Seurustelun perusta

Mitä on seurustelu tai mihin se perustuu.

Niin moni tässä maailmassa käsittää seurustelun eritavoin. Jotkut ovat kuin joutsenet ja ovat yhdessä loppuun saakka, vaikeuksista huolimatta. Tälläisiä ovat esimerkiksi vanhempani. Toiset taas eivät halua ottaa askelta tapailusta seurustelun puolelle. Tälläisiä miehiä minä olen tapaillut lukuisia, ja yllättäen tuloksetta. Sitten on niitä ihmisiä, jotka tapailevat montaa ihmistä yhtä aikaa tai seurustelevat monen ihmisen kanssa yhtäaikaa. Molemmat vaihtoehdot ovat okei, jos molemmat ovat yhtä mieltä asiasta. Minä olen tapaillut useaa tälläistä miestä seurauksella, että toinen tyttö ystävä on asunut 3km päässä tai en ole vonut viettää vappua silloisen heilani kanssa, koska hänellä on ollut toinen nainen kylässä. Älkääkä käsittäkö väärin, nämä ovat vain elävän elämän esimerkkejä, jotka tiedän. Olen sinut näiden asioiden kanssa ja ne ovat kasvattaneet minua valtavasti.

Mihin perustuu siis seurustelu? Kun tapaillaan monia, usein jotakuta sattuu. En minä ainakaan tietoisesti ja vakavalla mielellä alkaise tapailemaan miestä, joka tapailee muitakin. Tapailulla ja seurustelulla ei elävässä elämässä ole mielestäni paljoakaan eroa, jos molemmat ovat yhtä mieltä suhteen rajoista. Totuus vain on, että kun kahlaa tarpeeksi monta väärää suhdetta läpi, voi ihan oikeasti löytää sen sopivan suhteen, joka toimii samoilla säännöillä molemmille. Minä löysin tälläisen suhteen. Emme seurustele, koska minusta on vielä vähän liian aikaista rueta kuuluttamaan yhteen paluuta. Emme kuitenkaan myöskään vehtaile mitään toistemme selän takana, vaan elämme yhdessä jokapäiväistä elämäämme ja yritämme olla välittämättä niistä ystävistä, joiden ”elämä kaatuu”, kun he eivät ymmärrä seurustellaanko vai ei. Minä sanon suoraan, että mitä vitun väliä, jos ollaan onnellisia.

”Mikä onkaan sun ajattelu tapa, pidä mieles ettei ajattelu tapa.” –Juju-

Pinnallinen estetiikan ihailija

Tunnustan olevani sen verran materialisti, etten voi mitään itselleni kun kyse on kengistä tai kauniista vaatteista. Tässä tapauksessa kun kyse on vielä iltapuvuista, en kykene olemaan tarttumatta tilaisuuteen kirjoittaa kauniista puvuista. Jokainen varmasti tietää tässä vaiheessa, että intoilen linnanjuhlista.

Kun olin pienempi oli minulla ja äidilläni aina tapana katsoa linnanjuhlien vastaanotto, tehdä jotain hyvää iltapalaa ja arvostella pukuja. Tämä on taas kerran niitä saumattomia äiti-tytär hetkiä, jolloin löydämme yhteisen kiinnostuksen kohteen.

En tietenkään tätä vuonna katsonut linnanjuhlia. En ole katsonut niitä sen jälkeen kun muutin omilleni, sillä en omista televisiota. Onneksi iltapäivälehdet keräävät minulle valmiin listan hienoimmista ja kaamaimmista puvuista, joita voin itse sitten arvostelle. On ymmärrettävää, että miehet eivät ymmärrä miten nautinnollista on päästä arvostelemaan toisten tyyli mokia. Enkä minäkään tiedä varsinaisesti mikä siinä viehättää, mutta se vain toimii minulle.

Kiinnostukseni iltapukuihin näkyy myös siinä, että olen suunnitellut itselleni useita. Onnekseni olen päässyt osallistumaat lukuisiin iltapuvun vaatineisiin tilaisuuksiin. On toki hienoa paikanpäällä sädehtiä kauniissa asussa, eikä sekään ole yhtään haitannut, että yleensä olen päässyt myös lehteen pukuni kanssa, mutta puolet tästä sädehtimisestä tulee jo puvun suunnittelu ja valmistus vaiheessa. On uskomatonta nähdä oman piirroksen muuttuvan oikeaksi iltapuvuksi. Pukuun käytetyn työn määrä myös lisää puvun loistoa omissa silmissä.

Wanhojentanssipuku vuodelta 2006

Puku Savonniemi Gaalaan 2009 (musta puku on ystäväni suunnittelema)

Puku Savonniemi Gaalaan 2010

Puku Savonniemi Gaalaan 2011

Mitäpä siis tapahtui linnanjuhlissa tänä vuonna? Siitä minä en tiedä oikeastaan mitään, eikä pahemmin kiinnostakaan. Vähän olen harmissani, että tänään uutisoitiin, että linnanjuhlista ylijäänyt ruoka heitetään roskiin, vaikka ei tämäkään mikään uutinen ollut, sillä Suomen laki pakottaa heittämään ruokaa roskiin.

Mutta niistä puvuista:

Vartiaisen puku on kauniin värinen ja ihanasti saanut vaikutteita Egyptin muinaishistoriasta. Ongelma on, että jos Vartiainen olisi ottanut huomioon sen, että hänen neliön mallinen päänsä ei kestä näin sliipattua kampausta, olisi kokonaisuus ollut uskomattoman kaunis! Kuvitelkaa itse tämän puvun kanssa Jennille puolinutturalle nostetut tummat kiharat, jotka tavoittlevat olkapäitä. Uu-mama! Olisin sanonut.

Lisa Suonio piipahti ennen linnanjuhlia peikkometsässä. Hänen epäonnekseen yksi oksensi hänen puvulleen.

Mari Kiviniemi, mitä ajattelit?! Luurangon laiha nainen pukeutuu niukkaan mekkoon. Näin laihalla naisella olisi ollut varaa vaikka miten leikitellä muodoilla ja leikkauksilla ja Kiviniemi valitsee yksinkertaisen puvun, jossa näyttää aivan keripukin riuduttamalta. Ja mikä helvetti siinä turkoosin ja kirkkaanpunaisen yhdistelmässä oikein kiehtoo?? Hyh!

Esteettinen, aistillinen, kaunis, naisellinen. Nämä sanat kuvaavat Minna Kaupin pukua. Häiritsevää on ehkä hörsöjen keskittyminen sivuille. Miksi etuosa on helmasta jätetty ilman hulmuja?

Riikka Pulkkisen asun värimaailma ja riikinkukon sulkamainen kuosi ovat uskomattoman kaunis yhdistelmä. You go girl!

Beware of! Korppi kuningatar saapuu! Riitta Korpelan asussa on mielestäni muutama korppi liikaa.

Satu Taiveaho(kuka?) on mielestäni yhdistänyt hienosti vaalean ja timantit mustaan harsoon. Upeaa kontrastia!

Vaikka Teija Vesterbackan pukua on kritisoitu ulkomailla asti, on minusta idea todella hieno. En tosin soisi kenenkään muun kuin pelin  luojan pukeutua tähän, joten pisteet kotiin! Sitäpaitsi, miksi linnanjuhlien pitäisi olla haudanvakavat?

Näissä puvuissa ei ole mitään mielenkiintoista, enkä tiedä takana kävelevän henkilöllisyyttä. Etunmainen kuulemma on Leena Harkimo(?). Otin kuvan, sillä tässä on surullisen kuuluisasti edellä luuranko ja takana DDR:n kuulantyöntäjä. Auts!

Lähde: http://www.iltalehti.fi/linnanjuhlat/2011120614893769_lj.shtml

On aamuja ja sitten on aamuja

Tavallisesti päiväni alkavat tutulla kaavalla. Herätessäni laitan 4 kupillista kahvia tippumaan, jolloin saan itse nautittavaksi jotain 2,5-4 kupin väliltä. Älkää kysykö, en tosiaan osaa sanoa mistä tämä heittely johtuu! Keitettyäni kahvin luen 1. kupillisen kanssa yleensä Iltalehden. Tämä herättelee mukavan rennosti ja toisinaan saan blogiini ideoita päivän lehdestä. 2. kupillisen kanssa kirjoitan blogini. Pidän tästä khdasta aamua, sillä blogin kirjoittamisssa aamulla on jokin ihmeellinen vaikutus. Mieliala paranee, kun pääsee kirjoittamaan ja saa puretua kaikki kysymykset ja epäkohdat paperille. Pidän myös siitä, että minulle sanottiin, että blogini lukeminen aamukahvin kanssa on niin paljon parempaa kuin kahvi ja iltapäivälehti. Kiitos tästä! 3. kupillisen kanssa puuhastelen niitä näitä. Aamusta riippuen luen sähköpostit (joita on kolme, huoh), käyn facessa tai luen itse muiden blogi kirjoituksia. Esimerkiksi Vihreät vaatteet -blogi (http://www.vihreatvaatteet.com/) ja Keikaalicocktail -blogi (http://uusimusta.squarespace.com/kemikaalicocktail/) ovat suosikkejani. Jos pannusta jostain syystä jääkin se yli 3 kuppia, menee viimeinen kupillinen vähän kuin ohi mennen päälle pukiessa, ommellessa, siivotessa ym. Riippuu ihan aamusta mikä on masterplan sille päivälle.

Tämän lisäksi on olemassa sitten niitä toisia aamuja. Aamuja jolloin kello soi ja olet niin väsynyt, että päätät nukkua vielä puoli tuntia. Kun seuraavan kerran säpsähdät ylös, olet nukkunun puolitoista tuntia, sinulla on migreeni, ulkona on niin paljon lunta, että vaikka joku ei olisikaan tyhjentänyt pyöräsi kumeja, niin sinun pitäisi silti kävellä, mikä on äärimmäisen hauskaa pienessä kiireessä kännissä telomalla jalalla. Tämän lisäksi kaikki, jotka voisivat tuurata sinua, jotta voisit nukkua migreenin pois, ovat joko sairaana tai väärässä kaupungissa.

Miten näist jälkimmäisistä aamuista sitten jaksaa? Etsimällä positiviset puolet tilanteesta. Positiivista on että.... pommiin nukkumisesta huolimatta minulla on aikaa juoda 1 kuppi kahvia ja kirjoittaa turhautumiseni "paperille". Minulla on termospullo, jonne voin ottaa valmiina maitokahvina loput 2-3 kuppia. Minulla oli kaapissa buranaa, joten eiköhän migreeni pikkuhiljaa helpota. Ulkona on niin paljon kauniinpaa nyt kun on lunta, kuin aiemmin. Olisin kuitenkin kaatunut pyörällä, jos joku ei olisi sabotoinut sitä. Pääsen toimistolle kuuntelemaan musiikkia, hoitaen toki päivystystä siinä samalla, askartelemaan joulukortteja yhdistyksen laskuun sekä syömään pipareita ja glögiä.

Hmmm... kyllä! Taidan tästä lähteä nilkuttamaan koululle.

 Kaunista joulukuun aamua teille kaikille!

Pettäminen ja puhuminen kumoavat toisensa

"Jos on puhetta, ei tarvitse pettää. Jos on pettänyt, ei jää paljoa puhuttavaa." -Hymymyrsky-

Kaikki mitä luemme pettäjistä ja petetyksi tulleista kesittyvät aina joko pettäjän syihin ja ongelmiin tai petetyksi tulleen tuntemuksiin ja ajatuksiin. Onko siis olemassa lähdettä, joka katsoisi näitä kolikon kahta puolta tasavertaisesti ja joka ei tuomitsisi kumpaakaan tekstissään, vaikka omaisikin vahvan mielipiteen asiasta. En tiedä onko tätä jo tehty, mutta kohta on ainakin yritetty. Hyvät naiset ja herrat: yritän kertoa teille nyt objektiivisesti mitä tapahtuu, kun toinen pettää.

Aihe on ollut muutenkin paljon tapetilla, kun syksyllä Suomeenkin rantautunut varatuille tarkoitettu deittisivusto Victorie Milan tähdittää iltapäivälehtien otsikoita. Henkilökohtaisesti en mitenkään voi sulattaa tai edes hyväksyä moista sivustoa, joten päätin ottaa asiasta selvää, jotta voin pysyä kannassani puhtaalla omallatunnolla.

Googlaamalla Viktoria Milanin lävähtää ruutuun seuraavat mainos tekstit: ”Suosittu treffisivusto varatuille”, "Elvytä intohimosi. Hanki salasuhde!” ja ”Liity ilmaiseksi. 100% nimettömänä ja luottamuksella”. En tiedä muista, mutta minusta on ehkä hieman tekopyhää puhua 100% luottamuksesta pettämiseen tähtäävällä deittisivulla.
Nämä asiat ovat kuitenkin olleet tiedossa jo syyskuusta. Miksi siis Victoria Milan on taas uutisissa? Koska he ovat lanseeranneet sivujensa yhteyteen ohjeet, kuinka et jää kiinni sivuston käyttämisestä. Tämä on varmasti pettäjille ja jännityksen hakijoille suurikin uutinen, vaikkakin ohjeet ovat sen verran itsestään selvät, että voin sieluni silmin nähdä, että ne on tehty ajatellen isäni kaltaista keski-ikäistä tietokoneista ymmärtämätöntä suomalaista miestä, joka netin avulla haetaan kotoaan kaljan ja kirveen luota pettämään.

Sivusto kehottaa pienentämään kiinnijäämisen riskiä seuraavasti:

- vältä pikkujoulukaudelle tyypillistä tonttuilua ihmissuhteissa ja etsi salaista seuraa anonyymina
- suojaa tietokone salasanalla
- käytä erillistä selainta
- älä tallenna käyttäjätunnusta ja salasanaa selaimelle
- tyhjennä sivuhistoria aina käytön jälkeen
- luo erillinen sähköpostiosoite vain deittipalvelua varten
- sivusto tarjoaa työkalun, jolla omaa kuvaa voi blurrata tunnistamattomaksi

Näillä eväillä siis ilmeisesti onnistuu pettäminen, sillä pikkujoulukauden alkaessa deittisivuston kävijämäärä on noussut 20%. Muutoin sivustolla on jo käyttäjiä Suomessa 70 000, joista 70% on miehiä. Ehkä huvittavinta on, että yrityksellä on ihan oikeasti tavoitteena vuoden kuluttua saada 200 000 kävijää eli suomeksi saada puoli Suomea pettämään toisiaan. Eikä siinä mitään kummallista ole, että yritys yrittää tehdä voittoa, vaikkakin liikeidea on jokseenkin kyseenalainen.

Miksi niin moni mies sitten lähtee mukaan tähän salasuhde -meininkiin? Väestöliiton perhetoimintojen johtaja Heli Vaarala epäilee miesten innostuksen pettämissivustosta johtuvan rakkauden puutteesta. Hänen mukaansa mies kaipaa rakkautta, kun nainen on tyytyväinen perheen kanssa vietettyyn aikaan. Iltalehden toimittaja puolestaan kirjautui palveluun ja kyseli miehiltä itseltää asiaa.

Kävi ilmi, että moni sivustolle kirjautunut mies hakee vain jännitystä ja kokeilee suhteen rajoja. Miten pitkälle uskaltaa mennä. Syiksi miehet antoivat mm. uteliaisuuden: tälläinen mies ei välttämättä ole tositarkoituksella liikenteessä ja kyse onkin enemmän viattomasta viestien vaihtamisesta ja flirtistä. Nettipalvelu varatuille on vielä uusi ja herättää uteliaisuutta. Tosiasia kuitenkin on, että pieni vilkuilu voi olla ensimmäinen askel pidemmälle, mutta ei välttämättä. Omasta mielestäni on tietenkin eriasia, että kuka edes lähee kokeilemaan, mutta kaipa se on miehille sallittava, kun tiedämme kuitenkin heidän luontonsa. Netistä saatetaan myös hakea tanssiseuraa: on turvallista hakea seuraa ihmisestä, joka on varattu, joten turhia riskejä ei oteta puolin eikä toisin.

” - Pitkän harkinnan jälkeen olen ajatellut, että voisin etsiä elämääni luottamuksellista kumppania, mielummin varattua naista, tuomaan uutta sisältöä, läheisyyttä ja jännitystä elämään. Ja miksei muutakin seuraa, vaikka tanssiseuraa, 40-vuotias helsinkiläinen kirjoittaa.”

Miehet mainitsivat myös kokeilun halun, sillä netissä on helppo kokeille, ilman turhia riskejä, missä raja menee ja miten pitkälle voi mennä.

Harmaalle alueelle jäävät syyt ”lämmikettä talveen” ja ”turvallista seuraa”. Talven lämmikkeeksi haettiin elämään turvallista vaihtelua, kuten kaukosuhdetta talven ajaksi. Omassa pienessä päässäni lasken tämän jo pettämiseksi, siksi laitan sen harmaalle alueelle. Turvallista seuraa hakevat puolestaan kommentoivat nimettömän nettideittailun toisen kanssa antavan turvamuurin, joten ehdotuksetkin voivat olla kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tässäkin kuitenkin siirrytään harmaalle alueelle 43-vuotiaan espoolaismiehen todettua, että alkuun nettisuhde ja ehkä seuraava steppi on satunnaiset tapaamiset.

Näiden puoliviattomien miehien lisäksi on olemassa myös ne tositaroituksella sivustolla olevat miehet, jotka kertovat etsivänsä mm. jännitystä elämään, koska arki on harmaata. Näillä miehillä ei myöskään ole paineita kiinnijäämisestä, vaan he ovat valmiita tapaamaan julkisillakin paikoilla. Lisää seksiä: monen miehen mukaan parisuhteesta uupuu seksi ja läjeisyys ja kun kotona ei onnistu, kokeilevat he onneaan nettipalvelussa.

”- Olen naimisissa ja tykkään kaikenlaisesta sexittelystä, sexyvirittyneisyys korkealla tasolla ja ei kait sitä täällä olisi josko tarpeeksi sexiä omalla tahollaan saisi, 50-vuotias helsinkiläismies kirjoittaa.”

Satunnaisen seuran hakijat kertovat kotona kaiken olevan periaatteessa hyvin, mutta miehet kertovat silti etsivänsä satunnaista piristystä elämäänsä. Seksileikit: etsitään seksi- ja roolileikeistä kiinnosatuneita ihmisiä. Tämän voin jotenkuten ymmärtää, JOS kotona on yritetty järjestää fantasiaa, mutta puoliso on kieltäytynyt. Mielestäni myös naisen on otettava välillä miehen fantasiat huomioon, jos aikoo miehensä pitää ja tämä sama pätee toisin päin. En minäkään nauti suihinottamisesta, mutta koska tiedän mieheni nauttivan, niin miksi en sitä hänelle soisi? Nautiskelu: osa miehistä haluaa nautiskella, mutta ei oman puolison kanssa. He hakevat viikonloppureissu seuraa ym.

Yritän nyt siis puolueettomasti käsitellä nämä pettämiseen ”oikeuttavat” syyt, mikä tosin on hyvin vaikeaa, sillä: JOS pariskunnat kommunikoisivat keskenään, tarvitsisiko kenenkään pettää? Kumoan nyt siis yksi kerrallaan jokaisen väitteen liittyen aktiiviseen seuran hakuun oman suhteen ulkopuolelta.

- Jännitystä elämään: jos elämäsi on niin harmaata, että olet valmis tapaamaan kahvilassa kiinnijäämisestä huolimatta, niin MIKSI HELVETISSÄ PYSYÄ TÄLLÄISESSÄ SUHTEESSA? Tai jos pysytään yhdessä lasten takia, kannattaisiko JOKA TAPUKSESSA puhua puolison kanssa siitä, että arki on harmaata. Vaihtoehdot ovat, että piristää sitä yhdessä, eroaa tai sitten puolisosi hyväksyy seikkailusi, jolloin se ei ole enään pettämistä.

- Lisää seksiä: Kannattaisiko EHKÄ jutella sen kumppanin kanssa läheisyyden ja seksin puuttumisesta? Jos puliso ei halua enempää läheisyyttä tai seksiä, niin sitten se on ero tai, että puoliso hyväksyy seikkailusi, jolloin se ei ole enään pettämistä.

- Satunnaista seuraa: jos kotona olisi OIKEASTI kaikki hyvin, et etsisi satunnaista seuraa. Toisaalta, jos olet entinen playeri, niin ymmärrän kyllä yskän. Kannataisi silti ehkä puhua aiheesta puolison tai edes ystävän kanssa. Se helpottaa kummasti.

- Seksileikit: ENSIN kanattaa kysyä puolisolta voisiko hän toteuttaa fantasiaasi joskus. Jos vastaus on kieltävä, niin on kai ok etsiä kaveri muualta, mutta tällöinkin puoliso jo tietää asiasta, joten sekään ei ole enään pettämistä.

- Nautiskelu: no voi helvetti! Jos et halua nauttia oman puolison kanssa laatuaikaa kahdestaan, niin KAI SIINÄ NYT JOTAIN ON PIELESSÄ! Taas vaihteeksi kannattaa EHKÄ puhua puolison kanssa.

PUHUKAA KESKENÄNNE NIIN ETTE SATUTA TOISIANNE!!!!!

Samalla kun pettäjille annetaan ohjeita miten peittää jälkensä, saavat petetyksi tulleet ohjeita siihen, miten selvitä petetyksi tulemisesta. Väestöliitto neuvoo seuraavasti:

- ensisokin jälkeen ota yhteyttä ystävään, sukulaiseen tai ammattiauttajaan
- jos asia valvottaa, käänny lääkärin puoleen
- jos työnteko käy ylivoimaiseksi, jää sairaslomalle
- älä tee hätiköityjä päätöksi, vaan anna tunteiden tasaantua
- älä loukkaa pettäjää
- niin kauan kuin toinen suhde on olemassa, asioiden selvittely ei etene

Miksi näin? Miksi pettäjää neuvotaan olemaan jäämättä kiinni ja näin ollen olemaan ”satuttamatta” toista samalla, kun petetyksi tullutta neuvotaan hakemaan apua ja rauhoittumaan ja olematta pahoittamatta pettäjän tunteita. SIIS MITÄ HELVETTIÄ? Missä vaiheessa yhteiskunnassamme on menty tähän pisteeseen?

Rakkaat kanssa eläjäni. Älkää satuttako toisianne tahallaan, sillä kaikesta voi ja pitää puhua. Jos et voi parisuhteessasi puhua ongelmistasi tai ongelmistanne avoimesti, sopii miettiä oletko oikeassa parisuhteessa. Minä annoin miehelleni anteeksi kaikki hänen idioottimaisuutensa, sillä puhumalla me selvitimme toisillemme omat näkemyksemme suhteestamme ja tämän ansioista kykenin ymmärtämään miestäni ja antamaan anteeksi, samoin kuin hän kykeni ymmärtämään minua ja ymmärsi olla aidosti pahoillaan.

Lähteet:
http://www.iltalehti.fi/seksuaalisuusjasuhteet/2011120514887676_se.shtml
http://www.iltalehti.fi/seksuaalisuusjasuhteet/2011120514887866_se.shtml
http://www.iltalehti.fi/seksuaalisuusjasuhteet/2011120514887912_se.shtml

Yksin vai yksinäinen?

 Olen aina viihtynyt omissa oloissani. Nuorempana asuessani vielä vanhempieni louna saatoin viettää tunteja vain samoillen metsässä ja kuunnellen hiljaisuutta ja luonnon hiljaista hyminää. Yhä edelleen näin aikuisiällä palaan takaisin metsään. Enkä tunne olevani yksinäinen.

Tämän päivän yhteiskunnan asettamista sosiaalisista paineista huolimatta viihdyin nykyisinkin yksin kotona. Yksin kotona oleminen on jotain ainutlaatuista. Nuorempana asuin suurperheessä ja tästä johtuen talo oli niin suuri ettei siellä viihtynyt yksin. Nyt asuessani omassa pienessä kotiluolassani, saatan mielelläni viettää paljonkin aikaa kotona. Näiden yksin vietettyjen hetkien jälkeen sitä on itsekin valmis ystävien seuraan. Kun energia akkut saa ladattua, on helpompi olla muiden seurassa ja aidosti kiinnostua heidän asioistaan.

Toisena ääripäänä voidaan pitää nykypäivän muokkaamia ihmisiä, jotka eivät voi jättää hetkeksikään puhelinta käsistään pelätessään missaavansa tärkeän puhelun ja näin ollen jäävänsä paitsi jostain. Väittäisin jopa valtaväestön länsimaisessa yhteiskunnassa olevan heitä. Mistä taas voi olla niin varma, että suurinosa ajattelee näin? Esimerkiksi siitä, että nykypäivän naisten lehdet ovat täynnä ohjeita kuinka tasapainoitat oikein parisuhteen ja omanajan, kuinka paljon on hyvä viettää aikaa kotona itsekseen, mitä kannattaa tehdä, jotta viihtyy yksin kotona sekä mitä kaverisi tästä ajattelevat ym.

Mitä tapahtuu kun tälläinen ihminen jää yksin? Todennäköisesti se, että läheisriippuvaisina ihmiset eivät osaa olla yksin vaan aloittavat soittokierroksen epätoivoisina seurasta. Ja jos ei tärppää, niin seuraavaksi päivitetään facebookiin kuinka tylsää on ja toivotaan, että jollakulla toisella olisi vielä tylsempää. Tähän julkiseen tylsyden julistukseen myönnän itsekin joskus syyllistyneeni, mutta aivan eri syistä. Minulla ei ole ongelmaa yksin olon kanssa tai varsinaista halua ruikuttaa. Olen vain niin saamarin epävarma, etten uskalla kysyä ihmisiltä suoraan, joten naamioin sen ”ovelasti” tyhjänpäiväiseksi valitukseksi. Nicely Nicely!

Jos nykypäivän nuoria pitää ohjeistaa siinä mitä voi tehdä yksin, jotta voi olla välillä yksin, en voi kuin todeta, että voi voi...

Sen sijaan kerron nyt teille miten minä vietin perjantain yksin kotona. Ajattelin ottaa vapaata koulutehtävistä ym. pakollisesta ja omistaa koko päivän pienelle puuhastelulle. Loppu tulos oli seuraavan lainen:

Ensin oli puhdistettava keittiö. Minusta on oksettavaa tehdä ruokaa tahraisella ja likaisella pöydällä tai liedellä. Vanhan sanonnan mukaan "puhtaus on puoli ruokaa". Käytännön seikkana mainittakoon, että keittiöni on myös niin pieni, että minun on tiskattava joka kerta kun haluan tehdä ruokaa. Ei siihen koppiin muuten mitenkään mahdu. Otan tämän tosin vain positiivisena asiana, sillä näin keittiöni pysyy siistinä.

 Pienen keittiön etuna minun on mainittava Tokmannilta löytämäni pyörillä kulkeva korihässäkkä. Tämä säästää rutkasti niukkaa kaappitilaa ja kaikki on kädenulottivilla.

Puhtaassa keittiössä laitoin sämpylä- ja omenapiirakkataikinan kohoamaan. Omenapiirakan pohja aines on luonnollisesti niin hyvää, että se menee mässyissä aivan loistavasti suoraan kulhosta. Vinkkinä voin sanoa, että teen mielelläni sen verran tahmaisemman taikinan, että kaikki ei lähde kupista irti ja päädy vuokaan saakka. Nam!

Taikina kulhon seuraksi aloitin minulle uuden sarja-tuttavuuden katsomisen, josta muodostuikin koko illan kestänyt maratoni. En tiedä mikä siinä puumanais -jutussa niin kiehtoo, mutta Cougar Town -sarjaa katsoessa nauran välillä hyville jutuille ja välillä myötähäpeästä, mutta nauran jokatapauksessa.

Omenapiirakkani yrittää olla täysin kasvipohjainen, ihan jo meitä laktoosiintolerantikoita ajatellen. Valitettavasti en ole kesinyt vielä edullista tapaa voidella vuokaa kasviksilla, joten jouduin käyttämään laktoositonta margariinia. Pitäisi käydä lähikaupan rasvahylly läpi, sillä soijamargariini on niin kallista ja pienissä rasioissa, ettei sitä henno käyttää ruoanlaittoon. Uskon, että sieltä yksi kasvirasvaseos ilman lisäaineita löytyy!

Tämän illan sämpylät olivat jälleen kerran erilaiset. En usko koskaan tehneeni sämpylöitä kahta kertaa ihan samoilla sekoitussuhteilla, mutta pyrinkin selvittämään sitä täydellisten sämpylöiden reseptiä. Kun sen löydän, niin lupaan kertoa teillekin! Tämän illan sämpylöistä tuli kuitenkin oikein herkullisia. Luulen soijan olevan se ainesosa, joka antaa sämpylöille kovan kuoren, mutta minä vain pidän rapsakasta kuoresta, joka suojaa suloisen kuohkeaa sisusta.

Nyt sämpylöitä, piirakkaa, Cougar Townia ja uuden kemistinpullon testausta. Bon Apétit!

Brinicles

Brinicles on englantia ja tulee sanoista brine (suolavesi) ja icicle (jääpuikko). Brinicles on siis toisin sanoen ilmiö, joka tapahtuu kun merijäästä irtoava erittäin suolapitoinen vesi uppoaa kohti pohjaa. Tietyissä olosuhteissa selvästi alle nolla-asteisen suolavesipilven ympärillä oleva merivesi jäätyy ja syntyy jäämuodostelma, joka kasvaa alaspäin. Kun se yltää pohjaan asti, se muodostaa jääkerroksen, joka jäädyttää hengiltä kaiken mihin se koskee, muun muassa meritähdet ja merisiilit.

Videomateriaalia Antartiksella kuvatusta ilmiöstä BBC:n netti sivuilla:

http://www.bbc.co.uk/nature/15835017

BBC:n Frozen Planet -dokumenttisarjan kuvaajat Hugh Miller ja Doug Anderson onnistuivat tallentamaan ilmiön nyt ensimmäistä kertaa videolle. He asensivat kuvauslaitteistonsa Little Razorback -saaren vesiin lähelle Etelämantereen Rossinsaaristoa huomattuaan, että olot "jäävesipuikon" muodostumiselle olivat otolliset.

Kuinka briniclet muodostuvat sitten? Tähän on vastannut Dr Mark Brandon, joka on Polar oceanographer eli minun englanninkielen taidollani jonkinlainen napapiirin meritutkija. Brandon kertoo, että jäätyvä merivesi ei tee jäätä samalla tavalla kuin pakastimemme. Sensijaan merivesi jäätyy kiinteäksi ja tiheäksi höyhenmäiseksi klöntiksi, joka on enemmänkin merivedestä läpimärkä pesusieni, joka koostuu pikkuruisesta verkostosta suolavesi kanavia.Talvella ilman läpötila kun on helpostikin alle -20C, mutta meri vesi on vain noin -1,9C. Tästä seuraa se, että lämpö nousee lämpimämmästä merestä hyvin kylmään ilmaan ja muodostaa näin uutta jäätä pohjalta käsin. Tässä uudessa muodostuneessa jäässä suola on keskittynyt ja puristunut suolakanaviksi ja koska se on todella kylmää ja suolaista, on se myös tiheämpää, kuin alla oleva merivesi. Tuloksena on, että suolavesi uppoaa tiivistyvänä höyhenmäisenä klönttinä. Kun tämä erittäin kylmä suolavesi jättää jälkeensä merijäätä, samalla se jäädyttää uutta merivettä, jonka kanssa pääsee kosketuksiin. Tästä muodostuu hauras tuubi jäätä laskeutuvan höyhenmäisen klöntin ympärille , joka kasvattaa niin kutsutun briniclen eli "jäävesipuikon". Brinicleja ilmaantuu molemmilla navoilla, mutta täytyy olla todella tyyntä, jotta ne pääsevät muodostumaan.

Lähde:
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2011112314812286_ul.shtml?fb_ref=flb&fb_source=other_multiline
http://www.bbc.co.uk/nature/15835017

Kasvatusta vai väkivaltaa?

Krapula päivän hiljaiselon jälkeen, joka muuten meni lähinnä koomaillessa ja turvonnutta jalkaa hoitaessa, on aina yhtä mukavaa palata arkeen. Omistan yhden aamun ainoastaan hehkuttaakseni kuinka mahtavat juhlat meillä oli, mutta sen aika on jahka saan kuvamateriaalia illalta.

Lopulta voikin vain siis todeta, että rahaa tai mainetta ei ollut alunperinkään, mutta muisti meni silti! Heräsin harvinaisen söpön pikkupojan vierestä, jalka paskana ja järkyttävässä darrassa, iltapuku päälläni. Jalassa minulla oli näemmä baarissa ollut jo tennarit. Puolustuksekseni sanon tosin, että pikkupoika oli täysi-ikäinen ja tuttu, enkä pettänyt poikaystävääni, en vain jaksanut klenkata kotiin yhdellä jalalla kaatokännissä. Ja nyt lopetan, ennen kuin ilmestyy sitä selityksen sivumakua tähän juttuun.

Eilisen krapula koomailuni suoritin televisiolla varustetussa asunnossa. Sain siis aika kattavan kuvan tämän päivän televiosio mainoksista, mutta kai se on hyvä välillä päivittää tämäkin tieto. Yksi mainoksista jäi kuitenkin mieleeni askarruttamaan. Kyseessä on Unicefin mainoskampanja Kuritus ei kasvata.

Tämä mainos yksinkertaisesti pysäytti minut. Kuinka moni meistä on lapsena saanut remmistä tai tukkapöllyä? Voisin rehellisesti arvioida että suurinosa. Jos kuritus sallitaan lapsilla, niin miksi kahden aikuisen välillä se kielletään ja puhutaan väkivallasta? Missä menee se raja, joka suojaa aikuista väkivallalta, mutta joka sallii sen lapsilla kasvatuksen nimissä? En usko, että kovin moni tulee edes ajatelleeksi asiaa lapsen ja aikuisen asemasta samaan aikaan. Tämän vuoksi mainoskampanja onkin puhutteleva, sillä moni yllättyy tunnistaessaan tutun tilanteen eteisestä äidin ja lapsen väliltä, mutta kun lapsen paikalle vaihdetaan aviomies, näyttää asetelma huomattavan erilaiselta.

Muistan myös itse saaneeni nuorempana tukkapöllyn, koska en osannut tehdä matikantehtäviä. Se kokemus jätti, jos ei muuta, niin ainakin hyvin suuren pelon tilanteen uusiutumisesta. Olen myös humalassa menettänyt hermoni ja lyönyt poikaystävääni. Häpeän näitä molempia. Häpeän sitä, etten osannut lapsena pitää puoliani ja häpeän sitä, että olen aikuisena alentunut lyömään toista. Sillä mikä oikeuttaa parisuhteessa toisen lyömisen tai ylipäätänsä kenentahansa lyömisen? En ainakaan itse keksi yhden ainutta syytä. Vaan kyllähän niitä kuulee joka suusta lauseita, joiden sisältö käsittelee jonkun ansaittua selkäsaunaa tai muilutusta, mutta todellisuudessa se nyrkin isku tai avokämmenen läimäys ei muuta, korjaa tai paranna yhtään mitään. Säikähdin myös itse käytöstäni sen verran, etten ole viinaan pahemmin tämän jälkeen koskenut, enkä sen pahemmin ketään piessytkään viime aikoina.

Unicef Suomen sivuilta kerättyjä kuritusmyytejä ja ne kumoavia faktoja:

1. ”KURITUSVÄKIVALTA EI OLE PAHOINPITELYÄ, VAAN KASVATUSTA”
Pienikin läpsäisy tai tukistaminen satuttaa lasta sekä henkisesti että fyysisesti ja vahingoittaa lapsen kasvua. Kuritusväkivallan seurauksena lapsen luottamus vanhempaan kärsii ja lapsi voi oppia pelkäämään vanhempaa. Kuritusväkivalta kiellettiin Suomessa lailla vuonna 1984 ja sitä on vahvistettu YK:n lapsen oikeuksien sopimuksella vuonna 1991. Väkivallan käyttö ei muutu hyväksyttäväksi sillä, että sitä nimitetään kasvatukseksi.
   
2. ”LAPSI EI TOTTELE ILMAN KURITUSTA” 
Väkivalta ei ole tehokasta, sillä lapsi ei aina ymmärrä tekojensa seurauksia, eikä sitä miksi häntä rankaistaan voimalla. Kurittaminen voi päinvastoin aiheuttaa lapsessa kapinointia. Lisäksi pelon ilmapiirissä eläminen hidastaa lapsen oppimista. Lapsi oppii nopeammin, kun häntä kasvatetaan ilman väkivaltaa. 

3. ”KURITUSVÄKIVALLAN KÄYTÖSTÄ EI OLE HAITTAA LAPSELLE” 

Tutkimusten mukaan lieväkin lapseen kohdistuva kuritusväkivalta lisää lapsen aggressiivisuutta, heikentää itseluottamusta ja vahingoittaa lapsen kasvua. Kuritusväkivallan seurauksena lapsen luottamus vanhempaan kärsii ja lapsi voi oppia pelkäämään vanhempaa. Viimeisin, laaja tutkimus ruumiillisen kuritusväkivallan vaikutuksista lapsiin julkaistiin Pediatrics -lehdessä 2010.

4. ”MINUAKIN VÄHÄN KURITETTIIN LAPSENA JA IHAN HYVÄ MINUSTA TULI” 

Monia aikuisia on kuritettu, kun he ovat olleet lapsia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kurittaminen olisi ollut oikein. Tutkimusten mukaan kurittaminen jättää jälkensä ja lapsi muistaa pitkään kokemansa väkivallan.

5. ”MYÖNTEINEN KASVATUS EI JOHDA MIHINKÄÄN JA SE ON TYÖLÄSTÄ” 

Myönteisen kasvatuksen keinoin lapsen kypsyminen ja harkintakyky kehittyvät paremmin, jolloin lapsi oppii nopeammin omatoimiseksi ja vastuulliseksi. Kun vanhempi malttaa opastaa lasta silloinkin, kun hän toimii vastoin vanhemman toiveita, lapsi oppii luottamaan vanhempaansa. Kysymys on asenteesta, ei työn määrästä.

Lähde: http://www.unicef.fi/kurituseikasvata