1. Ihminen ja tarina
Minä seison selkä suorana ja hymyilen, sillä hymy on kaiken perusta. Aamulla ottamani suihkun raikkaus tuoksuu vielä hiuksissani. Silmäilen kynsiäni, jotka olen ehtinyt laittamaan hiljaisen aamun aikana. Enempää käsirasvaa ei kyllä voi enään laittaa, muutoin menen liiallisuuksiin ja sehän ei käy päinsä. Käyn hakemassa takahuoneesta lisää silmänympärysvoide -näytteitä ja tarjoan niitä ohikulkijoille. Suurin osa kävelee ohi kiireisinä, mutta en anna sen pilata loistavaa päivääni. Sipaisen mustia hiuksiani pois silmiltäni ja tarjoan taas näytettä. Tällä kertaa nuori tyttö kääntyy ja ottaa näytteeni vastaan. Ehkä hivenen vaisusti tyttö kysyy sen sopivuutta allergikoille. Innostun siitä huolimatta valtavasti vastaanotetusta näytteestäni. Sitten näen tytön kynnenaluset! Miten noin siroissa sormissa voikaan olla noin mustat kynnenaluset! Ja nuo kynsinauhathan ovat ihan repalaina! Millainen nainen haluaa kulkea tuollaisilla kynsillä! Ei, ei kukaan nainen. Ohjaan ystävällisen tytön hoitopöydän ääreen ja esittelen hänelle kuinka hän saisi pidettyä kätensä paremmassa kunnossa, vihjaan myös mustista kynsienalusista, jotka ehdottomasti kannattaisi putsata. Esitellessäni tytölle metodejani, joista olen kovin ylpeä, sillä ovathan ne omiani, huomaan tytön ihon. Päätän esitellä hänelle myös ihonpuhdistus sarjani, sillä tytön iho kaipaa ehdottomasti hoitoa. Osoitan avuliaasti tytön kasvoista kaikista huonoimmat alueet auttaakseni häntä hahmottamaan ongelman. Äkkiä tyttö kuitenkin keskeyttää minut ja toteaa mieluummin käyttävänsä rahansa lokkien ruokkimiseen kuin liikkeeseeni. Ja niin tyttö on poissa. Jään hölmistyneenä seisomaan, mutta vain hetkeksi, sillä silkkihuiviin pukeutunut rouva on jo käsirasvojen luona. Purjehdin kauniisti hymyillen hänen luokseen esittelemään uusimpia innovaatioitani.
********************
2. Ihminen ja tarina
Kävelään ystävän kanssa katua alaspäin. Takana on ihan jees kevyt koulupäivä, sillä me päästiin jo kahdeltatoista. Aurinko paistaa ja ilma on suht lämmin. Ehdotan ystävälleni shoppailureissua itikseen, mehän voitas katsastaa se uus hius-liike. Vanhat lisäkkeet kun alkaa jo vähän menettää kiiltoa. Meikä huomaa alempana kadulla vastaan tulevan muijan tai jos sitä nyt muijaks voi ees sanoo. Selvä pulinainen ja juoppo. Senhän näkee jo askelluksestakin. Akka askeltaa hitain ja veltoin askelin katse luotuna maahan. Tukka sillä on ku variksenpelättimellä ja punaiset arskat peittää varmasti hyvinkin verestävät silmät. Päällään akalla on musta toppatakki ja jalassa kulahtaneet sammarit. Kun saavutaan kohdakkain teen kaverilleni purjousliikkeen ja nauramme päälle. Ei vittu mitä porukkaa tähän aikaan päivästä jo liikkuu.
********************
3. Ihminen ja tarina
Laahustan väsynein mielen ja askelin pitkin käytävää. Onneksi työpäivä loppui jo ajoissa, sillä olin siirtänyt allergialääkkeiden ostoa siihen jahka ehdin ja jaksan. En minä nyttenkään olisi jaksanut, mutta silmien turpoaminen alkoi jo haitata työntekoa. Ei tämä tälläinen kyllä ole ihmisen aika tehdä töitä, vaikka tokihan minä ymmärrän, että aamuyöllä tapahtuva takaa-ajo täytyy kuvata aamuyöllä. Ajatella, että kello ei ole edes puoltapäivää ja olen tehnyt jo kahdeksan tunnin työpäivän. Muistelen sänkyni pehmoisuutta ja vilttini lämpimyyttä samalla kun taaperran kipein jaloi eteenpäin. Yht'äkkiä nenäni eteen työnnetään näytepussukka. Huolitellun näköinen etelämaalainen mies kertoo sen olevan silmänympärysvoidetta ja osoittaa silmiäni. En edes jaksa miettiä käsittääkö hän siitepölyallergiani ja väsymykseni väärin, vaan kysäisen onko se allergiatestattu. Kuulemma on. Olen nappaamassa pussukkaa, kun mies tarttu käteeni ja alkaa kauhistella kynsieni kuntoa. Vilkaisen kättäni; kynsinauhat ovat halkeilleet ja kuivuneet ja kynnenaluset ovat pikimustat. Ennen kuin huomaankaan olen kävellyt miehen perässä hoitopöydän luokse, jossa hän alkaa hinkata kynsiäni jollain sienillä ja geeleillä. Mies katsoo minua ja kysyy mitä pidän. Sanon, että kyllähän se kynsi nyt hyvältä näyttää kun on puhdas ja kosteutettu. Mies huomauttaa, että saisin paljon enemmän miesten huomiota, jos jaksaisin putsata kynnenaluseni. Katson miestä epäuskoisena, mutta jätän sanomatta, että kyllä minä yleensä käteni pesen likaisten ulkotöiden jälkeen, mutta ei sitä voi tehdä ennen kuin on päässyt kotiin kraanan ja saippuan ääreen. Mies katsoo minua silmiin ja alkaa puhua kasvojen puhdistamisesta ja kuinka minun kannattaisi kyllä harkita sitä. Samalla hän alkaa tehdä pieniä ympyröitä sormellaan 'ongelma' alueiden kohdalla. Tässä vaiheessa minun tekee jo mieli tirvaista miestä kuonoon. Jätän kuitenkin fyysisen väkivallan väliin ja totean, että mielummin heitän rahani lokeille kuin kuuntelen enempää.
Enään 100 metriä omaan sänkyyn. Lohduttaudun tällä ajatuksella, sillä jalkojani kivistää niin, etten ole päästä eteenpäin. Minusta tuntuu kuin hoippuisin pahemmassakin merenkäynnissä yrittäessäni astua mahdollisimman varovasti hellillä jaloillani. Pakotan ajatukseni vain seuraavan askeleen ottamiseen, jotta ei tarvitsisi miettiä kuin paljon matkaa on vielä jäljellä. Onneksi otin aamuyöllä lähtiessäni äidin polvimittaisen toppatakin päälleni, sillä nyt vaikka aurinko porottaakin, niin minua palelee väsymyksestä. En muista koska olisin tuntenut itseni näin kuolleeksi ja voimattomaksi. Ajatukseni keskeytyvät, kun vastaan kävelee kaksi nuorta tyttöä, ehkä siinä 13-14 vuotiaita. Toinen tytöistä katsoo minua suoraan silmiin aurinkolasien läpi, vilkaisee kaveriaan ja alkaa tehdä oksentamista imitoivia liikkeitä. Molemmat tytön räjähtävät nauramaan. En jaksa enään noteerata, vaan jatkaa matkaani entistä tietoisempana siitä, kuinka kuvottavalta näytän. Onneksi aurinkolasit peittää siitepölystä ja väsymyksestä turvonneet punaiset silmät sekä loukkaantuneen ilmeeni.
******************
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti