Never let your fear decide your fate

Harrastin aamu kuuden aikaan, kahden tunnin unien jälkeen, kuuden euron idiotismia junassa.

Noh, kyllähän sitä vähemmästäkin unohtaa tilata lipun luuriin.. tai oikeammin unohtaa, että lippu on paljon kalliimpi junasta ostettuna. Ehkä ensi kerralla sitten. Ensi kerralla voisi myös muistaa ottaa mukaan sen mukavan matkustamiseen tarkoitetun niskatyynyn, jonka Heathrown lentokentältä ostin ja jonka aina unohdan kotiin. Unohdin myös jotain muutakin kotiin, mutta en enään muista mitä.

Tästä tulee vielä mielenkiintoinen ilta.

Väsynyt matkalainen

Tarkoitushan oli toki nukkua hyvät yöunet ennen reissua, mutta elämä vei voiton. Lähdin ihanien uusien ystävieni ja muutaman vanhankin kanssa SokosHotellille yökerho Taminoon Polarsound Reggae bileisiin. Mahtavasta seurastani huolimatta ilta jäi hivenen vaisuksi, sillä ilmeistä oli ettei kumpikaan, Polarsound tai Sokoshotelli, ollut pahemmin mainostanut tapahtumaa. Tästä johtuen baari muistuttikin livenä katsottanu hyvin paljon niitä esittelykuvia baarien nettisivuilla, missä pöydät ja tuolit ovat suorassa ja missään ei ole ristinsielua.

Alakerran Colon elukka-bileissä sen sijaan taisi olla tupa täynnä, sillä parit kissat ja nallet kävi tuulettumassa Taminonkin puolella, jossa ei valitettavasti loppujen lopuksi paljoa reggaeta kuulunut.

Illan kohokohta taisikin olla, kun ystäväni Avari päätti heittää lonkalta pienen setin paikalle vaivautuneiden iloksi. Ja upeaa vapaata riimittelyä olikin!

Avari

Tänään sitten olenkin päässyt jo Kirkkonummelle asti varmistamaan, että siskontyttö sekä tuleva kummilapseni ei vieläkään vierasta minua. On se tädin Prinsessa Ruusunen vain kasvanut kovasti!

Jouluna ekaa kertaa sylissä

Lopulta iltani huipentuu konserttiin, jota olenkin odottanut jo syyskuulta saakka!

Kyllä se odottavan aika vaan on olut piiiitkä!

Kyllä, suosikkini Awolnation saapuu Aaron Brunon johtamana Euroopan kiertueellaan myös Helsingin Nosturiin. Minähän nohevana tilasin lipun jo heti kun ne myyntiin tulivat, vaikkakin Tiketti kertoo lippuja olevan vieläkin runsaasti jäljellä. Mutta sitähän ei voinut syksyllä tietää.

Nyt enään nähtäväksi jää kestänkö hereillä lämppäri bändin ja itse esiintyjän. Otin kyllä junasta kaiken irti ja nukuin kuin härsi silli Parikkalasta Lahteen.

Sille paremmalle kamerallekin olisi ollut nyt käyttöä, mutta yritän pärjätä edelleen Galaxyllani, sillä ensimmäisellä.

Awolnation

Aaron Bruno

Not so bad

- Näin auringon pitkästä aikaa -

*******

- Asun satumaassa, jossa on linna täynnä satuja -

*******

- Minulla on aikaa ja energiaa leipoa itse leipäni -

*******

- Rakastan ylikaiken maailman helpointa ja monipuolisinta ruokaa -

(Laitan reseptin ja palaan sosekeittojen pariin vielä myöhemmin)

*******

- Minun "Luantaipussini";

Vanhaa Goudaa ja valkoviiniä suosikki sarjani Frendien kanssa -

*******

- Tarvinneeko ihminen enempää nauttiakseen tästä hetkestä, ennen huomisen kiireitä -

Jotkin asiat...

... ovat olemassa vasta kun ne sanoo ääneen.

Katsoin eilen illalla ohjelmaa, fiktiivistä sellaista, mutta todella koskettavaa ja syvälle tunkeutuvaa kaikkine juonen käänteineen.

Ohjelmassa kutakuinkin ikäiseni tyttö yritti selvittää mitä hänen äidilleen oli tapahtunut, sillä hänellä itsellään ei ollut minkäänlaisia muistikuvia äidistään. Tyttö kun oli monet vuodet luullut, että äiti oli kuollut hänen ollessaan pieni lapsi, mutta sattuikin vahingossa kuulemaan äitinsä jättämän vastaajaviestin, joka todisti muuta.

Tämä vastaajaan jätetty viesti palautti tytölle osan muistoista äidistään, kuinka äiti oli ollut mielisairaalassa ennen kuolemaansa ja kuinka he olivat leikkineet äitinsä kanssa järvessä. Viimeinen käänne, ennen esitysajan loppumista ja minun nukkumaan menoani oli, kun hän vaistonsa johdattamana löysi äitinsä.

Äiti silitti toista lasta puhellen hiljaa "Ei hätää, äiti on tässä, kaikki on hyvin". Samalla hetkellä tytölle palautuivat kaikki lapsuuden trauman blokkaamat muistot yhtenä hyökynä. Kuinka hänen äitinsä oli samalla tavalla tyynnytellyt häntä kantaessaan tyttöä syvemmälle ja syvemmälle järveen ja lopulta painaessaan tytön veden alle aikomatta päästää irti.

Tilanne oli todella karmiva keskellä yötä ja voin sanoa tärisseeni vielä oman peitonkin alla tämän valtavan tunnelautauksen ja pahoinvoinnin aallon jälkimainingeissa.

Tämä kaikki sai minut kuitenkin pohtimaan asioita aivan uudella tavalla ja siksikin tänä aamuna olin valmis väistämättömään.

Varasin sittenkin sen ajan psykalleni.

Onnistuin kaivamaan jostain mieleeni ja tietoisuuteeni aihealueita omasta menneisyydestäni, joita en ole koskaan ääneen sanonut ja jotka olen halunnut unohtaa. Nyt ne kuitenkin hyökyivät tietoisuuteeni, kaikki muistot kerralla. En voinut enään siirtää niitä syrjään, oli aika puhua asiasta.

Tiedän joku päivä olevani valmis puhumaan avoimesti näistä muistoista, mutta vielä minulla ei ole voimia siihen. Nyt pyörät lähtevät pyörimään askel kerrallaan ja ensimmäinen askel onkin myöntää ääneen näiden muistojen ja niiden luonteen todellinen muoto ja olemassaolo.

Päästää irti syyllisyydestä ja häpeästä,

tunteesta,

että kaikki on ollut omaa syytäni.

Kun antaa ajatusten ja muistojen tulla yrittämättä estää niitä, palaset alkavat loksahdella paikoilleen, näyttäen koko kuvaa siitä mistä kaikki on alkanut, mikä on ruokkinut tätä polkua ja mihin se on johtanut.

*******

Tämän kappaleen soidessa ulkona levittäytyvä talvi-ilta on lähes hypnoottisen kaunis.

Note to your self

Tämä on vahvemmalta minältä,

siltä joka on itsenäinen, kekseliäs, rakastava, avoin, ystävällinen ja joka luottaa siihen, että kaikki järjestyy parhainpäin,

heikommalle minälle,

jonka maailma kaatuu päivittäin, joka kokee itsensä huonoksi, arvottomaksi, epäonnistuneeksi ja joka ei uskalla käydä iltaisin nukkumaan eikä jaksa nousta aamuisin sängystä.

******

Kun seuraavan kerran maailmasi lähtee kaatumaan heti aamusta, etkä jaksa enään kannatella asuntosi seiniä, lähde ulos kauniiseen, raikkaaseen ja avaraan ulkoilmaan.

Kun olet rauhoittunut ja muistanut, että taivas on niin  avara ja suuri, ettei sen paino koskaan tule laskeutumaan pelkästään sinun hartioillesi, voit suunnata puhtaan valkean luonnon halki rautakauppaan.

Kun vaeltelet työkalujen seassa ja ystävällinen miesasiakaspalvelija kohtelee sinua yhtä asiantuntijana kuin ketä tahansa haalaripukuista miestä ympärilläsi, sekä antaa vielä herrasmieslisän palveluun, kun kyseessähän on naisasiakas, joka on vapaaehtoisesti ja innoissaan ostamassa työkaluja, nousee itsetuntosi kohisten.

Tunnet sen kaikissa soluissasi; ei ole mitään mihin en pystyisi!

"Nuori nainen, joka omistaa oman akkuporakoneen kykenee mihin vain."

- Hippuismi -

Tunteet vastaan järki

"En aio tuntea pelkoo. Vaikka pelkään et se ei oo musta kii."

- Kaija Koo -

Toisina aamuina herään täynnä intoa ja suunnittelen mitä teen ja miten sen teen ja kuinka saan kaikenlaista aikaan. Tosiasiassa käytän koko päivän tähän suunnitteluun, enkä saa lopulta mitään aikaiseksi.

Tämän ääneen sanominenkin tuntuu epäonnistumiselta.

Toisina aamuina taas herään ylitsepääsemättömän pelon vallassa. Pelon, joka saa minut tuntemaan itseni muurahaisen kokoiseksi, mutta vieläkin arvottomammaksi. Näinä aamuina mikään ei auta, ei itselleen arvokkuuden hokeminen eikä ajatusten muualle ohjaaminen.

Näinä aamuina olen aina jo melkein tarttumassa puhelimeen ja soittamassa psykologilleni, kunnes muistan kuinka ymmärtämätön hän on. Kyllä hän kuuntelee, mutta ei hän osaa auttaa. Pelkään, koska tiedän, että jos nyt menisin hänen luokseen ja kertoisin kaiken, olisi edessä sama väittely nappien tarpeellisuudesta.

Pelkään menneisyyttäni ja siksi tulevaa. Pelkään, etten ole oppinut mitään ja tilanteen tullen teen kaiken samoin kuin ennenkin.

Pelkään, etteivät voimani riitä kaikkeen. Pelkään, että olen haukannut liian suuren palan ja nyt hukun sen alle. Pelkään etten saa hoidettua työtäni, kouluani ja mielenterveyttäni ajan rajallisuuden vuoksi. Pelkään, että menetän ystäväni, koska minulla ei tunnu olevan aikaa heillekään niin paljoa kuin he haluaisivat.

Vasta hetki sitten yksi heistä kysyi vihaanko häntä, kun en ota yhteyttä useammin. Mitä voin sanoa? En minä vihaa ketään, mutta tunnen hukkuvani kaiken sen alle, mitä ympäristö haluaa minusta kiskoa irti.

Pelkään taas vaihteeksi kaikkea ja kaikkia.

Mutta silti joka ilta tälläisen päivän päätteeksi päätän, että huominen on parempi, että huomenna minä teen sen mitä olen suunnitellut viikon verran. Päätän, että huomenna minä en pelkää. Vaikka samalla pelkäänkin, että joku haluaa osan tästä huomisestani itselleen tai että en kaikesta huolimatta ole kykenevä mihinkään sinä huomisena.

Parempaa, vahvempaa ja levollisempaa huomista toivoen ja odottaen.

Voimia meille

Liian monen ystäväni ja tuttavani vuosi päättyi kammottavasti ja liian monella se alkoi yhtä kammotavalla tavalla... itseni mukaan lukien.

Voimia teille kaikille, jotka menetitte jonkun tai jotakin tai elätte edelleen epätietoisina tulevasta.

Kolme tuttua koiraa juoksi uutenavuotena kauhuissaan raketteja pakoon. Kaikkien jäljet loppuivat jäälautoille eri puolilla Savoa.

Osanottoni kaikien koirien omistajille.

Ystäväni teki aikoinaan kappaleen maailman suloisimmalle bulmastiffille Leilalle.

Emme tavanneet Leilan kanssa montaa kertaa, mutta hän teki vaikutuksen minuun ja jään kaipaamaan häntä.

I'mmeinen - Für Leila

Äiti luonnon jalanjäljissä

Tämän vuoden lupaukseni oli tehdä sitä mitä olen halunnut koko viime vuodet.

Näin aluksi haluan saada elämäni hallinnan takaisin omiin käsiini. Toisin sanoen haluan hakea elämälleni mieluisan suunnan ja huristella sitä kohti. Suurin haasteeni näin alkuun onkin kerätä itseni ylös passiivisuuden suosta ja alkaa aktivoitumaan.

Ajattelin kokeilla aloittaa urakkani ihan yksikertaisesti kirjoittamalla joka päivä ylös mitä olen tehnyt, tuntenut ja ajatellut. Tästä upeasta kirjoittamisen terapeuttisuudesta minulle muistutti hyvä ystäväni, ja oikeassahan hän oli.

Oli ihanaa huomata tänään, että sain vihdoin pyykättyä, imuroitua, tiskattua ja lounastettua lämmintä ruokaa sekä korjattua kotini pieniä rempallaan olleita epäkohtia, kuten olin aamulla toivonut itseltäni tälle päivälle.

Oli ihanaa huomata kuinka maailmani kaatui osaamattomuuteeni yhden levinneen sähköjohdon kohdalla ja jäin istumaan lattialle katkerat kyyneleet silmissäni mieleni huutaessa

"miksi sitä et osaa mitään miesten juttuja?!?".

Mutta kappas!

Osasinhan minä; osasin soittaa miespuoleiselle ystävälleni ja kysyä neuvoa johdon korjaamiseen. Pystyin kaikkeen siis ihan itse pienellä etäopastuksella ja tunne oli hieno ja hymy palasi huulilleni.

Tämän vuoksi siis kirjoitan; haluan seurata tunteideni ailahtelun kirjoa sekä askareissa edistymistäni konkreettisesti. Haluan myös nukkua yöni ilman, että koko maailman julmuus pyörii mielessäni vielä aamu kolmen aikaankin.

En siis aio tänne ihan kaikkea vuodattaa älköön kukaan peljätkö! Mutta mielelläni vähän julkisesti tutkiskelen itseäni ja tuntemuksiani, jos vaikka kokemuksistani olisi jollekulle apua ja jos vaikka näin en lipsuisi niin helposti passiivisuuteen, jonne niin mukavasti jo kerran tuuditin itseni yli kaksi vuotta sitten.

Kello on nyt 19.30 ja normaalisti passivoituisin nyt katsomaan sarjoja koneelta. Sen sijaan ajattelin nyt nousta leipomaan itselleni vielä juusto-valkosipulisämpylöitä ja ehkä lukea hieman hyvää kirjallisuutta.

Ainiin, jos en kirjoita joka päivä tänne, se ei tarkoita, että olisin passivoitunut ja ollut kirjoittamatta kotikoneelleni. Se tarkoittaa ainoastaan sitä, että minulla on muutakin elämää tämän koneen ulkopuolella.

Johan sen luontokin tietää ja näyttää, että jokainen päivä on nyt valoisampi kuin edeltäjänsä!