~ My disturbingly lovable life ~
Kavereiden toiveesta ja monesta muusta syystä syntynyt blogi, joka kertoo elämän oivalluksistani ja seikkailuistani tässä universumissa.
21. helmikuuta 2012
"Kaapin siivous" hetki
Jokaisella on asunnossaan vähintään se yksi kaappi, laatikko, komero tai nurkkaus, jonne kertyy sekalaista roinaa. Tähän piilopaikkaan kasataan normaalin siivoilun yhteydessä kaikki nimetön tavara, jolle ei ole varsinaista omaa paikkaa saati käyttöä joka päiväisessä elämässä.
Keskiverto naisella tämä sekasorto on rajattu tiettyyn pisteeseen asunnossa, mutta miehillä tämä, harmillisen usein, on karannut lapasesta ja koko heidän asuntonsa muistuttaa piilokomeroa tai jotain vielä pahempaa. Olen lukemattomia kertoja ollut kahvilla asunnossa, jossa eteisen tukkii mainospino (kyllä, se on raskasta raapustaa se 'ei mainoksia' lappu siihen oveen), olohuoneen ovat vallanneet hujanhajan lojuvat vaatteet, likaiset astiat, tyhjät pullot ja snägärin kebab-annoksien jäänteitä styroks-rasioissaan. Yritin kerran tälläisessä asunnossa etsiä lusikkaa tiskialtaasta (puhtaita astioita olen oppinut jo olemaan etsimättä), mutta lopetin homman kesken, kun tapasin ruskean elävän mönjän altaan pohjalta. Sinänsä minua ei haittaa se miten muut haluavat asua, se on heidän asiansa. Ainoat joita minun käy hivenen sääliksi ovat kissat, joita harmillisen usein tälläisillä piilokomero -miehillä on. Kissan hiekka on niin järkyttävässä kunnossa, että pesuhuoneen ovea raottaessa ei edes huomaa jaloille vyöryvää tyhjien paperirullien hylsy-armeijaa, kun ammoniakki jo kirvelee silmiä.
(YouTube ei antanut näköjään ladata tätä videota suoraan tänne)
Minulla tämä sekasorto rajoittuu (onneksi) vain työpöydän aluseen ( ja ei, siellä ei ole ruantähteitä saati mitään elävää). Sekasortoni koostuu kankaista, kangastilkuista, laatikostosta (jonne on kertynyt sitä 'tarpeellista, mutta niin turhaa tavaraa') sekä keskeneräisistä suunnitelmista ja puolivalmiista töistä.
Vanhasta vakosametti takista tulloo ens kesäks hippimäisen siisti liivi!
Luulen, että jokainen keskiverto nainen (ja miksi ei toki mieskin, en vain ole koskaan päässyt todistamaan tälläistä miehillä) on myös kokenut sen innostuneen tunteen, kun eräänä iltana katsoo piiloaan ja toteaa 'nyt siivotaan tämä!' Käytännössähän tämä hoitui minulla sillä, että kaadoin itselleni lasillisen Hedgerown luomu valkoviiniä (olen alkanut käymään läpi Savonlinnan Alkon luomuviini valikoimaa, jos sieltä vaikka uusi suosikki löytyisi! Tämä ainakin oli nappi valinta) ja laitoin kaiuttimista Vesterinen Yhtyeineen - Erikoismiehen jäähyväiset albumin soimaan. Sitten vain hihat heilumaan!
Muutaman tunnin tonginnan jälkeen tuloksena oli suhteellisen siisti työpöydän alunen, kaverin neulepaidasta tehty pipo ja laatikollinen vanhoja farkkuja sekä to do - laatikkoon tiensä löysivät mm. sauna -kassin, patalappujen, hiuspannan, shortsien, pefletin ja collarien tarveaineet/keskeneräiset aloitelmat.
Neulepaita -pipa
Tässä parit pikapurtavat, jos ei ole aikaa kokkailuun (juuri sinä päivänä, en kehota tekemään tätä jokapäivä!)
Maksalaatikkokin on oikein maukas vaihtoehto kunnon salaatin kanssa.
Paikallista pizzeria yrittäjää voi silloin tällöin tukea, jos muistaa vihannekset hommata itse!
Miun keittiö ja kissanhiekkalaatikko haluavat tekijänoikeusmaksut tästä bloggauksesta. T: Vessapaperihylsyarmeijan omistaja itäpuolelta.
VastaaPoistaRakas Atheos,
VastaaPoistaEn suinkaan puhu vain sinusta tässä kirjoitelmassa, vaikka saatkin yksin kunnian muusanani toimimisesta suurimmassa osassa tarinoitani ;)