8. maaliskuuta 2012

Tarvitaan vain hetki...

On se aika vuodesta, kun aamupakkanen kuorruttaa kaiken säihkyviksi timanteiksi. Maailma näyttää kuin sokerilla kuorrutetulta. Auringon kivuttua taivaan kannelle sen lämpö kuitenkin tuo kevään tunnun mukanaan. Lämpöenergia sulattaa jään ja lumen. Kävelytiet ovat pienten purojen valtakuntaa aurinkoisilla paikoilla, mutta siellä minne aurinko ei yletä on edelleen kylmää ja jäistä ja timanttista.

Istun pehmeässä nojatuolissa keittiön nurkassa ja katselen verhon raosta kuinka auringon ensisäteet valaisevat sokerimaailmaa. Siemailen kahvia ja vedän vilttiä tiukemmin paljaiden säärieni ympärille. Olen kuin viime syksyisestä Cosmopolitanista, jossa kuvan nainen istuu nojatuolissa juomassa aamukahvia vain T-paita, pitsialushousut ja villasukat yllään.

Mietin kuinka ihanaa olisikaan joka aamu istua tässä juomassa aamukahvia ja katsella auringon nousua. Voisiko yksikään päivä alkaa huonosti näin. Huokaan syvään ja hörpään kahvia. Niin, tämä voisi tosiaan olla minun nojatuolini ja minun keittiöni. Minun vilttini ja aamukahvini. Minun hetkeni.

Mietin hetken kohtalon omituista huumorintajua, joka pakotti minut valitsemaan toisin. Tai ehkei kohtalolla edes ole huumorin tajua. Ehkä minulla on, kun hymyilen ja mietin, että oikeastaan juuri kaiken tapahtuneen takia annan niin paljon arvoa tälle pienelle hetkelle.

Muualta talosta kantautuva kolina ja kiroaminen palauttavat minut nykyhetkeen. Hymyilen ja ajattelen, että enään mikään ei ole mahdotonta.

Tarina elämäni naisille: Hyvää naisten päivää!


2. maaliskuuta 2012

Ruka ruka ruka...

Aamukahvit väärässä kurkussa kiitos Cosmon otsikoinnin.

11km luistellen ja ekaa kertaa aikuisiällä suksilla vieläpä! Kyllä tämä suoritus ansaitsi munkkin ja kahvin paikallisessa latukahviossa.






Jos olisi ollut pulkka mukana, niin olisin käynyt katsastamassa rinteessä olevan luolan. Mahdollisen kolon omistajan takia siis pulkka karkumatkalle!




Tästä kuvasta kiitos rakkaalle veljelleni!

27. helmikuuta 2012

Kuusamo...

"Kuusamo, nyt kutsuu mua Kuusamo
metsän näen jämäkän
ja vaaran sinertävän
Kuusamo, nyt kutsuu mua Kuusamo
sieltä vaan mä rauhani saan"

-Danny-



Jätimme 'eläintarhan' taaksemme ja suuntasimme pohjoiseen. Onneksi mummi on eläinrakas ja hoitaa vanhempieni talossa puolen suvun lemmikkejä talviloman ajan. Eläintarha käsittää tällä kertaa Marien ja Olivian (kissoja), Emman (kultainennoutaja), Harrin (borderterrieri), Magdan (staffordshiren bullterrieri) ja Nugaan (marsu).

En olisi tosin koskaan uskonut sanovani tätä ääneen, mutta valvoin ensimmäisen yön kuunnellen kuinka
80-vuotias mummini pälpätti puhelimessa aamuyön tunteita.



"I'm high" ;)

24. helmikuuta 2012

Keskitalven loistoa/Midvinter shine






Keskitalven aurinko / Midwinter sun






yli -30°C / over -30°C







Pitkän kuvaussession jälkeen maistuu jopa Fazer Amican ylihintainen laskiaispulla, johon sai (onneks) itse annostella kermavaahdon ja hillon!

22. helmikuuta 2012

SSRI-lääkkeiden uudet tuulet

Lukuisat eri lehdet ovat tänä aamuna raportoineet masennuslääkkeiden uusista haittavaikutuksista. Ilmeisesti vasta nyt on herätty tutkimaan äidin rakausaikana käyttämien masennuslääkkeiden vaikutusta syntyvään lapseen neurologisten kehityshäiriöiden kannalta.

SSRI-lääkkeiden (Selektiivinen serotoniinin takaisinoton estäjä) epäillään vaarantavan syntyvän lapsen terveyden jo keskiraskaudesta alkaen. Eläinkokeilla tehtyjen tutkimusten mukaan sikiön keskushermosto voi olla hyvinkin herkkä lääkkeille. Jo aiempien eläimillä tehtyjen tutkimusten mukaan on todettu, että raskauden loppuvaiheessa käytettynä SSRI-lääkkeet aiheutavat jälkeläisillä ahdistus- ja masennuskäyttäytymistä eli juuri niitä oireita, joita lääkkeillä yritetään hoitaa. Tutkijoilla on myös ollut tiedossa, että SSRI-lääkkeille raskauden loppuvaiheessa altistuneet lapset voivat oirehtia ja tarvita erityisvalvontaa. Huslabin erikoislääkäri Heli Malm kertoo Turun Sanomissa, että vauva voi olla syntyessään mm. ärtynyt ja lääkkeiden vaikutuksen alainen tai kärsiä vieroitusoireista. Laaja kansain välinen tutkimus aikookin nyt selvittää äidin SSRI-lääkkeiden käytön yhteyttä lapsen neuroottisiin häiriöihin, ahdistushäiriöihin, oppimisvaikeuksiin tai masennukseen. Lapsia seurataan 15-vuotiaiksi asti.Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston FDA:n sivuilta myös neuvotaan, ettei naisten tulisi käyttää SSRI-lääkkeitä raskauden ensimmäisellä kolmanneksella, sillä ne voivat johtaa siihen, että vauvan sydämen väliseinään jää aukko. (sori, epämääräisestä artikkelista!)

Lehdessä kerrotaan myös, että noin 4-6 prosenttia raskaana olevista naisista käyttää masennuslääkkeitä. Vielä 2000-luvun alussa heitä oli vain noin prosentin verran. Erityisesti SSRI-lääkkeitä käyttää yhä useampi, koska niillä uskotaan levan vähemmän haittavaikutuksia kuin vanhoilla lääkkeillä (trisyklisiin masennuslääkke). Erikoislääkäri Heli Malm kuitenkin muistuttaa, että masennuslääkkeet eivät ole yleislääkkeitä, vaikkakin odottavan äidin masennus on aina hoidettava, sillä hoitamaton depressio on selvä riski lapselle.

Huvittavaa tässä kaikessa on, että mm. Wikipedian mukaan SSRI-lääkkeitä käytetään myös pakko-oireisen häiriön tai paniikkikohtausten, bulimian, ja sosiaalisen fobian sekä kroonisen kivun ja ennenaikaisen siemensyöksyn hoitoon. Eli aika moneen vaivaan. Samasta tekstistä käy myös ilmi, että 2000-luvun jälkipuolella tuli tietoon, että lääketehtaiden rahoittamia masennuslääketutkimuksia on julkaistu vuosien varrella valikoivasti, siten että negatiivisen tuloksen antaneet tutkimukset on jätetty lähes systemaattisesti julkaisematta.

Vaikka SSRI-lääkkeitä mainostetaankin pienemmillä riskeillä kuin vanhoja Trisyklisiin masennuslääkkeitä, ei näidenkään lääkkeiden sivuvaikutuksilta voi välttyä. Itse syön Ratiopharman Citaloprameja ja yhden päivän väliin jättö 60mg annoksessa tietää tuskaista päivää henkisten vieroitusoireiden takia. Minulla näitä ovat olleet minuutin sisällä viiteen kertaan vaihtuvat tunteet surusta vihaan ja kauhuun. Ja tunne, että pää pimahtaa, jolloin pelkään etten pysty kontrolloimaan itseäni. Ystäväni, joka syö samoja lääkkeitä, on myös yrittänyt ihan tarkoituksella portaittain lopettaa lääkityksen, mutta fyysiset vieroitusoireet, jotka ilmaantuvat parin viikon sisällä, ovat aivan liian tuskaisia.

Suurinosa tutkimuksista SSRI-lääkkeiden sivuvaikutuksista käsittelee seksuaalisuutta ja sukupuolielämää. Uusimpien, aiempaa kattavampien, ihmisillä tehtyjen tutkimusten mukaan SSRI-lääkkeet aiheuttavat sukupuolielämän häiriöitä jopa 60-98 prosentille potilaista. Sukupuolielämän häiriöt voivat ilmetä sekä miehillä että naisilla seksuaalisen halun, kiihottumisen, tuntoherkkyyden tai nautinnon vähenemisenä tai täydellisenä katoamisena. Miehillä SSRI-lääkkeiden käyttö voi lisäksi viivästyttää siemensyöksyä, ja pitkäaikaiskäytön lopettaminen saattaa aiheuttaa taipumuksen saada ennenaikainen siemensyöksy. Wikipedian mukaan SRI-lääkkeet aiheuttavat myös vähintään 10–15 %:lle potilaista motorista levottomuutta, ahdistuneisuutta, kiihtyneisyyttä tai unettomuutta. SSRI-lääkkeet saattavat aiheuttaa myös vapinaa tai kiusallisen voimakasta hikoilua. Lisäksi SSRI-lääkkeet voivat lisätä vatsa- ja pohjukaissuolen haavojen vuotoa tai muuta verenvuotoalttiutta. SSRI-lääkkeiden käyttö lisää niin ikään luunmurtumien riskiä ja voi aiheuttaa akatisia-tyypin pakkoliikkeitä. Alle 18-vuotiailla potilailla SSRI-lääkkeet saattavat lisätä itsetuhoisuutta ja aggressiivisuutta.

Vieroitusoireista puolestaan kerrotaan, että niiden ilmaantumisen todennäköisyys ei liity potilaan ikään taikka siihen, minkä sairauden johdosta potilas on lääkettä nauttinut. Lääkehoidon pituus sen sijaan lisää vieroitusoireiden riskiä eli toisinsanoen pitkäaikaisesta käytöstä elimistö jää koukkuun. SSRI-lääkkeiden kerrotaan aiheuttavan lopetusoireina tasapainohäiriöitä, puutumisoireita ja sähköiskun kaltaisia tuntemuksia (sähköiskuista ystäväni kertoi juuri toissapäivänä minulle). Yleisiä oireita ovat myös väsymys, univaikeudet, painajaisunet, ahdistuneisuus, ärtyneisyys, tuntoharhat, päänsärky ja hikoilu. Ruuansulatuskanavaan kohdistuvina oireina ilmenee lisäksi pahoinvointia, mahakipuja ja ripulia. SSRI-lääkitys on lopetettava asteittain annosta pienentämällä muutaman viikon tai kuukauden kuluessa, jotta vieroitusoireet jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. Asteittainen lopettaminen ei kuulemme tee vieroitusoireista yhtään sen siedettävämpiä, joten en halua edes tietää mitä yht'äkkinen lopettaminen saisi aikaan!

Ja kyllä! tässä ei edes vielä ollut kaikki! Tutkimuksien mukaan SSRI-lääkkeiden teho on huomattava vakavassa masennuksessa, mutta lievässä ja keskivaikeassa masennuksessa placebo-lääkkeiden tasoa. SSRI-lääkkeet ovat keskimäärin 25-18% tehokkaampia kuin lumelääke lievän- ja keskivaikean masennuksen hoidossa, kertoo Helsingin Sanomat 19.7.2011.Minullahan siis on todettu vain keskivaikeamasennus.

Jokatapauksessa, en haluaisi syödä näitä, mutta pelkään lopettaa. Elämä on!

21. helmikuuta 2012

"Kaapin siivous" hetki

Jokaisella on asunnossaan vähintään se yksi kaappi, laatikko, komero tai nurkkaus, jonne kertyy sekalaista roinaa. Tähän piilopaikkaan kasataan normaalin siivoilun yhteydessä kaikki nimetön tavara, jolle ei ole varsinaista omaa paikkaa saati käyttöä joka päiväisessä elämässä.


Keskiverto naisella tämä sekasorto on rajattu tiettyyn pisteeseen asunnossa, mutta miehillä tämä, harmillisen usein, on karannut lapasesta ja koko heidän asuntonsa muistuttaa piilokomeroa tai jotain vielä pahempaa. Olen lukemattomia kertoja ollut kahvilla asunnossa, jossa eteisen tukkii mainospino (kyllä, se on raskasta raapustaa se 'ei mainoksia' lappu siihen oveen), olohuoneen ovat vallanneet hujanhajan lojuvat vaatteet, likaiset astiat, tyhjät pullot ja snägärin kebab-annoksien jäänteitä styroks-rasioissaan. Yritin kerran tälläisessä asunnossa etsiä lusikkaa tiskialtaasta (puhtaita astioita olen oppinut jo olemaan etsimättä), mutta lopetin homman kesken, kun tapasin ruskean elävän mönjän altaan pohjalta. Sinänsä minua ei haittaa se miten muut haluavat asua, se on heidän asiansa. Ainoat joita minun käy hivenen sääliksi ovat kissat, joita harmillisen usein tälläisillä piilokomero -miehillä on. Kissan hiekka on niin järkyttävässä kunnossa, että pesuhuoneen ovea raottaessa ei edes huomaa jaloille vyöryvää tyhjien paperirullien hylsy-armeijaa, kun ammoniakki jo kirvelee silmiä.

Lisää Monican salaisesta komerosta täällä: 
(YouTube ei antanut näköjään ladata tätä videota suoraan tänne)

Minulla tämä sekasorto rajoittuu (onneksi) vain työpöydän aluseen ( ja ei, siellä ei ole ruantähteitä saati mitään elävää). Sekasortoni koostuu kankaista, kangastilkuista, laatikostosta (jonne on kertynyt sitä 'tarpeellista, mutta niin turhaa tavaraa') sekä keskeneräisistä suunnitelmista ja puolivalmiista töistä.

Vanhasta vakosametti takista tulloo ens kesäks hippimäisen siisti liivi!
Luulen, että jokainen keskiverto nainen (ja miksi ei toki mieskin, en vain ole koskaan päässyt todistamaan tälläistä miehillä) on myös kokenut sen innostuneen tunteen, kun eräänä iltana katsoo piiloaan ja toteaa 'nyt siivotaan tämä!' Käytännössähän tämä hoitui minulla sillä, että kaadoin itselleni lasillisen Hedgerown luomu valkoviiniä (olen alkanut käymään läpi Savonlinnan Alkon luomuviini valikoimaa, jos sieltä vaikka uusi suosikki löytyisi! Tämä ainakin oli nappi valinta) ja laitoin kaiuttimista Vesterinen Yhtyeineen - Erikoismiehen jäähyväiset albumin soimaan. Sitten vain hihat heilumaan!

Muutaman tunnin tonginnan jälkeen tuloksena oli suhteellisen siisti työpöydän alunen, kaverin neulepaidasta tehty pipo ja laatikollinen vanhoja farkkuja sekä to do - laatikkoon tiensä löysivät mm. sauna -kassin, patalappujen, hiuspannan, shortsien, pefletin ja collarien tarveaineet/keskeneräiset aloitelmat.

Neulepaita -pipa

Tässä parit pikapurtavat, jos ei ole aikaa kokkailuun (juuri sinä päivänä, en kehota tekemään tätä jokapäivä!)

Maksalaatikkokin on oikein maukas vaihtoehto kunnon salaatin kanssa.
Paikallista pizzeria yrittäjää voi silloin tällöin tukea, jos muistaa vihannekset hommata itse!

15. helmikuuta 2012

Epä-ystävänpäivä

Yksivuoden rasittavimmista päivistä on taas kärsitty, mutta kaupallisuuden vuoksi tavallinen ihminen saakin kärsiä koko viikon! Milloin on muka päätetty, että ystävänpäivää pitää teemailla koko viikon ajan?

Mikä siinä on, että ystävää muistetaan kerran vuodessa samana päivänä, kun kaikki muutkin sopulit sen muistavat? Mitä vikaa on niissä 364 muussa päivässä? Tai tänä vuonnahan on 366 päivää. Josta tuli mieleeni, että ei kai karkauspäivänäkään syntyneitä juhlisteta vain joka neljäs vuosi?

Mitä siis sain ystävänpäivänä ystäviltäni? Muodollisia tekstiviestejä ’Hyvää ystävänpäivää t. Maija’. Ei mitään persoonallista ja juuri minulle suunnattua, vaan voisin jo melkein lotota, että 20 muutakin sai ihan saman viestin. Onpas rakastettu olo! En laittanut yhenainutta viestiä ystävänpäivänä, mutta minulla onkin tapana laitella ystäville henkilökohtaisia viestejä aina silloin tällöin, jopa ilman varsinaista syytä. Samaa voi sanoa puheluista ystävänpäivänä. Minä en soittanut kellekään, koska soittelen niinä muina päivinä, kun haluan ilahduttaa ystävääni muuten vain. Sen puoleen, eipä soittanut kukaan minullekaan ystävänpäivänä.

Ehkä kaikkein kamalin yllätys oli kuitenkin Se Hetki iltapäivällä, kun päätin kirjautua facebookiin. Samalla hetkellä kun näin sen sydämien paljouden ja massatoivotukset  ’Hyvää ystistä kaikille ihqu-dahqu-pöhky-pahku-raksuille kavereille <3’, muistin mikä helvetin päivä se oli.

En tiedä milloin sitä oppii, että juhlapyhinä tai omana syntymäpäivänä ei kannata kirjautua facebookiin. Joko sinun oma seinäsi on tukittu onnittelutoivotuksista ihmisiltä, jotka eivät koskaan soita sinulle tai sitten etusivu on täynnä tyhjän päiväisiä massatoivotuksia, jolloin kiinnostavien linkkien ja kaverien kuulumisten lukemisen voi jättää suosiolla välistä.

Ja sitten se kaupallinen puoli. Vituttaa nimittäin ihan saatanasti kävellä Cittariin ostamaan berliininmunkkia ja huomata, että normaalisti valikoimaan kuuluva herkku on korvattu teema viikon takia valkosuklaamunkilla, jonka pinnalle on ripoteltu ihquja pikku sokeri-ällötys-sydämiä. Vitutuspäissäni vielä ostin munkin ja ällöhän se oli.

Tämän avautumisen jälkeen lupaan halata jokaista ystävääni, kun heidät näen! Yksi halaus on mielestäni kuitenkin vahvempi kuin tuhat facebook päivitystä tai tekstiviestiä <3

Siskoni pelasti päivän olemalla häikäisevän kaunis Miss Helsinki -kilpailun finaalikuvassa! You go girl!