Hinkki 2012

Käytin tilaisuutta hyväkseni ja päätin käydä katsastamassa Helsinki Ink -tapahtuman Kaapelitehtaalla. Tai kuten paikalliset tuttavallisesti puhuvat H-inkistä. Täytyy sanoa, että olen käyttänyt 20 euroa paremminkin, mutta eipähän tarvitse enään pähkäillä millainen on tatuointimessu Suomessa.

On toki upeaa, että tälläisiä tapahtumia järjestetään, sillä nytkin paikalla oli tatuointiliikkeiden edustajia useasta maasta ja minullekin kerääntyi sievä pino käyntikortteja. Ihmisiä messuilla oli tungokseen asti, mutta The Tunnelma puuttui siitäkin huolimatta, että olo oli kuin valtavassa mehiläispesässä, jossa soi punk. En ehkä itse olisi siltikään ottanut messuilla taointia, sillä laverilla makaaminen pari tuntia ihmisten tuojotettavana ei innosta.

Kiinnitin myös huomiota sektorien jakoon, joita oli kolme: suurimmassa huoneessa oli esiintymislava, jossa valittiin paras tatuointi eri sarjoissa sekä japanilainen Sanaxxx esitti vähintään surullisen hupaisan performanssin mustasukkaisuudesta(?). Ja ei, hän ei riisunut vaatteitaan pornahtavasta nimestään huolimatta, mikä olisikin jopa saattanut pelastaa esityksen. Huoneen seinustoilla oli jokaiselle liikkeelle oma sermikoppi, joissa kävijöitä leimattiin ja pöydillä oli sketch bookeja ja käyntikortteja. Taaempi huone jatkoi samalla linjalla, mutta siellä oli liikkeiden kopperoiden lisäksi tatuointi tarvikkeita, sketch bookeja ja vaatteita myyviä sermikopperoita. Tänne alueelle ei myöskään saanut tuoda juomia, mikä on ihan ymmärrettävää kalliiden laitteiden esillepanon vuoksi. Mietityttämään jäi millä perusteella oli jaettu liikkeet niihin, jotka saivat 'päähuoneessa' varoa kaljatahroja pöydillään niihin, jotka olivat 'turvassa' tipattomalla alueella. Lyhyimmän korren olivat kuitenkin vetäneet suomalaiset tatuointiyrittäjät, joille oli jäänyt kolmashuone, joka toimi myös ruokailutilana. Mutta onko sillä eroa, jos työpöydillä on kaljalammikoiden lisäksi vähän makkaraperunoita ja majoneesia?

Hinkin lehti -12 sekä käyntikortti saaliini. En ole lähdössä käymään liikkeissä, mutta ajattelin tutustua nettisivuihin ideoiden toivossa.

Kilpailu taisi olla paras vartalotaointi, se kuka ja millä perusteella taoinnin valitsi jäi vähän epäselväksi. Kävijät saivat kuitenkin käydä itse ilmoittautumassa mukaan kilpailuun, jos katsoivat omistavansa hyvän leiman.

Ruotsalais(?)tatuoijan nimi meni ohi, mutta olemus jäi ehdottamasti mieleen messujen kauneinpana.

Hienoa messuilla oli se, että siellä ei kenenkään tarvinnut peitellä tatuointejaan. Yhteisymmärrys ja yhteisöllisyys on hieno asia tässä maassa, jossa tatuointeja pidetään edelleen vankilakundien ja murhaajien merkkinä. Toivon todella, että ne lapset jotka olivat vanhempiensa kanssa käymässä messuilla, kasvavat avoimemmiksi kansalaisiksi kuin edeltäjänsä.

Ahmed on kotoisin turkista ja tehnyt tatuointeja yli 15 vuotta. Nykyisin hän keskittyy opettamaan tatuoimista nuoremmille  Medussa Tattoossa Turkin Alanyassa.

 Nyt vain odottelemaan rahoitusta, sillä ideoita on jo mielessä muutamiakin, kuten aina!

Be a Fan