Päivä 1.
Kuraa, paskaa ja loskaa joka paikassa. Kyllä Helsinki on sitten kaunis!
Metrossa kaikki tuijottavat tyhjyyteen ja kuuntelevat omaa yksityistä musiikkiaan korviensa välissä.
Iltapäivällä kolmen aikaan maanantaina joka kulmalla seisoskelee ihmisiä nuorista vanhuksiin yksin tai puolisonsa kanssa alkoholi tölkistä hörppien ja kaupan kassajonossa punaiset Koffin kaljasalkut pilkistävät sieltä sun täältä.
Rautatieasemalla joku Mikkelistä kotoisin oleva mehtienmies yrittää jo iskeä ja kyselee elämäntarinaani parikymmentä minuuttia, kunnes rupeaa tiedustelemaan seuran tarvettani. Tässä kohtaa poistun paikalta.
Töissä pomo/työpari on mahatava tyyppi ja toivotin huomenet mm. Jaakko Saariluomalle ja Aku Hirviniemelle.
Kuvaaja ja puvustaja puhuvat keskenään näkemyksistään sanomalla yhtään asiapitoista lausetta ja ymmärtävät täydellisesti toisiaan.
Muuten, olen aina miettinyt miksi nukun kyljelläni päällimmäinen jalka koukussa vatsaani vasten. En tiedä vieläkään, mutta sen sijaan tiedän äitini ja äidinäitini nukkuvan täysin samassa asennossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti