Tämän päivän yhteiskunnan asettamista sosiaalisista paineista huolimatta viihdyin nykyisinkin yksin kotona. Yksin kotona oleminen on jotain ainutlaatuista. Nuorempana asuin suurperheessä ja tästä johtuen talo oli niin suuri ettei siellä viihtynyt yksin. Nyt asuessani omassa pienessä kotiluolassani, saatan mielelläni viettää paljonkin aikaa kotona. Näiden yksin vietettyjen hetkien jälkeen sitä on itsekin valmis ystävien seuraan. Kun energia akkut saa ladattua, on helpompi olla muiden seurassa ja aidosti kiinnostua heidän asioistaan.
Toisena ääripäänä voidaan pitää nykypäivän muokkaamia ihmisiä, jotka eivät voi jättää hetkeksikään puhelinta käsistään pelätessään missaavansa tärkeän puhelun ja näin ollen jäävänsä paitsi jostain. Väittäisin jopa valtaväestön länsimaisessa yhteiskunnassa olevan heitä. Mistä taas voi olla niin varma, että suurinosa ajattelee näin? Esimerkiksi siitä, että nykypäivän naisten lehdet ovat täynnä ohjeita kuinka tasapainoitat oikein parisuhteen ja omanajan, kuinka paljon on hyvä viettää aikaa kotona itsekseen, mitä kannattaa tehdä, jotta viihtyy yksin kotona sekä mitä kaverisi tästä ajattelevat ym.
Mitä tapahtuu kun tälläinen ihminen jää yksin? Todennäköisesti se, että läheisriippuvaisina ihmiset eivät osaa olla yksin vaan aloittavat soittokierroksen epätoivoisina seurasta. Ja jos ei tärppää, niin seuraavaksi päivitetään facebookiin kuinka tylsää on ja toivotaan, että jollakulla toisella olisi vielä tylsempää. Tähän julkiseen tylsyden julistukseen myönnän itsekin joskus syyllistyneeni, mutta aivan eri syistä. Minulla ei ole ongelmaa yksin olon kanssa tai varsinaista halua ruikuttaa. Olen vain niin saamarin epävarma, etten uskalla kysyä ihmisiltä suoraan, joten naamioin sen ”ovelasti” tyhjänpäiväiseksi valitukseksi. Nicely Nicely!
Jos nykypäivän nuoria pitää ohjeistaa siinä mitä voi tehdä yksin, jotta voi olla välillä yksin, en voi kuin todeta, että voi voi...
Sen sijaan kerron nyt teille miten minä vietin perjantain yksin kotona. Ajattelin ottaa vapaata koulutehtävistä ym. pakollisesta ja omistaa koko päivän pienelle puuhastelulle. Loppu tulos oli seuraavan lainen:
Ensin oli puhdistettava keittiö. Minusta on oksettavaa tehdä ruokaa tahraisella ja likaisella pöydällä tai liedellä. Vanhan sanonnan mukaan "puhtaus on puoli ruokaa". Käytännön seikkana mainittakoon, että keittiöni on myös niin pieni, että minun on tiskattava joka kerta kun haluan tehdä ruokaa. Ei siihen koppiin muuten mitenkään mahdu. Otan tämän tosin vain positiivisena asiana, sillä näin keittiöni pysyy siistinä.
Pienen keittiön etuna minun on mainittava Tokmannilta löytämäni pyörillä kulkeva korihässäkkä. Tämä säästää rutkasti niukkaa kaappitilaa ja kaikki on kädenulottivilla.
Puhtaassa keittiössä laitoin sämpylä- ja omenapiirakkataikinan kohoamaan. Omenapiirakan pohja aines on luonnollisesti niin hyvää, että se menee mässyissä aivan loistavasti suoraan kulhosta. Vinkkinä voin sanoa, että teen mielelläni sen verran tahmaisemman taikinan, että kaikki ei lähde kupista irti ja päädy vuokaan saakka. Nam!
Taikina kulhon seuraksi aloitin minulle uuden sarja-tuttavuuden katsomisen, josta muodostuikin koko illan kestänyt maratoni. En tiedä mikä siinä puumanais -jutussa niin kiehtoo, mutta Cougar Town -sarjaa katsoessa nauran välillä hyville jutuille ja välillä myötähäpeästä, mutta nauran jokatapauksessa.
Omenapiirakkani yrittää olla täysin kasvipohjainen, ihan jo meitä laktoosiintolerantikoita ajatellen. Valitettavasti en ole kesinyt vielä edullista tapaa voidella vuokaa kasviksilla, joten jouduin käyttämään laktoositonta margariinia. Pitäisi käydä lähikaupan rasvahylly läpi, sillä soijamargariini on niin kallista ja pienissä rasioissa, ettei sitä henno käyttää ruoanlaittoon. Uskon, että sieltä yksi kasvirasvaseos ilman lisäaineita löytyy!
Tämän illan sämpylät olivat jälleen kerran erilaiset. En usko koskaan tehneeni sämpylöitä kahta kertaa ihan samoilla sekoitussuhteilla, mutta pyrinkin selvittämään sitä täydellisten sämpylöiden reseptiä. Kun sen löydän, niin lupaan kertoa teillekin! Tämän illan sämpylöistä tuli kuitenkin oikein herkullisia. Luulen soijan olevan se ainesosa, joka antaa sämpylöille kovan kuoren, mutta minä vain pidän rapsakasta kuoresta, joka suojaa suloisen kuohkeaa sisusta.
Nyt sämpylöitä, piirakkaa, Cougar Townia ja uuden kemistinpullon testausta. Bon Apétit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti