Kesäruokaa uudella matolla

Olen rantautunut takaisin Savonlinnaan. Oma kotiluolani tuntuu ihanan kotoisalta ja omalta. Osaltaan tunnelmaa auttaa (vihdoinkin) löytämäni matto! Matto on niin minun näköiseni, että en voi olla hehkuttamatta sitä. Kauppa tuli myös mukavasti vastaan mainostamalla matosta ihan mukavaa alennusta. Painavimman painoarvon ostopäätökselle toi kuitenkin kauniin ulkonäön lisäksi juutti-pohja. En enään ikinä osta muovi/kumipohjaista mattoa! Hyi!

Vieraat ovat myös todenneet maton erityisen mukavaksi istuskella.

Matto löytyi Anttilasta, tyynyt olen kerännyt maailmalta tai suunnitellut itse.

Tosiaan, matkalla takaisin Itä-Savoon pysähdyin Etelä-Savoon pikkusiskoni ylioppilasjuhliin. Hieno suoritus siskoltani! Oma mekkoni juhliin oli muuten helmi-löytö UFFin myymälästä parilla eurolla. Ihanan vanhahtavaa!

Tuore ylioppilas ja ylpeä isosisko.

Paikalla oli taas sukulaisia vähän joka lähtöön. Tutut kuviot tuli myös käytyä suvun voimin läpi, kun ensin puhuttiin paskaa niistä, jotka eivät olleet paikalla ja illalla niistä, jotka olivat olleet paikalla. Oman osansa supinasta saivat toki myös he, joita ei oltu kutsuttu. Omakohtainen huippuhetkeni oli taas vaihteeksi äidin voileipäkakut, joita voi vedellä pohjattomasti! Enkä taaskaan koskenutkaan täytekakkuun, sillä ei ollut tarvetta.

En ole vielä onnistunut löytämään parempaa voikkarikakkua kuin äipän.

Itse sain juhlissa yhden ainoan tehtävän: lämmittää termoskannut kuumalla vedellä. Kaadoin sitten kiehuvat vedet kädelleni suoraan keittimestä. Juhlat kuljin kostea pyyhe kädessä ja tämän viikon olen luonut nahkaani. 

Kun virallinen osuus on ohi.

Savonlinnassa olen nyt puolestani panostanut kesätyöhöni. Tuli muuten nyt viisi vuotta täyteen S-ketjulla. Juhlan kunniaksi asiakas oli valittanut, että hän ei halua ruokaansa tarjoilevan lävistetyn työntekijän. Pomoni siis ei voinut muuta kuin tulla nolona luokseni ja pyytää minua käyttämään laastaria huulikorun päällä, jottei se näkyisi niin selkeästi. Tämä siis tapahtui kun olin jo kaksi vuotta ollut samassa ravintolassa töissä ja ihan saman korun kanssa, sillä pomolle se on ollut ok. Näin ollen leikin siis koko loppu kesän herppes-kokkia laastari huulessa. Nytkö se ruoka maistuu sitten paremmin?

Työmatka kulkee junaradan viertä. Mukavasti asensivat "betoni-polun" minulle, niin ei tarvi soralla kävellä.

Minun kotiluolan ulkoinen kompleksi.

Vetäsin aamukahvit väärään kurkkuun taas vaihteeksi lueskellessani Oliviaa. Eräällä kauneuden hoitoon keskittyneellä sivulla oli seuraava mainos: 

Ihan oikeasti! Olenko ymmärtänyt oikein, että geelissä on karvat mukana? Kenen karvat siellä ovat? Kuvottavaa tämä jokatapauksessa oli. Lasken tuotteen samaan kastiin huulia turvottavan huulikiillon kanssa, joka todennäköisesti on vain "hallittu" allerginen reaktio.

Tein taas muuten ruokakokeiluja! Kevyen kesäisen annoksen idea tuli mummiltani:

Ostin paketin vihreitä tankoparsoja. Pilkoin tangot puoliksi ja keittelin miedosti suolatussa vedessä n. 5 minuuttia. Omana huomiona otettava ensikerralla huomioon, että latvat pehmenee nopeemmin kuin paksut varren alaosat, jolloin alaosia kannattaa keittää hieman pidempään kuin latvoja.

Valutin veden pois ja siirsin puolikypsät tangon palaset pannulle, jossa paistelin niitä perinteisesti kirnutussa luomu voissa jonkin aikaa. Minulla meni paistoaika ihan hippasen yli, sillä tangot rusehtuivat hivenen likaa, eikä maku ollut ihan niin puhdas kuin tarkoitus oli.

Loppu tulos oli kuitenkin todella herkullinen feta-kirsikkatomaatti salaatin kanssa. Kastikkeena käytin taas perusyhdistelmää oliiviöljy, balsami viinietikka, suola, sokeri ja mustapippuri.

Bon Apetit!

Be a Fan