Myrkky farkut

Kuluttaja –lehden vertailussa farkkujen ekologisuudesta, kalliit farkut eivät olleet aina ekologisemmat kuin halvat farkut.

Tämä on minusta jokseenkin mielenkiintoinen seikka. Sillä yleensä halvat vaatteet mielletään epäekologisiksi ja työntekijöiden oikeuksien tallojiksi. Minne siis menevät kaliiden ketjujen halvasti tuottamien vaatteiden voitto osuudet?

Kaikkein vastuullisimmin työntekijöiden oloista ja ympäristöstä kantavat vastuun halpoinakin merkkeinä tunnetut H&M, ZARA ja Jack & Jones. Vertailusta huonoiten selvisivät Diesel, Boss, Wrangler ja Lee Jeans. Puoliväliin jäivät Levi’s, ruotsalainen Nudie Jeans Co. ja G-Star Raw.

Tutkimus toteutettiin lähettämällä kymmenelle farkuyhtiölle kyselylomake, jossa toivottiin selvitystä yrityksen toimintaperiaatteista ja tuotantoketjun käytännöistä. Tämän jälkeen seurasi vierailu yhtiön tehtaissa, joissa seurattiin yrityksen toimintaperiaatteiden totetumista. Tutkimuksessa pärjääminen edellytti yritykseltä avoimuutta, työntekijöiden hyvää ja asianmukaista kohtelua sekä vastuunottoa ympäristöstä. Kaikkein epäeettisimmiksi todetut neljä merkkiä kieltäytyivät pitkälti yhteistyöstä tutkimusryhmän kanssa. Kärkeen yltäneet merkit, H&M ja ZARA, sensijaan saivat erityis kiitosta avoimuudesta ja sosiaalisen vastuun kantamisesta.

Kymmenestä merkistä kaikki Wragleria lukuun ottamatta läpäisivät kemikaalitestin puhtain paperein. Vakavia heikkouksia löytyi silti kärkikastistakin mm. työntekijöiden kohtelussa. Esimerkiksi H&M ja ZARA eivät maksa työntekijöilleen ylityökorvauksia. Puutteellisena koettiin myös alihankkijoiden ympäristötoimien valvonta sekä siitä raportoiminen.

Ennen farkkutehtaaseen päätymistään, on kangas vaikuttanut jo ympäristöön monella tavalla. Puuvillan viljelyyn on kulunut valtavat määrät kasteluvettä sekä luonnolle haitallisia lannoitteita ja torjunta-aineita. Kudottua kangasta myös pestään ja huuhdellaan moneen kertaan. Tutkimuksen mukaan värjääminen puolestaan hoidetaan mieluiten sellaisessa maassa, jossa jätevesilainsäädäntö ei ole niin kovin tiukkaa. Itse valmistusvaiheessa työntekijöillä ei aina ole riittävää suojavarustusta. Tilausten aikataulussa pysyminen myös edelyyttää usein työntekijöiltä ylitöitä, joista ei aina makseta asiaankuuluvaa korvausta. Itse työskentelytilat ovat niukat ja työpisteet usein epäergonomiset. Liikkumisvapautta myös rajoitetaan ja vessassa käyntiin on pyydettävä lupa erikseen työnjohtajalta. Farkut pestään valtavissa pesukoneissa. Tässä kuluu valtavat määrät vettä ja valkaisussa käytetään haitalisia kemikaaleja. Kivipesussa käytetään hohkakiveä. Tässä kuluu suuret määrät vettä sekä syntyy paljon jätettä.

Hengenvaarallisen hiekkapuhalluksen käyttö farkkujen pinnan kuluttamisessa ei ole välttämätöntä, sillä kuluneet kohdat saadaan myös hiekkapaperilla hiomalla. Haalistunutta jälkeä farkun pintaan tehdään myös kemikaaleilla, eikä työntekijöillä ole aina riittäviä suojavarustuksia. Kemikaalien käsittely työpisteissä ei myöskään aina ole riittävää ilmastointia. Työntekijöiden kertomusten mukaan näihin tehtäviin laitetaan usein uudet työntekijät, jotka eivät ole perillä työn terveyshaitoista.

Jos tämä on totta, niin vetää kyllä aika hiljaiseksi.

Muotisuunittelijoiden kehittämiä 3D –efektejä ja muodikkaita kulutuksia ei aina ole mietitty loppuun asti tehdastyöläisen kannalta, sillä näiden aikaan saamiseksi käytetään muum muassa formaldehydia. Useimmin kankaat käsitellään siliävyyden parantamiseksi formaldehydipitoisella lakalla. 

Formaldehydi ärsyttää silmiä ja hengitysteiden limakalvoja 2–4 ppm:n pitoisuudessa. Silmissä ilmentyvää polttavaa tunnetta, sekä yskää voi aiheuttaa 5–20 ppm formaldehydiä. Vaarallinen pitoisuus on 40–100 ppm, joka voi aiheuttaa kurkun turvotusta, keuhkoputkien supistumista, keuhkotulehdusta sekä maksa- ja munuaisvaurioita. Väkevä silmään kohdistunut formaldehydin vesiliuos voi aiheuttaa sarveiskalvon samentumisen ja jopa näön menetyksen. Liuoksena formaldehydi voi aiheuttaa iholle joutuessaan kihelmöintiä, rikkinäistä ja verestävää ihoa, sekä kuivumista. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Formaldehydi)

Ei voi oikein todeta kuin, että onneksi en tykkää käyttää farkkuja! Ainoat omistamani farkut ovat kaverilta saadut. En hän voinut olla antamatta farkuille vielä toista mahdollisuutta palvella käytössä vielä muutaman vuoden.

Lähde:
Iltalehti 15.9.2011 http://www.iltalehti.fi/muoti/2011091514385129_mu.shtml
Kuluttaja-lehti 6/11 http://www.kuluttaja.fi/fi-FI/edelliset-numerot/2011/6-2011/farkut/

Teinitähdet ja ne vanhemmat tähdet

Olen hyvin ymmälläni viimeisen vuorokauden tapahtumista. Mainitsin aiemmin kirjoittamassani jutussa nimekkään suomalaisen rap-artistin käytöksestä, joka oli mielestäni vähintäänkin sopimatonta. Halusin tällä tuoda esille sitä, miten julkisuus vaikuttaa negatiivisesti toisiin meistä. Miten julkisuus saa käyttäytymään kuin maailmanvalloittaja, kun kusi nousee hattuun. Mitä tästä kaikesta siis seuraa? Kyseinen artisti tulee linjoja pitkin kotiin ja vaatii minua poistamaan "pahat kirjoitukset" hänestä. En ymmärrä tätä nykypäivän meininkiä, jossa voi toimia miten haluaa ja sen jälkeen suuttua, jos joku muu sanoo ääneen mitä ajattelee toiminnasta. Eikö jokaisen pitäisi kantaa vastuu omista tekemisistä?

Mihin tämä siis laittaa minut ja mielipiteeni? Juuri tänne minne ne kuuluvatkin. Vaikka kohteliaisuuttani poistinkin ko. artistin nimen blogistani, ei se poista sitä tosiasiaa, että blogini on n. 25 ihmisen lukema pieni ja nimetön sivusto. Näistä 25stä 22 on ystäviäni. Tästä pääteltynä en voi kuin katsoa säälien tätä artistia, joka huonon itsetunnon ajamana googlaa omaa nimeään, etsiäkseen internetistä pienimmänkin kritiikin, jota on saanut. Mutta eihän se kiellettyä ole, jos se nyt on joillekin mukavaa ajanvietettä peilin ihailun lomassa.

Mikä siis on toinen puoli sille, että nämä peilin tuijottajat oikeuttavat itselleen kaiken toiminnan? Tietysti ne liian nuoret tähdet, jotka pyörivät uutuuden viehätyksen vallasssa VIP-tiloissa. Nämä pahaa aavistamattomat 11-15 vuotiaat teinitähdet, jotka tuotantoyhtiöt ja stylistit pukevat 25-vuotiaiksi ja jotka houkuttavat ottajia puoleensa minkä kerkeävät. Minusta hyvin hälyttävä skenaario.

Voihan toki olla, että minä olen vain vanhanaikainen, kun ajattelen, että tässä on jotain pielessä kun katsoo siskosten Dakota Fanning 17 (vas.) ja Elle Fanning 13 (oik.) pukeutumista. Myönnän 17 vuotiaana halunneeni jo näyttää aikuiselta, eikä siinä mitään. Kuka muka ei haluaisi odottaessaan 18-vuotis syntymäpäiväänsä? Silmiin pistävämpää ehkä kuitenkin on 13-vuotiaan pikkusiskon puolet lyhyempi hame ja puolet korkeammat korkkarit. Kun muistelen omaa lapsuuttani, niin 13-vuotiaana pukeuduin vielä hyvinkin omintakeisesti, enkä yrittänyt näyttää aikuiselta. Ei ihme, että lehdistä saa lukea koko ajan kuinka julkimot ovat ahdistelleet alaikäisiä. Eihän heitä erota aikuisista, kun heidät stailataan samaan muottiin. Seksikkyyshän myy, oli ikä mikä tahansa, eikö?

Noah Cyrus 11v. Tämä muistuttaa jo hieman enemmän omaa pukeutumistani. Hamekin voi olla lyhyt, jos se ei ole seksikäs, vaan keijumainen.

Mielenkiintoisen seikan tähän asetelmaan tuo myös vertailu teinitähti poikien ja tyttöjen kesken. Teinipojat stailataan coolin ja kovan jätkän näköisiksi. Tällä todennäköisesti kalastellaan niiden pikku tyttöjen sydämiä, jotka Justin Bieber huumassaan ostavat levyt ja käyvät konserteissa. Entäpä siis pikkutytöt, jotka stailataan seksikkäiksi nuoriksi aikuisiksi? Ei se ainakaan näytä siltä, että kalastelun kohteena olisivat pikkupojat. Tai ainakaan se ei heihin tehoa, sillä onhan se tiedossa oleva fakta, että vanhemmat pojat ja miehet kehuskelevat kauniilla ja nuorilla naisilla. Toisinaan jopa sakkolihalla. Tässä yhteiskunnassa on tosiaan hyvin sairas valtavirta. Eikä kukaan tunnu huomaavan tai välittävän. Hienoa!

Jaden Smith 13 (vas.) on kuin mini versio Snoop Doggysta, kun taas Bella Thorne 14 (oik.) on puettu muistuttamaan kantri-anime-tyttöä.

 Asa Butterfield 14 (vas.) on hyvinkin nuoren älykön näköinen ja varmasti sulattaa parin pikku nörttitytön sydämen. Tavi Gevinsonin 15 (oik.) stylisti saa propsit hienosta hippi-kukkaistyttö tyylistä. En vain ymmärrä miksi tyttö paran silmät on pitänyt maalata meikin alle piiloon? Willow Smith 11 (alhaalla) on Jaden Smithin pikkusisko. Willow on puettu vähintäänkin yhtä katu-uskottavasti kuin veljensä ja vaikka Iltalehti kritisoikin lyhyttä hametta/shortseja (ota nyt sitten selvää kumpi tuo on), niin painijantossut pelastavat liialta seksikkyydeltä.

Lähteet:
http://www.vogue.it/en/people-are-talking-about/that-s-too-much/2011/11/overexposed-teens
http://www.iltalehti.fi/muoti/2011111314748888_mu.shtml

Kokoelma mini-tarinoita

"Se uusi"

Kävelin pitkin koulun käytävää. Olin uusi oppilas, enkä ollut lainkaan varma, minne minun kuuluisi mennä. Tunsin muiden opiskelijoiden tuijotuksen ja kuulin supinan. Vaikka olinkin jo tottunut muiden käytökseen "sitä uutta" kohtaan, tuintui se ikävältä joka kerta. Pysähdyin tutkiakseni lukujärjestystäni, mutta ohjelmaformaatti oli sen verran monimutkainen, että ei siitä mitään tullut.

”Tarvitsetko apua?”.

Nostin katseeni ja huomasin äänen kuuluvan pitkälle ja hyvin erikoisen näköiselle pojalle. Hänellä oli punaiset hiukset ja siniset silmät. Toiseen kertaan mainittuna, hän oli todella pitkä. Suurimman osan huomiostani vei kuitenkin hänen silmänsä sekä tapa jolla hän minua katsoi. Noissa silmissä oli jotakin erityistä, jotakin ihmeellistä, jonka merkitystä en silloin vielä tiennyt.

”No ei kai siitä haittaakaan olisi” vastasin.

 

"Herääminen"

Tajuntani palaa tai ainakin luulen niin, sillä tuntuu, että kaikki rysähtää mieleeni samanaikaisesti. Ajatukset ja aistit. Oloni on tokkurainen, enkä ole varma missä olen vai olenko ollenkaan. Fyysinen tuntoni kuitenkin kertoo minun olevan polvillani, jossain kylmässä. Luulen sen olevan lunta, mutta varmuudella en pysty sanomaan. Vaatteeni ovat läpi märät ja tuli kuumat. Yritän kääntää päätäni valon suuntaan, mutta kasvojani polttaa. Kääntäessäni päätäni varjojen suuntaan, tunnen kuinka ihoni aistii sisuksiin tunkeutuvan kylmyyden.

En uskalla avata silmiäni. Missä olen ja miten jouduin tänne.

Pidän silmäni tiukasti kiinni ja käperryn pieneksi palloksi. Koetan miettiä. Yritän ajatella järkevästi, mutta ajatus tunkee itsepintaisesti tajuntaani. Olen kuollut.

Ei tämä voi olla muutakaan, mutta ilmeisimminkään en ollut siellä ”paremmassa” paikassa. Oloni tuntuu sekavalta ja yhtälailla fyysisesti kuin henkisestikin. Ihoani ja koko ruumistani paleltaa ja polttaa samanaikaisesti. En kykene liikkumaan kauemmaksi tai lähemmäksi kuummuudesta tai kylmyydestä.

Kylmä tuuli riepottaa vaatteitani ja hiuksiani.

 22.5.2011

Kannan jääpalapussia vasemmassa nyrkissäni.

Kuusi tuntia pelkkää polttavaa kipua sekä paleltumia.

Muita pussukkani lähinnä huvittaa ja siitä riittääkin vitsin aihetta koko illaksi. Minua ei huvita yhtään ja hymähdän vain muiden huvittuneille kommenteille.

Omat ajatukseni pyörivät lähinnä sen tosiasian ympärillä, että onneksi sulanut käsi on vasen, sillä yksikätisenä on helpompaa olla oikea kätinen. Ainakin minun on.

 9.7.2011

Yksinäisen mopon ääni kaikui ympäri kylää. Ääni otti kimmokkeen tyhjien talojen seinistä.

Talojen kertomista tyhjistä elämistä ja haudatuista unelmista.

Tässä kuolleessa kylässä, jossa et kuitenkaan voinut poiketa sivukujille raiskaajien pelosta.

Sairasta.

16.7.2011

Hmm.. ujompi tapaus.

Pitänee siis valita ovelampi ja mahdollisimman pehmeä lähestymistapa.

Hän istuu sohvalla, jalat pitkin divaania. Hän näyttää keskittyvän leffaan, mutta koska olen myös viimeisen puoli tuntia yrittänyt katsoa samaa leffaa, tiedän sen tylsäksi.

Mitähän hän siis ajattelee..

Päätän tehdä ensimmäisen siirron.

”Saisinko käyttää jalkaasi tyynynä?”

”Juu.. mikäs siinä.”

Asetan pääni hänen jallalleen ja olen taas katsovinani elokuvaa. Me molemmat olemme. Samalla kuitenkin tiedän molempien olevan hyvin tietoisia siitä, että pääni on lähes hänen sylissään ja että hänen käsivartensa on lähes ympärilläni.