Kuvailemalla

Nyt on taas minulle kertynyt sen verran kuvamateriaalia, että ajattelin kuvailla teille ihan kuvien kera miten on mennyt. Nyt kun on pari vapaa päivää päivätyöstä ja jopa jaksaa tehdä muutakin kuin käpertyä viltin alle katselemaan sarjoja.

Tänään kävin Cafe Alegriassa taas keittolounaalla kirjan kanssa. Ihanan idyllinen vapaapäivä! Kotimatkalla poikkesin pitämään sadetta Suomalaiseen kirjakauppaan, josta mukaani tarttuikin vähän lohdutuslahjoja itselleni ja toki heille, joita kiinnostaa lainata opuksia.

Ensimmäinen oli Hugleikur Dagssonin Huumorin musta kirja, johon on koottu kaikista hänen sarjakuva -kirjoistaan 666 'parasta'. Kirja oli minulle ehdoton hankinta, sillä olen lueskellut hänen aiempia kirjojaan kavereilla ja kaupoissa, mutten koskaan raaskinut ostaa vain yhtä niistä. Nyt siis sain 666 'parasta' yksissä kansissa.

Toisena löytyi John Verdonin Sokkoleikki, joka on jatkoa hänen esikoiskirjalleen Numeropeli. Ensimmäinen kirja oli niin koukuttavan jännä ja täynnä yllätyksiä, että luin sen lähes yhdeltä istumalta. Olenkin siis odottanut Dave Gurneyn, toista seikkailua kuin kuuta nousevaa. Dave Gurneyhan siis on legendaksi noussut jo eläköitynyt rikostutkija, joka ei osa jäädä eläkkeelle, kun mysteerejä putkahtelee eteen.

Kolmas kirja oli heräteostos alekorista. Tosin rakastan mehuja ja smoothieita, joten minulle kelpaa poisheittohintaan 200 reseptiä kyseisiin. Kiitos trendijuomien, smoothie kirjat ovat nyt halpoja, kun jääjogurtti valtaa keskustelupalstat ja naistenlehdet.

********************

Onneksi sentään työpaikalla on kesäiltaisin ihan kivat näköalat :)

Viidennen mutanttimunan kohdalla repesin ääneen nauramaan.

*********************

 Totesin tässä myös, että ylimmästä kerroksesta, kiitos isojen ikkunoiden, näkee ihan kaiken. Eikä minun edes tarvitse kytistää ikkunassa, sillä kuten olen kertonut, asuntoon kuulee aivan kaiken. Seurasin mm. muutamia viikkoja sitten koiratappelua aitiopaikalta.

Olen löytänyt ihan parhaan spotin piironkini päältä chilejeni vierestä. Siinä istuessa on ihanaa seurata kuinka rankkasade on nyt jo viikon päivät piessyt pihaa ja naapuritaloja. Upea hetki on se humahdus, kuin joku kaataisi paljusta vettä, kun rankkasade alkaa. Tällöin naapuritalon punainen katto saa uskomattoman kauniin valkean harsokuorrutteen veden roiskeen voimasta.

Kuuma asfaltti-aines höyrysi hienosti rankkasateella. Ja nyt ei tarvii enään polkee sellasessa lohkarikossa, mikä tämä tien pätkä vielä aiemmin oli.

Onneksi olkoon! Ja todella upea kakku!

Tosin samaisen lehden viereisellä sivulla oli kaksi kertaa isompi juttu dokumentista, joka pureutuu kannabiksen ongelmiin. Ohjelman kuvauksen perusteella ei jää paljon arvailua onko propagandan puolelle taas menty. Itseäni käy ärsyttämään liioittelu, vääristely ja suora valehtelu. Eikö olisi tehokkaampaa kertoa oikeaa faktatietoa ja pysyä siinä? Tällöin se nuorikin voisi jopa kuunnella mahdolliset riskit vakavasti ottaen.

"Voi vain toivoa, että asenne huumeita kohtaan muuttuu kasvatuksen ja koulutuksen avulla." Tässä taidetaan tosin toivoa siihen toiseen, takaisin menneeseen, suuntaan.

 *****************************

Be a Fan