Osa 17
Tasaisen tumman valkoista
Sinisen harmaata
Silmän kantamattomiin
Lumilakeuden rikkoi siellä täällä kitukasvuisena sinnittelevät tummemmat varjot
Tyttö jatkoi taivaltaan
Välillä lumen pinta lähes kantoi
Mutta usein miten
Se upotti koko jalan mitalta
Jokaisella humahduksella
Tyttö pelkäsi hyisien sormien kiertyvän nilkkansa ympärille
Tähän saakka ne olivat pysyneet poissa
Hän oli onnistunut välttämään mustat suon silmät
Vaanivat lumipeitteen alla
Vaikka Tyttö koitti astua kuinka varoen
Piti rikkoutuva lumenpinta korvia huumaavaa meteliä hiljaisessa ikiyössä
Sihinä alkoi ensin vaimeana
Kuin pieni vesipisara
Tai nokare lunta kuumalla kivellä
Samalla hetkellä
Sihinän yhä voimistuessa
Alkoi lumen pinta hohtaa vihreää hohdettaan
Tyttö tiesi liiankin hyvin mitä oli tulossa
Hän pysäytti rohisevat askeleensa
Jäi seisomaan hiiren hiljaa paikoilleen
Varovasti kulmiensa alta vilkaisi taivaalle
Näki tuttujen vihreiden aaltojen syöksyvän mustan taivaan halki
Sähähtelevän halki ikiyön
Pimeyden ruhtinatar oli liikkeellä taas
Ei hätää ollut
Ei niin kauan kuin olisi aloillaan
Huomiota herättämättä
Liian kauan taivaan tulileikkiä tuijottamatta
Näiden voimien kanssa ei ollut leikkiminen
Sen Tyttö oli oppinut vuosia sitten
Kun kuunlapset olivat pelastaneet hänet
Käärineet lämpimiin turkiksiin
Löydyttyään alastomana hangesta
Tyttö oli kuitenkin onnitunut
Vapauttanut yön ruhtinattaren kokoelmaansa vangitsemat olennot
Tyttö värähti muistolle
Hänestäkin olisi voinut tulla yksi niistä
Lasikopeissa näytteillä olevista
Vain yksi uusi tulokas
Loputtomassa kokoelmassa
Yksikään elävä olento ei ollut turvassa
Taivaalla tuli leikki alkoi hiipua
Yönvaltiaan silmä alkoi kääntyä toisaalle
Jännitys Tytön lihaksissa alkoi laantua
Hän uskalsi hengittää syvään
Silloin se tuli
Kova paukahdus
Kiiri yli hyisen lakeuden
Kaikui takaisin jäisistä ikihongista
Tytön niskakarvat nousivat pystyyn
Uusi paukahdus
Samassa taivaan tulet sähähtivät uuteen roihuun
Koko taivas tulessa
Paukahdukset jatkuivat
Rytmikäämpinä
Äänekkäämpinä
Kuka uskalsi rummuttaa taivaan tulille!
Kuka uskalsi uhmata pimeyden valtiatarta!
Kylmyys alkoi hiipiä Tytön jännittyneisiin lihaksiin
Hyinen kosteus tiivistyä vaatteilleen
Pitäisi päästä liikkeelle
Pian
Muutoin pakkas rouva kuorruttaisi hänet sokeriseen huurteeseen
Tekisi hänestä uuden jäisen veistoksen lumi puutarhaansa
Tyttö liikutteli kylmän kangistamia jäseniään
Otti muutaman varovaisen askeleen
Edelleen tietoisena lumikuoren rasahtelusta jalkojensa alla
Nyt kuitenkin hukkui rumpujen kuminaan
Valtiattaren huomio oli kääntynyt ääntä kohden
Tyttö hiipi varoen jäisen suon lakaudelta
Katosi äänettömästi öisen jäämetsän varjojen suojiin
