Tunteet vastaan järki

"En aio tuntea pelkoo. Vaikka pelkään et se ei oo musta kii."

- Kaija Koo -

Toisina aamuina herään täynnä intoa ja suunnittelen mitä teen ja miten sen teen ja kuinka saan kaikenlaista aikaan. Tosiasiassa käytän koko päivän tähän suunnitteluun, enkä saa lopulta mitään aikaiseksi.

Tämän ääneen sanominenkin tuntuu epäonnistumiselta.

Toisina aamuina taas herään ylitsepääsemättömän pelon vallassa. Pelon, joka saa minut tuntemaan itseni muurahaisen kokoiseksi, mutta vieläkin arvottomammaksi. Näinä aamuina mikään ei auta, ei itselleen arvokkuuden hokeminen eikä ajatusten muualle ohjaaminen.

Näinä aamuina olen aina jo melkein tarttumassa puhelimeen ja soittamassa psykologilleni, kunnes muistan kuinka ymmärtämätön hän on. Kyllä hän kuuntelee, mutta ei hän osaa auttaa. Pelkään, koska tiedän, että jos nyt menisin hänen luokseen ja kertoisin kaiken, olisi edessä sama väittely nappien tarpeellisuudesta.

Pelkään menneisyyttäni ja siksi tulevaa. Pelkään, etten ole oppinut mitään ja tilanteen tullen teen kaiken samoin kuin ennenkin.

Pelkään, etteivät voimani riitä kaikkeen. Pelkään, että olen haukannut liian suuren palan ja nyt hukun sen alle. Pelkään etten saa hoidettua työtäni, kouluani ja mielenterveyttäni ajan rajallisuuden vuoksi. Pelkään, että menetän ystäväni, koska minulla ei tunnu olevan aikaa heillekään niin paljoa kuin he haluaisivat.

Vasta hetki sitten yksi heistä kysyi vihaanko häntä, kun en ota yhteyttä useammin. Mitä voin sanoa? En minä vihaa ketään, mutta tunnen hukkuvani kaiken sen alle, mitä ympäristö haluaa minusta kiskoa irti.

Pelkään taas vaihteeksi kaikkea ja kaikkia.

Mutta silti joka ilta tälläisen päivän päätteeksi päätän, että huominen on parempi, että huomenna minä teen sen mitä olen suunnitellut viikon verran. Päätän, että huomenna minä en pelkää. Vaikka samalla pelkäänkin, että joku haluaa osan tästä huomisestani itselleen tai että en kaikesta huolimatta ole kykenevä mihinkään sinä huomisena.

Parempaa, vahvempaa ja levollisempaa huomista toivoen ja odottaen.

Voimia meille

Liian monen ystäväni ja tuttavani vuosi päättyi kammottavasti ja liian monella se alkoi yhtä kammotavalla tavalla... itseni mukaan lukien.

Voimia teille kaikille, jotka menetitte jonkun tai jotakin tai elätte edelleen epätietoisina tulevasta.

Kolme tuttua koiraa juoksi uutenavuotena kauhuissaan raketteja pakoon. Kaikkien jäljet loppuivat jäälautoille eri puolilla Savoa.

Osanottoni kaikien koirien omistajille.

Ystäväni teki aikoinaan kappaleen maailman suloisimmalle bulmastiffille Leilalle.

Emme tavanneet Leilan kanssa montaa kertaa, mutta hän teki vaikutuksen minuun ja jään kaipaamaan häntä.

I'mmeinen - Für Leila

Äiti luonnon jalanjäljissä

Tämän vuoden lupaukseni oli tehdä sitä mitä olen halunnut koko viime vuodet.

Näin aluksi haluan saada elämäni hallinnan takaisin omiin käsiini. Toisin sanoen haluan hakea elämälleni mieluisan suunnan ja huristella sitä kohti. Suurin haasteeni näin alkuun onkin kerätä itseni ylös passiivisuuden suosta ja alkaa aktivoitumaan.

Ajattelin kokeilla aloittaa urakkani ihan yksikertaisesti kirjoittamalla joka päivä ylös mitä olen tehnyt, tuntenut ja ajatellut. Tästä upeasta kirjoittamisen terapeuttisuudesta minulle muistutti hyvä ystäväni, ja oikeassahan hän oli.

Oli ihanaa huomata tänään, että sain vihdoin pyykättyä, imuroitua, tiskattua ja lounastettua lämmintä ruokaa sekä korjattua kotini pieniä rempallaan olleita epäkohtia, kuten olin aamulla toivonut itseltäni tälle päivälle.

Oli ihanaa huomata kuinka maailmani kaatui osaamattomuuteeni yhden levinneen sähköjohdon kohdalla ja jäin istumaan lattialle katkerat kyyneleet silmissäni mieleni huutaessa

"miksi sitä et osaa mitään miesten juttuja?!?".

Mutta kappas!

Osasinhan minä; osasin soittaa miespuoleiselle ystävälleni ja kysyä neuvoa johdon korjaamiseen. Pystyin kaikkeen siis ihan itse pienellä etäopastuksella ja tunne oli hieno ja hymy palasi huulilleni.

Tämän vuoksi siis kirjoitan; haluan seurata tunteideni ailahtelun kirjoa sekä askareissa edistymistäni konkreettisesti. Haluan myös nukkua yöni ilman, että koko maailman julmuus pyörii mielessäni vielä aamu kolmen aikaankin.

En siis aio tänne ihan kaikkea vuodattaa älköön kukaan peljätkö! Mutta mielelläni vähän julkisesti tutkiskelen itseäni ja tuntemuksiani, jos vaikka kokemuksistani olisi jollekulle apua ja jos vaikka näin en lipsuisi niin helposti passiivisuuteen, jonne niin mukavasti jo kerran tuuditin itseni yli kaksi vuotta sitten.

Kello on nyt 19.30 ja normaalisti passivoituisin nyt katsomaan sarjoja koneelta. Sen sijaan ajattelin nyt nousta leipomaan itselleni vielä juusto-valkosipulisämpylöitä ja ehkä lukea hieman hyvää kirjallisuutta.

Ainiin, jos en kirjoita joka päivä tänne, se ei tarkoita, että olisin passivoitunut ja ollut kirjoittamatta kotikoneelleni. Se tarkoittaa ainoastaan sitä, että minulla on muutakin elämää tämän koneen ulkopuolella.

Johan sen luontokin tietää ja näyttää, että jokainen päivä on nyt valoisampi kuin edeltäjänsä!

Käsikädessä

Sitä jotenkin kuvittelee, että kaikki maailman pahuus ja elämän julmuus ovat tuolla jossain. Ei sitä kuvittele, että se pahuus saapuisi omaan elämään, että sen joutuisi kohtaamaan. Ei ajattele, että se olisi otettava vastaan, hyväksyttävä, käsiteltävä ja sitten vielä olisi osattava päästää irti. 

Niin minäkin lapsellisesti ajattelin, kun "pahin" tapahtui, että kaikki järjestyy. Että ei tässä oikeasti ole kellään mitään hätää. Että kyllä me tästä selvitään. 

Niin.

Ajattelin näin, en koska uskoisin niin kovasti huomiseen, vaan koska en ymmärtänyt asian vakavuutta. Enkä usko vieläkään ymmärtäväni kaikkea kaikessa laajuudessaan ja tuskin tulen ymmärtämäänkään. 

Joka päivä minua pelottaa enenemmän ja enemmän, sillä joka aamu kun herään ja asiat eivät ole muuttuneet parempaan, ymmärrän pala palalta enemmän. Joka aamu pelottavalla tavalla ymmärtää paremmin sen, ettei oikeastaan edes kykene vieläkään käsittämään kunnolla miten vakava tilanne on, vaikka ymmärtää toki tilanteen vakavuuden. 

Luulee ymmärtävänsä kaiken vaikkei tiedäkään yhtään mitään. 

Suurin haaste tuleekin kai olemaan oman elämän jatkaminen, sydäntä varjostavasta huolesta huolimatta. Että pystyy elämään sen mahdollisuuden kanssa, että mikään ei palaa enään koskaan ennalleen. 

Uskon myös, etten ole aiemmin oikeasti pelännyt kenenkää läheiseni puolesta.

Onhan monelle ihmiselle, jonka tiedän, tapahtunut kaikenlaista. Se ei vain ole koskettanut minua aidosti, enne kuin nyt, kun on aidosti ja avoimesti jakanut sydämensä jonkun kanssa. 

***** 

Tänään on 1.1.2013 ja olin kuvitellut aloittavani vuoden aivan toisella tavalla, vaan toisin kävi. En ole myöskään koskaan pelännyt näin paljon ottaa vastaan sitä, mitä tämä vuosi tuo tullessaan. En kuitenkaan voi perääntyä meneeseen, tuttuun ja turvalliseen, vaan minun on jatkettava eteen päin.  Kohti tulevaa, elämän julmuuden kanssa käsikädessä.

Läheisille kiitos, etten ole yksin.

Toivon rauhallista iltaa, vaikka onkin jouluaatto

"Jos olisikin 5 vuodenaikaa, ja tämä olisi se "Talven taite", jolloin alkutalvi, muuttuu lopputalveksi. Pimeys valoksi. Ja siihen kuuluis vain ja ainoastaan ihmisten yhdessäolo, eikä materiaalin kuluttaminen, uskonto tai mikään muukaan turhuus. Ne vaan sekottaa ihmisten päitä yhdessäolosta. Siitä tärkeimmästä."

-  Boazu Uneksija -

Joka vuosi odotan ja pelkään joulun tuloa tasapuolisesti.

Odotan taas yhtä iltaa perheeni kanssa, kun voin syödä hyvin, snoukata veljieni kanssa hyndellä ja pelata lautapelejä glögin ja piparin maku suussa. Muistamme toisiamme pienillä huomion osoituksilla; autamme äitiä keittiössä ja minä yleensä neulon veljilleni sukat vanhojen vähän liian ilmastoitujen tilalle.

Tämä on siis minun haavekuvani joulusta.

Todellisuudessa jouluni ovat olleet sitä, että pakenen ystäväni kanssa paikallisbaariin juttelemaan. Ystäväni pakeni pitkin seiniä kävelevää äitiään ja minä karaoke laitteet käynnistänyttä isääni. Ruokapöydässä olen itkenyt isälleni, etten halua juoda ruoan kanssa viiniä vaan maitoa (alaikäisenä). Lautapelejä pelatessa siskoni tappelee aina miehensä kanssa, jos ovat samassa joukkueessa. Äiti ei pelaa ollenkaan, koska ei siedä häviämistä. Isotätini on loppuillasta niin tutkalla, että huutaa kaikki Trivialin vastaukset taustalta. Mysteeri on miten hän osuu aina oikeaan.

Siskoni toivoi tänä jouluna 120 euroa maksavaa Longchampin laukkua lahjaksi. Suostuimme äitini kanssa siskoa miellyttääksemme maksamaan sen kolmessa osassa; minä, äiti ja sisko itse loput. Ikäväkseni kuulin tämän jälkeen siskoni sanovan "mun oli pakko ostaa sulle kolme lahjaa, kun laitoit niin paljon rahaa mun lahjaan". 

Väärin. Ei siskoni ollut pakko ostaa minulle mitään.

Enhän minä edes pyytänyt häneltä mitään.

Toivoisin tänä jouluna siis rauhaa ja rakkautta. Toivoisin, että perheeni ei tappelisi, juopottelisi tai ostaisi toisilleen "pakosta" lahjoja. Toivoisin, että voisimme edes tämän yhden illan vain olla ja nauttia.

Vaikka onkin jouluaatto.

Maailmanloppu

Maailmanloppu ei tullutkaan

mutta!

Parisuhteen loppu tuli

mutta!

Se ei olekaan maailmanloppu.

-Hippuismi-

Tämä mahtava kappale soi muuten eräässä mahtavassa elokuvassa,

jota on tituleerattu suomen Quentin Tarantino -pläjäykseksi.

Enkä voisi itsekään sanoa paremmin!

Juoppohullun päiväkirja -elokuva teattereissa 28.12. !

Tarjoan kahvit sille, joka bongaa mut leffasta ;)

Variksien laulua uudesta elämästä

"Tiesi heti tavatessaan, että häneltä voisi odottaa kaikkea ja ei mitään.

Ei siis odottanut mitään,

kun ehdotti lounaspaikaksi pubia.

Ei edes äijäporukalla syötyä subia."

Nämä runontapaiset säkeet pyörivät tänään päässäni. Koko mielialani on pyörinyt jo pidempään todella maassa. En ole kuitenkaan erityisen huolissani. Kaamoksen synkkyys rakentaa joka talvi pesän sieluuni ja joka kevät aurinko sulattaa sen pois.

Nyt sain kuitenkin aivan uudenlaisen osan elämääni. Täysin uuden osa-alueen pieneen maailmaani, sillä minusta tuli tänään täti. En ole vielä nähnyt siskontyttöäni, mutta voin vain tuoreelta isoäidiltä toimivaa kuvaviestiä odotellessa alkaa varailemaan kyytejä Helsinkiin pomon yllätyksenä antamalle viiden päivän minilomalle katsoman pientä siskontyttöäni sekä katsastamaan millainen on Juoppohullun päiväkirja -elokuva ihka ensimmäisessä kutsuvierasnäytöksessäni! :)

Tänään syntyneelle siskontytölle:

"Sua ei ole tehty kenenkään kylkiluusta

ei raudasta tai puusta

Miten tyttöjä tehdään

No ne on toisia aineita mistä tämmöset koostuu."

-PMMP, Tytöt-

Tervetuloa perheeseen!

ps. Tuoreella äidillä on siis tässä kuvassa Minni Hiiren korvat vuonna 1998 :D