Itsepäinen virkavalta

HS antoi 4.7.2012 avoimuuden voittaa itsepäisyyden 8-2.

Tilastojen mukaan miedoksi huumausaineeksi luokitellun kannabiksen käyttö on yleistynyt nuorten aikuisten keskuudessa 2000-luvulla. Vuonna 2002 joka kymmenes 25-34 vuotias oli kokeillut kannabista, kun taas vuonna 2010 vastaavasta ikähaarukasta kannabista oli kokeillut 36% aikuisista.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos katsoo kokeilujen yleistymisen heijastelevan 2000-luvun alussa huumekokeilunsa aloittaneen sukupolven nykytilannetta. Heidän keskuudessaan kannabiksen käyttö näyttäisi vuosien myötä vakiintuneen pysyväksi ilmiöksi.

Tilastoista myös selviää, että kannabista olivat viimeisen vuoden aikana kokeilleet hyvinkin tasapuolisesti niin 25-34 vuotiaat aikuiset kuin 15-24 vuotiaat nuoretkin. Tutkimuksissa myös selviää, että 15-24 vuotiaiden nuorten kannabiksen käyttö on pysynyt lähes ennallan viime vuodet. Joka tapauksessa suhtautuminen kannabiksen käyttöön näyttäisi olevan muuttunut nuorten keskuudessa aiempaa myönteisemmäksi. 

- HS -

Mikko Pekkola puolestaan on mies, joka on antanut kasvot kannabiksen käytölle ja kotikasvatukselle. Hän pitää netissä Suomen virallisen kotikasvattajan –blogia osoitteessa: http://suviko.blogspot.fi/. Hänen ikkunalaudallaan kasvaa myös kannabiskasvi, eikä se ole salaisuus. Yksinäinen kannabiskasvi on nimetty Paateroksi, ilmeisesti poliisiylijohtaja Mikko Paateron mukaan. Pekkola on tuomittu kahdesti huumausainerikoksesta ja hänen mielipiteensä on, että ”kannabis olisi turvallisimmillaan laillisena. Silloin voitaisiin valvoa, ettei se esimerkiksi päädy alaikäisten käyttöön.” Huumeiden vastainen taistelu kuluttaakin turhaan poliisin aikaa ja rahaa, toteaa Pekkola.

Tässä on omasta mielestäni hitunen pointtiakin mukana, sillä vaarallisimmillaanhan kannabis on kehittyvän nuoren elimistössä. Yksi vaihtoehto siis voisikin olla kannabiksen torjunnan keskittäminen nuorten ja lasten keskuuteen, joiden kehittyvissä aivoissa sen käytön seurauksen tuhot, ovat ilmeisimmät ja vaarallisimmat. Nykyisellään huumeiden vastainen taistelu todellakin kuluttaa turhaan poliisin resursseja.

Nettipoliisina tunnettu Markus ”Fobba” Forss kommentoi aihetta varovaisesti virkapukunsa takaa. ”Henkilökohtaisesti olisin valmis sallimaan kannabiksen lääkekäytön.” Helsingin sanomat tosin jättää lainausmerkkien ulkopuolelle lisäyksen ”esimerkiksi pillereinä tai nesteenä”. Jään pohtimaan miksi. Onko Fobba sanonut tätä lisäystä alunalkaenkaan, onko kyseessä kirjoitusvirhe vai toimituksen oma lisäys haastateltavan kommenttiin, jotta siitä saataisiin kielteisempi? Itse en koskaan uskaltaisi tai edes haluaiasi nauttia kannabista synteettisenä nesteenä tai pillerinä. Korkeintaan luonnollisena öljynä suoraan kasvista. Toisaalta, jos bisnestä halutaan tehdä, niin kasvien patentoinnin ongelmallisuuden takia kannabis nesteet ja pillerit tarkoittaisivat ”money, money, money for the drugcompanies”.

Fobban neuvo Pekkolalle on julkisen rikoksen yrittämisen sijaan kansalaisaloitteen tekeminen lain muuttamiseksi. ”Tämä voi käydä rankaksi kukkarolle ja vapaudelle”, Fobba sanoo. Tulihan se poliisin ”pelottelu –metodikin” sieltä. Kansalaisaloitteilla ei vain tee yhtään mitään, niin kauan kuin valtaosa päättäjistä on konservatiivisesti  toinen jalkahaudassa ja loput mielistelevät niitä joilla on toinen jalkahaudassa. Jos minulla ei olisi enään mitään menetettävää, niin provosoisin näkyvästi itsekin. Sen sijaan pelkään Suomen valtion vievän minulta kaiken, jos en tanssi julkisesti heidän pillinsä mukaan. Näin ollen tyydyn siis kirjoittamaan mielipiteeni blogiin, jota lukee muutama kymmen ihmistä.

Fobba lisää myös, että poliisi tulee valvomaan kannabiksen käyttöä niin kauan kuin se on laitonta, mutta uskoo vakaasti, että joku päivä kannabis on laillista. Tähän haluaa varmasti uskoa myös moni muu, joka ei saa päättää asiasta. Fobba kertookin, että nettipoliisin uran aloittamisen jälkeen tuli nuorten kannabismyönteisyys hänelle täytenä yllätyksenä. Täytenä yllätyksenä minulle tulee päivittäin miten sokeita ja kuuroja valtion miehet ovat, jos tämä tulee yllätyksenä, kuten se taitaa kaikille Helsingin Herroille tullakin. Laput pois silmiltä ja haistakaa jo ganja!

A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja Olavi Kaukonen myös kertoi oman näkemyksensä asiasta. Hänen johtamansa järjestö järjestää hoitopalveluita päihdeongelmaisille. ”Huumausaineen käyttörikoksesta rankaiseminen, eli käytännössä sakottaminen, ei ole toiminut kovin hyvin. Siinä ei tunnu olevan hirveästi järkeä”, Kaukonen sanoo Hesarissa. Käyttörikokseen syyllistyneitä voidaan, tai oikeammin voitaisiin, nykyisen lainsäädännön perusteella rankaisemisen sijaan määrätä puhutteluun tai ohjata hoitoon, mutta näin ei juurikaan Kaukosen mukaan tapahdu. Hänestä olisi parempi, jos päihderiippuvaiset ongelmakäyttäjät jätettäisiin sakottamatta ja määrättäisiin osallistumaan hoitoon. Tässä kohtaa takerrun alleviivaamaani sanapariin. Kuka tulee määrittelemään ”päihderiippuvaisen ongelmakäyttäjän”? Ne samat Helsingin Herrat, jotka toitottavat vieläkin valistuspuheissaan, että ”ensimmäinen kannabispiikki tappaa”? Oman paikkakunnan virkamiehet ja sosiaalityöntekijät kuitenkin päättivät minun vapaa-ajan rientoni olevan ongelmakäyttöä ja päihderiippuvaisuutta, vaikka hoisin koulun ja opiskelijatoiminnan erinomaisesti sekä työn vielä ohessa. Minut määrättiinkin pakko vieroitukseen uhkauksella opiskeluoikeuden menettämisestä.

Kaukonen jatkaakin, että kaikki eivät suinkaan ole ongelmakäyttäjiä ja, että tälläiset kokeilijat voitaisiin ohjata puhutteluun, jonka voisi suorittaa poliisi. Jos henkilö puolestaan olisi alaikäinen, voisi sosiaalityöntekijä olla paikalla myös. Silloin voitaisiin puuttua myös mahdollisiin sosiaalisiin ongelmiin tapausten taustalla. Omaan korvaan kuulostaa ihan fiksulta.Tarkoitus ei kuitenkaan kenelläkään ole lipsua hallitsemattomaan käyttöön, johon sosiaaliset ongelmat ja paineet voivat ajaa. Tällöin myös se paljon puhuttu ja parjattu porttiteoria saa uutta tuulta pujeisiinsa. Omalta osaltani minulla on kaikki hyvin elämässä ja käytän kannabista vain huvin vuoksi tai mahdollisesti toisinaan selkäsärkyyn. En ole kuitenkaan koskaan edes haaveillut ”kovista” huumeista. En näe niiden sopivan elämäntapohini tai -arvoihini.

Myös huumetutkija Jussi Perälä kannattaa Kaukosen ajatusta sakottamisen lopettamisesta. Hän kuitenkin toteaa, että näitä asioita on vaikea käsitellä, sillä radikaaleja mielipiteitä esittävät saavat helposti hörhön maineen. Ah, miten avoin tämä meidän yhteiskunta onkaan! Vai voiko joku todistaa historiasta toisin? Ettei toisin ajattelijaa olisi tuomittu vankilaan, kotiarestiin tai karkoitettu maasta? Niinpä. Itselle tuli ensimmäisenä Kiinan ihmisoikeusaktivistit sekä Newton mieleen.

Perälä myös huomauttaa, että melko moni nuori on kokeillut kannabista. Hänestä olisi tärkeää, etteivät käyttörikoksista kiinni jääneet saisi merkintää rikosrekistereihin, sillä kyseessä on usein ohimenevä vaihe suurimmalla osalla nuoria. Käyttö yleensä jää, kun nuori valmistuu koulusta, saa työn tai hänen elämänsä muuttuu. Jos sitten on saanut huumausainemerkinnän, mahdollisuudet työssä ja elämässä voivat tyssätä siihen. Itsekin tunnen ihmisiä, joilla on tuo paljon puhuttu ’H-merkintä’ papereissaan. Heillä ei ole paljon mahdollisuuksia tehdä suurempia elämässään, ainakaan järjestelmän tukemana. Ja miksi? Koska joku tarjosi savut 15-vuotiaana ja poliisi sattui tulemaan paikalle. Kuulostaa todella vaaralliselta ”ongelmakäyttäjältä”, jolle ei enään kuulukaan antaa mahdollisuutta tulevaisuuteen. Tai näin ainakin nykyinen lakijärjestelmä tuntuu ajattelevan.

Tästä vastaavat muunmuassa poliisin ylijohto, joka suoralta kädeltä tyrmää A-klinikkasäätiön Kaukosen ehdotuksen mietojen huumausaineiden käyttäjien sakottamisen lopettamisesta ja hoitoon tai puhutteluun ohjauksesta. Poliisijohtaja Seppo Kolehmainen toteaakin ”tämän olevan periaatteellinen kysymys”. Poliisi ei voi (tai halua) antaa sellaista signaalia, että huumausaineiden käyttö olisi mitenkään hyväksyttävää tai edes ymmärrettävää. Ongelma käyttäjien ohjaamine hoitoon olisi kuitenkin ”sinäänsä hyväksyttävä tavoite”. Ihan oikeastiko? Niitä, jotka ovat nuoruudessaan halunneet olla kokeilun haluisia tai joilla vaan on lähtenyt elämä lapasesta ei edes kuulu ymmärtää? Poliisi tai virkavaltako sanoo suoraan, ettei edes yritä ymmärtää elämässään epäonnituneita? Että kaikkien kuuluisi olla heidän kaltaisiaan lainkuuliaisia kansalaisia? Niin lainkuuliaisia, että joka kuukausi lehdessä on juttua poliiseista, jotka syyllistyvät rattijuopumuksiin, vaimon pieksentään ja ampuma -aserikoksiin? Eikö olisi jo aika katsoa peiliin? Me kansalaiset yritämme kovasti ymmärtää teidän haluanna hakata vaimojanne, niin voisitte te edes yrittää ymmärtää meitä ongelmissamme.

Mukaan keskusteluun on luonnollisesti putkahtanut komppaamaan myös iki-ihana sisäministerimme Päivi Räsänen, joka toteaa taas yhtä ammattimaisella otteellaan, ”ettei hän halua muuttaa huumausaineita koskevaa lainsäädäntöä. Hän on poliisin kanssa samoilla linjoilla siitä, että uudistus antaisi ihmisille vääränlaisen viestin”. Niin, se vääränlainen viesti kai olisi sitten, että virkavalta ymmärtää, että me olemme vain ihmisiä, eikä meitä voi hallita pelolla ja kielloilla. Mutta toisaalta, koska Räsänen lausuu kommenttinsa raamattu kainalossa, jolla on aina yritetty hallita ihmistä pelolla ja kielloilla, on ymmärrettävää, että Räsänen ei uskalla astua pois muotista, johon hänet on kasvatettu.

Jään miettimään kaiken jälkeen, onko virkavalta ja ministeriö oikeasti sitä mieltä, että sakottaminen ja tulevaisuuden pilaaminen rikosreisterillä tyhjän takia on ainut toimiva ongelman ratkaisu muoto? Miten joku voi edes ajatella, että päihdeongelmasta keskusteleminen ja sen hoitaminen on huonompi vaihtoehto? Varsinkin, jos kyseessä oli vain se pieleen mennyt kokeilu, joka johtui hunosta tuurista. Onko Aku Ankan onnen omaaminen oikeasti näin suuri rikos?

Mutta hei! Hesarissa oli (jopa jo) sivulla 6 koko sivun kokoinen juttu kannabiksesta ja 80% jutusta oli myönteisen suhtautumisen kasvusta ja kriittisestä suhtautumisesta nykyisiin rangaistuksiin!

Hyvä Hesari!

Be a Fan