Mitä maalla voi tehdä; päivä 2

Sienestäminen. Nappaat aamiaisen jälkeen pienen korin mukaan ja lähdet painelemaan x-ilmansuuntaan talolta. Metsässä vierähtää helposti kolmekin tuntia samoillessa. On todella rauhoittavaa ja jopa meditatiivista kävellä metsässä, ympärillä täysi hiljaisuus, luonnon omia ääniä lukuunottamatta. Elkäämme myöskään unohtako sitä raittiin ilman määrää, jonka täällä saa keuhkoihinsa!

Minun metsäretkeni oli hyvinkin tapahtuma rikas, sillä kävelin mm. hevosaitauksen läpi valtavien tammojen vilistäessä ympärilläni, rämmin hyvin soisen metsän osan läpi ja löysin itseni keskeltä kuihtuvaa nokkos-vadelmapensasta. Hauskaa tosin oli, vaikka en loppujen lopuksi yhtään syömä kelpoista sientä löytänytkään.

Sieniä, jotka muut sienestäjät olivat minulle suvainneet jättää:

Punainen kärpässieni (Amanita muscaria). Yleinen koko maassa niin metsissä kuin pihoissa ja puistoissakin, sisältää useita myrkyllisiä ja huumaavia aineita, syöminen vaikuttaa keskushermostoon ja psyykkeeseen aiheuttaen myrkytysoireita ja harhoja.

Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Punak%C3%A4rp%C3%A4ssieni

Suippumadonlakki (Psilocybe semilanceata). Esiintyy pihoilla, puistoissa, puutarhoissa, nurmikoilla, laitumilla, tienvierillä, kosteissa metsien painanteissa, runsaasti lannoitetulla maalla, ruohikossa tai karikkeella koko maan alueella. Sisältää useita keskushermostostoon vaikuttavia hermomyrkkyjä, myrkytysoireita ovat muun muassa aistiharhat ja hyvänolontunne sekä muut psykedeeliset vaikutukset. Sienen kerääminen, hallussapito, käyttö, kasvattaminen ja myynti on kielletty Suomen huumausainelainsäädännössä.

Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Suippumadonlakki

Tulin tässä itse pohtineeksi erästä seikkaa; jos Suippumadonlakki on näin yleinen Suomessa, niin onko hallussapitoa, jos sitä sattuisi kasvamaan takapihalla? Mielenkiintoinen näkökanta.

Mitä maalla voi tehdä; päivä 1

Kirjoitan nyt muutaman päivän "teema numeron" siitä, mitä tekemistä maalla on. Vietän syyslomani vanhempieni luona ja tunnustan itsekin sortuneeni valitukseen "ei täällä ole mitään tekemistä". Taustana sen verran, että vanhemillani on hirsinen omakotitalo keskellä metsää, järven rannalla, joten kaikki kaupunkielämään liittyvä on vain kaukainen muistikuva. Mitä maalla voi tehdä -minisarja esitteleekin siis päiväpuuhani täällä jumalan selän takana, mutta ei nyt kuitenkaan ihan susirajalla.

Sää: harmaata ja hyvin pilvessä. Harsoina alas leijailevaa sumusadetta. Ei kovin tuulista.

Haravoiminen. Mikä voisikaan olla ihanampaa näin syksyllä, kuin pihan siistiminen haravoimalla. Kaupungissa pääsee kumminkin haravoimaan niin harvoin ja muutenkin hävettää appivanhemmilta ruinata, että pääsisi haravoimaan heidän pientä pihaansa. Haravoiminen on siksikin TOP-listallani, että siinä näkee konkreettisesti heti työn tuloksen; mitä enemmän haravoit, sitä vihreämpi piha.

Miten tammi on päätynyt kasvamaan mäntymetsään? Sama se: kampanja "pelastakaa tammi" sisälsi lehtien levittelyn puun juurelle ja lehtien päälle tiilen palasia, jotta tuuli ei vie lehtiä mennessään. Toivottavasti pikkuinen saa nyt riittävästi ravinteita ja kukoistaa ensi keväänä, jolloin tiilet otetaan pois.

Sen tekemisen ja tekemättän jättämisen eron ja oman työn jäljen vaan huomaa heti!

Vaatesuunnittelija on tyylikkään käytännöllinen pihatöissäkin: kumpparit pitää jalat kuivana ja polviin ulottuvat villasukat lämmittää. Takkia ei tarvinnut, kun haravoi ahkerasti. Tiedoksi valkoista villapaitaa epäileville; minun vaatteissa saa näkyä elämisen merkit!

Kyllä niitä lehtiä jonkin verran tuli. Kuvassa lehtikasa 1/4. Lopuksi lehdet kärrätään kottikärryillä metsään ja laitetaan kivien koloihin täyttömaaksi.

Ei tullut kuin yksi rakkula!

Kaunisteltu todellisuus:

"22.10.2011

Todellisuudessa minä haravoin ja isäni katsoi vieressä. Isäni ihasteli ääneen ahkeruuttani ensimmäisen tunnin puuhastellessani. Toisen tunnin kohdalla ääneen hiipi jo aavistus huolesta ja lauseiden sisältö muuttui käsittelemään liikaa rehkimistä. Ei sinun tarvitse niitä lehtiä enempää, jos et halua, hän sanoi. Kyllä minä voin, jos se on ikävää puuhaa, hän jatkoi. Toisen tunnin tätä kuunneltuani, nostin katseeni lehdistä, nojasin haravaani ja katsoin isääni silmiin. Kyllä minä pärjään, sanoin. Isäni ei näyttänyt vakuuttuneelta, vaan jatkoi edelleen huolimistaan. Vastasin kysymällä, onko minut joku pakottanut haravoimaan? Teenkö minä tätä vastentahtoani? Isäni painoi katseensa maahan ja mutisi hiljaa ”ei, eihän sinua kukaan ole pakottanut”. Tämän sanottuaan hän sanaakaan sanomatta poistui paikalta. Kolmannen tunnin haravoin yksin.

Vaihtoehtoisessa todellisuudessa minä olisin haravoinut lehdet ja siskoni poikaystävä olisi kärrännyt ne metsään, kivien kuoppiin. Siskoni olisi istunut kivellä ja valittanut miten kynnet menevät pilalle, jos hän osallistuu. Siskoni poikaystävä olisi ollut hiljaa ja minä olisin pyöritellyt silmiäni. Oma poikaystäväni sen sijaan olisi keksinyt 15 tieteellistä faktaa, miksi hänen ei tarvitse auttaa haravoinnissa. Siskoni poikaystävä olisi ollut hiljaa ja minä olisin pyöritellyt silmiäni."

21 on (maaginen) luku

Sanotaan, että 27 on maaginen luku, sillä kaikki suuret taiteilijat ovat kuolleet sen ikäisenä. Tokihan taiteilijoita kuolee kaiken ikäisenä, mutta jostain syystä 27-vuotiaana kuolleet ovat herättäneet huomiota. Minusta lapsen kasvussa 21 on Se luku, joka merkitsee ja on eräänlainen "maaginen" virstanpylväs. Miksikö? Koska 21-vuotiaana olet vapaa tekemään mitä ikinä haluat. 21-vuotiaana olet täysi-ikäinen... Joka maassa. Se on hassu, siis täysi-ikäisyyden määritelmä. Tanskassa se on 16 vuotta, kun taas esimerkiksi Arabi Emiraateissa se on 21 vuotta ja meillä suomessa 18 vuotta. Jokatapauksessa, oli mikä maa hyvänsä kyseessä, 21-vuotiaana olet täysi-ikäinen niissä kaikissa.

Pikkusiskostani tuli eilen täysi-ikäinen (maailman mittapuulla). Enpä tiedä, voiko olla mukavampaa kuin pimenevässä Suomen syksyssä järjestää Mexico -teema bileet pienellä porukalla.. ja ihan vain huvin vuoksi! Miksi sitä muutenkaan pitäisi olla jotain erityistä syytä juhlia? Joka päivä voi olla syytä juhlia, jos vain katso asiaa oikealta kantilta.

 21.10.2011

Raakkaat veljeni, joilla on vielä pitkä matka täysi-ikäisyyteen. Vaikka onkin ihanan suloista nähdä heidän käyvän läpi samoja jännittäviä vaiheita, jotka itse joskus koki, en silti toivo heidän toistavan ihan kaikkia samoja askeleita perässäni. Sekä, nyt aikuinen, päivänsankari, joka on jo kulkenut samat askeleet perässäni ja jonka toivon myös jatkavan samoja askeleita eteenpäin kokemuksen kartuttamalla viisaudella.

Syntymäpäivälahja sissilleni:

Edellisenä yönä valmistettu uniikki kietaisuhame satiinista ja pitsistä.

Koti

Sanonta "mennä kotiin" sisältää niin monta eri merkitystä, kuin on sanojia. Jokaiselle ihmiselle "koti" merkitsee eri asia, vaikka kaikki he tarkoittavat samaa asiaa. Kummalista, eikö totta? Jokainen ihminen kyllä tietää mikä koti on, mutta suinkaan kaikki, tai edes suurin osa, ei tiedä missä koti on.

"Mun kaverini sano et se on koditon, kun ei se tiennyt, mis sen koti on. Niiku etana joka hukannut on kotilon." - Raappana

Minulle koti merkitsee jotain paljon syvällisempää kuin kattoa pään päällä ja seiniä ympärillä; nämä ominaisuudet määrittelevät minulle asunnon. Koti merkitsee minulle määrittelemättömän ajan viettämistä rauhassa ja hiljaisuudessa. Vaeltelua metsissä, puulämmitteistä hirsirantasaunaa, lautapelejä ja valmista kotiruokaa pöytään, johon kaikki kokoontuvat yhdesse nauttimaan ateriasta ja keskustelemaan mistä milloinkin.

Joku viisas on joskus sanonut, että "koti on siellä missä rakkaat ihmiset ovat". Minulle tämä on kaikki kaikessa, sillä kun sanon lähteväni kotiin, tarkoitan lähteväni perheeni luokse, olivat he sitten missä tahansa.

Hylätyt "kummitus" kaupungit

Olisin voinut tänä aamuna kirjoittaa yhteiskunta kriittisistä aiheista, kuten Suomen terveydenhuollosta tehdystä tutkimuksesta, joka paljastaa, että pienillä muutoksilla voitaisin säästää 1,4 miljardia euroa. Olisin myös voinut kirjoittaa omakohtaisia kokemuksia sisältävän jutun siitä, kuinka vamhemmat käyttävät alaikäisiä lapsiaan juoppokuskeina.

Artikkelit aiheista, jos kiinnostuit lisää:

Sairaan hoidosta tehty raportti: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011101914586400_uu.shtml

Video miehestä, joka käyttää tytärtään juoppokuskina: http://www.iltalehti.fi/nettitv/?32165825

Päätin kuitenkin tänä aamuna keskittyä johonkin paljon kiehtovampaan ja mukaansa tempaavampaan; aave kaupunkeihin. National Geographic on koonnut kirjan, joka sisältää erilaisia TOP-10 listoja ja yksi nistä on TOP-10 hylätyt kaupungit.

Olen itse ollut aina kiinnostunut arkeologiasta ja siksi pidän siitä, että voin edes lukea aiheesta, vaikka en kaivauksille itse pääsisikään. Televisiossa on myös pyörinyt sarja, Maa ihmisten jälkeen, ja minusta nämä jo olemassa olevat aavekaupungit ovat elävä esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun ihmisiä ei enään ole. Näintä kaupungeista kaikki varmasti tietävät Pompejin ja kumppanit, mutta kuinka moni on kuullut niistä lopuista? Tai tullut edes ajatelleeksi kuinka paljon näitä kaupunkeja on ympäri maailmaa? Iltalehti otsikoi juttunsa "Maailma on täynnä hylättyjä aavekaupunkeja, joissa aika on pysähtynyt. Uskaltaisitko pimeän tullen näihin paikkoihin?" - Noh, minä ainakin halajan päästä yhteen näistä. Jos ihan tarkkoja ollaan, olisin valmis entisöimään ja muuttamaan yhteen, jos voittaisin lotossa. Menneet vuosikymmenet kun ovat paljon mielenkiintoisempia, kuin puheet tulevaisuuden kehityksestä.

 Bannack, Montana, USA

Kaivoskaupunki, hylätty 1970-luvulla.

Barber Chair Skinner's Bar, Bannack, Montana

Oven inside the Meade Hotel, Bannack, Montana
















Two Guns, Canyon Diablo, Arizona, USA
19km luoteeseen meteorin aiheuttaman kraaterin kaivauksista, hylättiin 1900-luvun alussa, kun Route 66 rakennettiin kulkemaan muutaman kilsan päästä kaupungista.

Bhangard, Rajasthan, India

Halitsijoiden kukistuttua ja kuoltua kaupunki kuihtui nälänhädän seurauksena v. 1783

Legenda kertoo Guru Balu Nathin kironneen kaupungin kuolemaan.
Toinen legenda sanoo maagikko Singhian kironneen kaupungin saadakseen Bhangarh Ratnavatin prinsessan itselleen.

Bodie, California

Kullankaivuu kaupunki, hylätty 1942 kun viimeinen kaivaus suljettiin ja kaupungin kautta kulkeva junarata poistettiin käytöstä.

Eastern State Penitentiary, former American prison in Philadelphia, Pennsylvania.

Suljettiin ja hylättiin v. 1971.

Väitetään, että v.1924, Pep "The Cat-Murdering Dog" (ihan oikeasti koira), tuomittiin elinkautiseen kuvernöörin vaimon rakkaa kissan murhasta.

Kolmaskop, Namibia

Saksalaisten miehittämä timanttilouhos kaupunki, hylättiin v.1954, kun Ensimmäisen Maailmansodan jälkeen timantti lähteet ehtyivät.

Garnet "Ghost Town", Montana, USA

Kullankaivuu kaupunki, hylättiin v. 1918 kullanloppumisen myötä, vain 20 vuotta perustamisen jälkeen.

v. 1912 tulipalo tuhosi puolet kaupungista, eikä sitä koskaan rakennettu uudelleen.

Artikkelit:

http://www.iltalehti.fi/matkajutut/2011101914601124_ma.shtml

http://www.huffingtonpost.com/2011/10/18/ghost-towns-of-the-world-_n_1017694.html#s399601&title=St_Elmo_Colorado

Se sadepäivän toinen puoli

Yleisesti kuullaan lähes kaikkien huulilta lausahdukset: "taas sataa", "ei voi tehdä mitään kun sataa" ja "onpas harmaata ja kurjaa kun sataa". Koska syyssateet ovat Suomessa erittäin yleisiä (ja luulisin nyt edes suomalaisten tottuneen siihen), kuulee syksyisin hyvinkin paljon marinaa märkyydestä ja kurjuudesta.

Tosiasia kuitenkin on, että kaikilla asioilla on myös se kääntöpuoli. Se loistava ja hohtava hopeareunus, jonka voi pilvessä nähdä. Kaikki riippuu siitä, miten asennoidut sen päivän pilveen. Jos keskityt huonoihin puoliin asioissa, niin voin taata(!), että päivästäsi tulee kurja.

Joten, mitä positiivista on sadepäivässä? - Voi, vaikka ja mitä!

Sadepäivänä voit kerrankin hyvällä omallatunnolla olla koko päivän sisällä; voi hyvällä omallatunnolla käpertyä tyynyjen keskelle höyryävän teemukin kanssa lukemaan mukaansa tempaavaa ja sinut kauas kuljettavaa kirjaa, voi tehdä sen perusteellisen siivouksen, joka on kaivertanut mieltä jo viikkoja, voi leipoa sämpylöitä tai tehdä pizzaa ja kutsua ystävät tapittamaan Idealia. Mielestäni ahertamisen ja asioilla juoksemisen voi ihan hyvin jättää niille pilvettömille päiville.

Sadepäivinä otetaan aikaa itselle ja ystävälli, nautitaan olostamme ja olemisestamme, ilman sen suurempi murheita tai stressitekijöitä. Sillä miksi sadepäivän pitäisi olla kurja päivä? Minulle ne eivät ainakaan ole!

Lääkkeiden hallitsevuus elämän hallinnassa

Monelle ihmiselle on äärimmäisen tärkeää oman elämän hallinta. Tieto siitä, että kaikki menee juuri niin kuin haluaa, vaikka sitten joutuisi tekemään töitä sen eteen. Nämä ihmiset antavat kaikkensa ja saavuttavat usein tavoitteensa. Se, tekeekö tämä heistä yhtään sen onnellisempi, on eri asia, mutta ainakin oman elämänsä herroja kyllä.

Mitä siis tapahtuu, jos tälläiselle ihmiselle tapahtuu jotain, mihin hän ei pystykään vaikuttamaan? Jotain, mikä on kaukana hänen toiminta kykynsä ulottumattomissa?

Eräs tälläinen nainen, oman elämänsä herra, sairastui masennukseen. Hän joutui ensimmäistä kertaa elämässään tilanteen eteen, jossa ei tiennyt mitä pitäisi tehdä. Selittämätön pahaolo valtasi hänen koko ruumiinsa ja mielensä. Ja koska pahalle ololle ei tuntunut olevan mitään syytä, ei hän myöskään osannut korjata tilannetta. Tällöin, ensimmäistä kertaa elämässään, nainen joutui nöyrtymään ja myöntämään, että ei selviä yksin. Hän soitti apua ja sai sitä.

Tästä seurasi lähes vuoden kestänyt terapia, lääke ja itsetutkiskelun sekamelska, joka pisti naisen koko elämän arvojärjestyksen uusiksi. Hän joutui tutustumaan aivan uuteen puoleen itsessään, sekä hyväksymään sen, että ei tule pärjäämään yksin. Ei ainakaan ilman lääkitystä.

Lääkitys. Tuo ihmisen keksintö, joka tuo yhtä paljon hyvää kuin pahaakin mukanaan.

Naisella menee nykyään todella hyvin. Hän tuntee taas olevansa oman elämänsä herra. Hän laittoi viimeisen vuoden aikana koko ajatusmallinsa ja ajatusmaailmansa uuteen järjestykseen, mutta sen ansiosta hän pärjää elämässään. Ainut asia, joka muistuttaa viime vuodesta on rivi nappeja kahvinkeittimen vieressä, jotka on muistettava ottaa joka päivä. Joka päivä, tai hän romahtaa.

Mitä siis tapahtui, kun lääkkeet loppuivat? Pari päivää ilman lääkkeitä ja nainen romahti. Hän tiesi, että hänellä ei ole hätää. Hän tiesi, että kaikki on hyvin. Mutta selittämätön pahaolo oli tullut takaisin. Ja aivan kuin se ei olisi riittänyt, tulivat myös päivittäin syötyjen lääkeiden pimeä puoli esille; vieroitusoireet. Nainen paleli ja hikoili noroja otsaltaan vuorotellen, ja hän pelkäsi. Pelkäsi kuollakseen mitä seuraavaksi tapahtuisi.

Mitä on siis elämän hallinta, jos lääkkeet hallitsevat elämääsi? Onko silloin itse ohjaksissa vai lääkkeet? Ainoa mitä tiedän on, että en välttämättä edes halua tietää vastausta, sillä se voisi olla liian suuri palapurtavaksi. Luulen, että parempi on kiltisti syödä lääkkeensä ja uskotella itselleen, että hallitsee omaa elämäänsä, vaikka se sitten olisikin oman elämän suurin valhe.