Yksivuoden rasittavimmista päivistä on taas kärsitty, mutta kaupallisuuden vuoksi tavallinen ihminen saakin kärsiä koko viikon! Milloin on muka päätetty, että ystävänpäivää pitää teemailla koko viikon ajan?
Mikä siinä on, että ystävää muistetaan kerran vuodessa samana päivänä, kun kaikki muutkin sopulit sen muistavat? Mitä vikaa on niissä 364 muussa päivässä? Tai tänä vuonnahan on 366 päivää. Josta tuli mieleeni, että ei kai karkauspäivänäkään syntyneitä juhlisteta vain joka neljäs vuosi?
Mitä siis sain ystävänpäivänä ystäviltäni? Muodollisia tekstiviestejä ’Hyvää ystävänpäivää t. Maija’. Ei mitään persoonallista ja juuri minulle suunnattua, vaan voisin jo melkein lotota, että 20 muutakin sai ihan saman viestin. Onpas rakastettu olo! En laittanut yhenainutta viestiä ystävänpäivänä, mutta minulla onkin tapana laitella ystäville henkilökohtaisia viestejä aina silloin tällöin, jopa ilman varsinaista syytä. Samaa voi sanoa puheluista ystävänpäivänä. Minä en soittanut kellekään, koska soittelen niinä muina päivinä, kun haluan ilahduttaa ystävääni muuten vain. Sen puoleen, eipä soittanut kukaan minullekaan ystävänpäivänä.
Ehkä kaikkein kamalin yllätys oli kuitenkin Se Hetki iltapäivällä, kun päätin kirjautua facebookiin. Samalla hetkellä kun näin sen sydämien paljouden ja massatoivotukset ’Hyvää ystistä kaikille ihqu-dahqu-pöhky-pahku-raksuille kavereille <3’, muistin mikä helvetin päivä se oli.
En tiedä milloin sitä oppii, että juhlapyhinä tai omana syntymäpäivänä ei kannata kirjautua facebookiin. Joko sinun oma seinäsi on tukittu onnittelutoivotuksista ihmisiltä, jotka eivät koskaan soita sinulle tai sitten etusivu on täynnä tyhjän päiväisiä massatoivotuksia, jolloin kiinnostavien linkkien ja kaverien kuulumisten lukemisen voi jättää suosiolla välistä.
Ja sitten se kaupallinen puoli. Vituttaa nimittäin ihan saatanasti kävellä Cittariin ostamaan berliininmunkkia ja huomata, että normaalisti valikoimaan kuuluva herkku on korvattu teema viikon takia valkosuklaamunkilla, jonka pinnalle on ripoteltu ihquja pikku sokeri-ällötys-sydämiä. Vitutuspäissäni vielä ostin munkin ja ällöhän se oli.
Tämän avautumisen jälkeen lupaan halata jokaista ystävääni, kun heidät näen! Yksi halaus on mielestäni kuitenkin vahvempi kuin tuhat facebook päivitystä tai tekstiviestiä <3
 |
| Siskoni pelasti päivän olemalla häikäisevän kaunis Miss Helsinki -kilpailun finaalikuvassa! You go girl! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti