeutua kahdesti samaan asuun.

Itse mietin artikkelia lukiessani, että missäs pn se kestävä kehitys? Eikö ole loistavaa, että edes yksi Hollywoodin julkkis on löytänyt itselleen asun, jota haluaa käyttää useamminkin kuin kerran, ja vielä kehtaa tehdäkin sen. Go Jennifer! -sanon minä.

Artikkeli: http://starlounge.fi.msn.com/gallery.aspx?cp-documentid=159358780&page=17

Tästä pääsemmekin sivun toiseen artikkeliin, joka on laitettu pienellä muuhun uutisvirtaan. Linkki vie HS:n sivuille, jossa kerrotaan, että Afganistanin hallitus etsii pikaratkaisua Talebanien kanssa. Tämä pikaratkaisu voi asiantuntijoiden mukaan johtaa siihen, että naisilta viedään heidän kaikki oikeutensa, joita heille on rakennettu tähän asti. Ratkaisu voisi pahimmillaan sulkea naiset koteihinsa ilman pääsyä ulos tai mahdollisuutta käydä töissä.

Eihän tälläistä pitäisi tapahtua enään 2000-luvulla?! Niin moni nainen täällä teollisissa maissa ei osaa arvostaa asemaa, joka meille on saatu ja suotu. Länsimaisten naisten suurin huolenaihe tuntuukin olevan se, että Jennifer Anniston noudattaa kestävän keityksen kaavaa ja ympäristö ongelmaa käyttämällä samaa pukua kahdesti. Kyllä! Nyt tunnen itseni niin ylpeäksi länsimaiseksi naiseksi...

Artikkeli: http://www.hs.fi/ulkomaat/J%C3%A4rjest%C3%B6+Sopu+Talebanin+kanssa+uhkaa+sulkea+Afganistanin+naiset+taas+kotiin/a1305546369604

Aamun kevennys arkistojen pohjilta:

Maailman synty

Oli aika, jolloin elävät eivät vaeltaneet maan päällä, vaan maailmaa hallitsivat luonnonvoimat. Ilma, maa, vesi ja tuli määräsivät maailman rytmin. Kaikella on kuitenkin aikansa ja luonnonkin aika tuli päätökseensä. Oli aika, jolloin luonnon oli aika unohtua.

Äiti luonnon oli kuitenkin pidettävä huoli harmonian säilymisestä maailmassa ja suojeltava ikiaikaista rauhaa. Luontoäiti antoi lahjan jokaiselle uudelle suvulle, joka nousi maailman mullista ja asettui uuteen maailmaan.

Ilman lapsia olivat haltijat, nuo kauneimmat ja vanhimmat. Heidän valtakuntaansa olivat nuo korkeimmat vuoret, joiden huiput hipoivat taivaan kaarta. Veden lapsiksi nimettiin vedenneidot, puoliksi kuolevaisia, puoliksi kaloja. Vedenneidot asuivat järvissä ja lammissa sekä syvissä merissä. Tulen lapsia olivat syvällä vuoren uumenissa asustavat kääpiöt ja maanlapsia olivat menninkäiset, rauhaa rakastavat ja pienet olennot, jotka asuttivat vihreät nummet ja metsät.

Yhdessä he pitivät maailman harmonian ja rauhan järkkymättömänä, aina siihen päivään saakka, jolloin maailman oli taas aika järkkyä. Aina siihen päivään asti, jolloin He saapuivat ja kaikki muuttui.

Ps. aika on taas puoli vuorokautta myöhässä, sillä juon aamu kahvia ma 3.10. klo 9.27 :)

Sunnuntai aamu, soijakahvi ja iltalehti

Onko mitään mukavampaa, kuin istua sunnuntai aamuna tyynyjen sekaan, avata iltalehden ja nauttia kahvista, tietäen, että ei ole kiire minnekään. Soijaa tosin riitti vain yhteen kahvi kupilliseen, mutta pitänee ottaa se hyvällä, että ei tullut juotua kuin yksi kuppi!

Ilta lehdestä pisti silmääni artikkeli Maskun mainos -kohusta. Mietin, että kuka on lähettänyt kanteluita tasa-arvo valvontaan? Miehet, jotka olisivat ihan välttämättä halunneet mainoksen tuotteita, naiset jotka saavat ne joka tapauksessa vai kenties miehet/naiset, jotka eivät edes olleet ostamassa mitään, mutta kun piti päästä valittamaan. Ei voi tietää.

Tästä tosin herää ajatus ihmisten kulutuskäyttäytymisestä. Nykymaailma myy halvemmalla kuin koskaan, paskempaa laatua kuin koskaan ja tämän takia kuluttajat ostavat enemmän kuin koskaan. Moni ei vain tunnu näkevän tätä seikkaa, vaan menee pyörän mukana. Onko siis kyse ihmisen turhamaisuudesta vai vain tietämättömyydesta/ajattelemattomuudesta? Vai onko kenties niin, että ihmisen turhamaisuus on ja johtuu tietämättömyydestä/ajattelemattomuudesta?

Isoja asioita pohdittavaksi näin aamusta. Loppuun laitankin vanhan kirjoitelman/hajatelman, vaikka näin loppu kevennykseksi. Jokainen voi sitten ihan itse päättää miten seuraavan käsittää:

"14.7.2011

Makasimme sohvalla katsellen C.S.I:tä. Tai no, minä makasin silmät kiinni, sillä niin oli nyt parempi.

Mietin jalkaani ja sitä, miltähän jalastani tuntuu tuossa toisen jalan ja samettisohvan käsinojan välissä.

Yht’äkkiä tulen hyvin tietoiseksi jalastani. Tunnen tismalleen miltä jalastani tuntuu. Kuinka samettisohvan käsinojan karvat kutittavat ihoani sekä toisen jalan lämmön ja painon. Jalka täyttää koko tajuntani.

Räpäytän silmäni auki, näen Dr. Gibssonin, suljen silmäni ja tajuan, että mietin äsken jalkaani.

Hei haloo! Jalkaa! Mitähän vittua."

Ps. Mielenkiintoinen julkaisu aika. Näyttää olevan 1.10. klo 23, vaikka nyt on kyllä su 2.10. klo 9.40 :D