Hylättyjä pelkoja / Never let your fear decide your faith

~ Abandoned places ~

An Old Finnish Mine

This is

The Keret's tower

Part of the second highest copper mine in Europa

Well, it was back in 1954 the second highest

96 meters up from the ground

And we wanted to go to the top

"Kummakos on olla rohkea, jollei pelkää?"

- Muumipappa - 

Seison tasanteella
Käsi tikapuulla
Jalka valmiina ponnistamaan ylemmäs
Alhaalla pelkkää pimeää
Ylhäällä pelkkää mustuutta
Hiekkapöly tanssii otsalampun valossa
Pimeydessä kaikuvia rasahduksia
Tippuvaa maa-ainesta
Lukemattomia askelmia
Yksi kerrallaan ylemmäs
Yhä ylemmäs

Sormet puristavat tikasta
Askelmat lonksuvat
Suussa maistuu pöly ja hiekka
Huppu suojaa yläpuolelta tippuvalta hiekalta ja kiviltä
Ollaan about puolivälissä
Kuuluu ylhäältä
Vieläkö jatketaan?
No ei me nyt rueta takaisinkaan kääntymään!

Jalat tutisevat
Jokaisella tasanteella on hetki aikaa hengähtää
Hetki aikaa miettiä alapuolella olevaa tyhjyyttä
Tyhjyyttä ei voi nähdä
Mutta sen todellakin tuntee
Olikohan tämä nyt ihan viisasta?
Lähetän hiljaisen rukouksen
Mä en haluu kuolla tänä yönä

Uusi hiekka kuuro niskaan
Voitko olla tiputtamatta sitä paskaa niin paljon!?
Sorry rakas! Mutta...
On tässä jotain positiivistakin!
Jos nyt lähdetään, niin lähdetään ainakin yhdessä.
Huokaisen hiekkaa keuhkoistani

Hymyilen
Niin Miehen tapaista
Niin dramaattista Shakespearea
Puristan huuleni yhteen
Jotten sanoisi mitä ajattelen
Jotteivät oikeat sanat
Kaikuisi näillä kiviseinillä
Täysin väärällä hetkellä
Minä rakastan sinua
Ei nyt, ei täällä
Meillä on aikaa vielä
Me ei kuolla tänä yönä

Työnnymme pienestä huoltoluukusta kirkkauteen
Räpyttelen silmiä
Totuttelen  valoon
Valtavat ikkunat antavat joka suuntaan
Tämä on todellinen Wida Blicka
Korpit raakkuvat ja kahahtelevat ympärillämme
Tavoitan Miehen katseen
Vastaan hymyyn
Me teimme sen
Me todellakin teimme sen

Huiputimme Keretin tornin

This I promise today

Never let your fear decide your faith

Dal and The Iron Factory

- A story of  a dying village - 

Once upon a time

A man named Daniel

Wanted to be a rich man

Like every man would have

He thought

Iron would be good

By loaning a lot of gold

Built he an iron factory

On the greatest island

In the whole kingdom

Everyone sailing past

Would stop here

And so happened

That the Dal's Iron Factory

Started to grow

But not fast enough

Not at all

Thought the gold owners

Times chanced

And dozens of times

Did the owners of the iron factory chance

But iron wasn't so precious anymore

And little by little

The small village

That had grown around

The once so great factory

Started to die

For many centuries now

Has the factory been quiet

And the children of the factory

Have been waiting

The golden times

Come once again

And the village once so great

Now taken over by nature

Is still calling itself

The Dal's Iron Factory

With Daniel long gone

Iron turn in to steel

And the factory decaying

It rings

Like a hollow wish

From the grave