Näytetään tekstit, joissa on tunniste todellisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste todellisuus. Näytä kaikki tekstit

27. kesäkuuta 2018

Time for Everything / Kaikella on Aikansa




After all the chaos
When everything shorts out
World around you is in it's perfect place
In perfect harmony
Your whole life flows to the right direction
One pleasant and exiting surprise follows an other
When you wouldn't change a thing


Then
You start the worrying
When does it all end
When comes the first beat
Of the collapse

Why
Am I having all this good
Did I deserve it
Is it away from somebody else
Are you allowed to feel happiness
To enjoy


They say
That when everything is good
When you'r safe and sound in your life
Then comes the old demons
Those whom are buried so deep inside your mind
That you don't probably even know they exist
They live in the deep wounds of your mind
Where is dark
Where you wouldn't wanna go
Ever

But
When your mind decides it is time
When it decides you'r ready
When the moment is right
The wounds open
And reveal the darkness inside
Releases the demons of your past


This all happens without you knowing
Your mind doesn't send you a note
"Hey, btw I'm planning to do this now..."

No
You know it
When you find yourself
On a peaceful evening
Wondering all the good
All the perfect things in your life
And feel sad
Without any obvious reason

And you blame yourself
For being ungrateful bitch
For not being able to enjoy
Wondering
What the fuck is wrong with you


In this place
In this state of mind
Be the loving adult for yourself
Wrap your arms around you
With love and compassion
Ask yourself
What's wrong my dear
Why are you so sad
And then
Listen to yourself
Listen what you have to say
Don't blame
Don't undermine
Be there
Be present
Listen


And maybe
By showing your love
You can help yourself
Heal the wounds
Let them grow scars
Telling your story
The things you have survived
The things that have made you strong





15. joulukuuta 2017

Happy to be alone / Yksinäisyyden onni


Uneksin kuinka vehtaamme sängyssä poikaystäväni kanssa.
Onko sänky minun vai meidän, siihen en osaa vastata.
Todennäköisesti minun, tännehän ne aina lopulta loisivat.
Hän ei myöskään ole mieheni.
Eikä varsinaisesti fyysisesti muistuta ketään entisistäni poikaystävistäni.
Miehiähän minä en voi edes hyvällä tahdolla sanoa minulla olleen.
Siis tämä oli taas joku random dude.
Jonka kanssi yritin leikkiä kotia.
Kummankaan meistä ymmärtämättä leikin sääntöjä.

Joka tapauksessa.
Olimme siis pelehtimässä hyvällä fiiliksellä.
Kunnes kävi se klassinen ja tajusin valtavan pissahädän pingoittavan rakkoani.
Totesin, että nyt on pakko pissiä ja pinkaisin vessaan.
Kuulin pojan jupisevan ja tuhisevan.
"Jaahas, eiköhän tää ollut sitten tässä!"
Ja alkavan pukeutua.
Hihkaisen vessasta, että kyllä mie pesen itteni, elä huoli.
kohta oon puhtaampi ku aloitettaessa!
Mutta poika vain jatkaa loukkaantunutta tuhahteluaan
Ja painelee täysissä pukeissa vessan oven ohitse.
Tuijotan hetken eteeni koittaen sisäistää mitä juuri tapahtui.
Seuraavaksi tunnen kuinka kiukku ja ärsytys alkavat nousta ohimoilleni.
Eihän se nyt noin voi käyttäytyä!
Ei tämän näin kuulu mennä!

Etsin jotain, jolla verhota itseni.
Löydän pojan istumasta keittiönpöydän äärestä.
Hän tuijottelee ulos ikkunasta.
Ei noteeraa mitenkään läsnäoloani.
Nyt leikitään ilmeisesti mykkäkoulua.

Tässä kohtaa herään.
Tuijotan kattolautoja kiukun edelleen kupliessa sisälläni.
Ärsyttävä uni ja ärsyttävä kiukun tunne.
Inhoan sitä kun olen kiukkuinen.
Kiukkuisena olen aina jotenkin poissa tolaltani.
Kuin jotain minussa olisi nyrjähtänyt väärään asentoon.

Mietin untani.
Ärsyttävä kakara.
Oli vain odottanut sopivaa hetkeä.
Että tekisin jotain, mitä vaan, josta hän voisi pahoittaa mielensä.
Ja mitä minäkin menin sillä lailla tuohtumaan.
Jos toinen ei enään keskeytyksen jälkeen halua jatkaa hommia niin so be it.
Klassinen tapaus, jossa toinen reagoi toisen reaktioon.
Molemmat kipuilevat toisen kipua.

Yritän ravistella sisintäni takaisin sijoilleen.
Katseeni osuu yöpöydälläni olevaan puoliksi syötyyn suklaapalaan.
Minua alkaa väkisinkin hymyilyttämään.
Jos joku nyt näkisi suklaapalan tietämättä,
että se jäi siihen eilen iltapäivällä,
kun rauhallinen tee-suklaa-hetkeni keskeytettiin brutaalisti puhelulla,
voisi tuo joku luulla, että olen yksi niistä sokeri-addikteista,
jotka mutustavat suklaata unissaankin.
Onneksi kukaan ei ole luulemassa niin.

Nousen ylös ja laitan tee-veden kiehumaan.
Toivoen sen sulattavan pois viime yön epämiellyttävät tuntemukset,
jotka edelleen kummittelevat kehossani.
Tämä on taas yksi niistä aamuista,
kun olen niin monella tasolla onnellinen siitä,
että olen yksin.






19. syyskuuta 2017

The Cycle of Autumn / Syksyn Kierto



Taas yksi vuoden kierto takana
Taas yhden kierron enemmän vakava
Mitä
Enkä ole vakava
Mutta edelleen pakana
Peittona Äiti Maan lakana




Ehkä viisaampi ja vanhempi
Ainakin vanhempi
Monta kokemusta rikkaampi
Vähän taas valmiimpi
Sisimmästään kauniimpi




Edelleen haaveilija
Oman elämänsä seikkailija
Toteutuiko haaveista monikaan
Tuskimpavaan
Ehkä kuitenkin lähempänä toimintaa
On jotkin haaveet
Jos oikein kurottaa




Mitä tuleva kierto tuo tullessaan
Sitä talven tullen voi vain aavistaa
Luonnon kanssa lumivaipassa horrostaa
Sydämessä kutoa haaveitaan
Uusia vaatteitaan
Kevään tullen päälleen sovittaa







12. kesäkuuta 2017

Vihan siemenet / The Seeds of Hatred


Pienellä kylällä
Ei voi kirjoittaa hyvällä
Väärästä sanasta turpaan tulee
Varothan kuka sanasi kuulee
Nyrkki naamaa nuolee
Kohta jo toinen kuolee
Mutkalla jalat suoraksi vuolee
Toisen äidin huoraksi lausuu
Vanhempien kotiin yöllä tunkeutuu
Jo Muumilaakson viimeinenkin ovi lukkiutuu

Tapeltiinhan ennenkin juu
Mutta nyt on tullut sävy uus
Siinä jumalaton pahuus huus
Väkivallaksi manifestoituu
Vastapuolen kunnioitus uupuu
Ihminen kaikista arvoista luopuu

Taas yksi perhesurma uusi
Tämä oli odotettavissa koko viime vuosi
Joku fiksu kylillä tuumi
Miksei kukaan tehnyt mitään
Manataan vaan väkivaltaa lisää
Otetaan pahuus sydämiin sisään

Jospa tämä voisikin olla vain meidän kylä
Mutta samanmoinen myös naapuri kylä
Samanmoinen joka kylä
Kaupunki, maa

Ihminen yli rajojen
Hyppi yli inhimillisyyden rajojen
Sisimpänsä pimeyteen kadoten
Sielustaan hajoten
Yhä syvemmälle vajoten
Alle vihan aaltojen
Vierelle pelon siementen




24. huhtikuuta 2017

The Fantastic Fear of Everything / Kaiken Ihmeellinen Pelko

Pelkää menettää
Pelkää päästää lähelle
Pelkää luottaa
Silloinkin voi menettää
Pelkää että sattuu
Pelkokin sattuu
Aina sattuu
Aina pelkää
Elon täydeltä pelkoa pelkkää

Mihin voi luottaa
Jos ei edes itseensä
Kuka huutaisi varo
Siivoaisi sirut ympäriltä
Et uskalla rikkoa edes lasia
Et luota
Joku siivoaisi
Et uskalla


Uskalla
Tai jatka samalla tavalla
Opitulla tavalla
Leuka rinnalla
Katse omalla navalla
Kurjuuden lavalla
Järjen vaakalaudalla
Sateen varjon alla
Suojassa paskalla
Niin matalalla
Jalat pinnan alla


Piirrä rajat kartalle
Näytä muurit linnalle
Kaiva haavat aukealle
Vaan mille hinnalle
Surumme pinnalle
Runon rinnalle
Nukahdan sun rinnalle
Ihosi pinnalle
Piirrän linnamme
Turvapaikkamme
Ikuisuuden Luojamme
Onnen tuojamme




23. maaliskuuta 2017

Rakastamisesta / About Love

I love my mother
With all the child's heart
I love my father
With all the daughter's heart

I love my brothers and sisters
With all the power
Of the everlasting bond
That connect's us together

I love my friends
With all that has brought us together
With all the love that keeps us together
I love the nature and the universe
As I'm part of it and it's part of me
Inextricably

I love human beings
My fellow travelers in this universe
This reality
I love the human body
As can only an other human being love it


All this love one can learn during a life
And all this I have learned on my journey
This love is now written in to me
And this love I'm sharing to the world

It is respecting love
Thankfulness
For capability to love
For unconditional love
Undemanding love

Some day I will love my children
With all the mother's love


So..
How do you love your partner

With a parent's love
Child's love
Or a friend's love
Or
With equal love

From all the aspects of love I know
Only a friend's love
And love for an other human being
Are equal


Could we...
Would it be possible
To learn to love your partner
By loving him/her first as a friend
As a human being
Find the respect for an other being
For a friend
Before rushing in
To a wrong kinda love

Could it be possible
Would it be true
Love






18. helmikuuta 2017

Tarinoita ikiyöstä

Osa 17

Tasaisen tumman valkoista
Sinisen harmaata
Silmän kantamattomiin
Lumilakeuden rikkoi siellä täällä kitukasvuisena sinnittelevät tummemmat varjot
Tyttö jatkoi taivaltaan
Välillä lumen pinta lähes kantoi
Mutta usein miten
Se upotti koko jalan mitalta
Jokaisella humahduksella
Tyttö pelkäsi hyisien sormien kiertyvän nilkkansa ympärille
Tähän saakka ne olivat pysyneet poissa
Hän oli onnistunut välttämään mustat suon silmät
Vaanivat lumipeitteen alla
Vaikka Tyttö koitti astua kuinka varoen
Piti rikkoutuva lumenpinta korvia huumaavaa meteliä hiljaisessa ikiyössä


Sihinä alkoi ensin vaimeana
Kuin pieni vesipisara
Tai nokare lunta kuumalla kivellä
Samalla hetkellä
Sihinän yhä voimistuessa
Alkoi lumen pinta hohtaa vihreää hohdettaan
Tyttö tiesi liiankin hyvin mitä oli tulossa
Hän pysäytti rohisevat askeleensa
Jäi seisomaan hiiren hiljaa paikoilleen
Varovasti kulmiensa alta vilkaisi taivaalle
Näki tuttujen vihreiden aaltojen syöksyvän mustan taivaan halki
Sähähtelevän halki ikiyön
Pimeyden ruhtinatar oli liikkeellä taas

Ei hätää ollut
Ei niin kauan kuin olisi aloillaan
Huomiota herättämättä
Liian kauan taivaan tulileikkiä tuijottamatta
Näiden voimien kanssa ei ollut leikkiminen
Sen Tyttö oli oppinut vuosia sitten
Kun kuunlapset olivat pelastaneet hänet
Käärineet lämpimiin turkiksiin
Löydyttyään alastomana hangesta
Tyttö oli kuitenkin onnitunut
Vapauttanut yön ruhtinattaren kokoelmaansa vangitsemat olennot
Tyttö värähti muistolle
Hänestäkin olisi voinut tulla yksi niistä
Lasikopeissa näytteillä olevista
Vain yksi uusi tulokas
Loputtomassa kokoelmassa
Yksikään elävä olento ei ollut turvassa


Taivaalla tuli leikki alkoi hiipua
Yönvaltiaan silmä alkoi kääntyä toisaalle
Jännitys Tytön lihaksissa alkoi laantua
Hän uskalsi hengittää syvään

Silloin se tuli
Kova paukahdus
Kiiri yli hyisen lakeuden
Kaikui takaisin jäisistä ikihongista
Tytön niskakarvat nousivat pystyyn
Uusi paukahdus
Samassa taivaan tulet sähähtivät uuteen roihuun
Koko taivas tulessa
Paukahdukset jatkuivat
Rytmikäämpinä
Äänekkäämpinä
Kuka uskalsi rummuttaa taivaan tulille!
Kuka uskalsi uhmata pimeyden valtiatarta!

Kylmyys alkoi hiipiä Tytön jännittyneisiin lihaksiin
Hyinen kosteus tiivistyä vaatteilleen
Pitäisi päästä liikkeelle
Pian
Muutoin pakkas rouva kuorruttaisi hänet sokeriseen huurteeseen
Tekisi hänestä uuden jäisen veistoksen lumi puutarhaansa
Tyttö liikutteli kylmän kangistamia jäseniään
Otti muutaman varovaisen askeleen
Edelleen tietoisena lumikuoren rasahtelusta jalkojensa alla
Nyt kuitenkin hukkui rumpujen kuminaan
Valtiattaren huomio oli kääntynyt ääntä kohden
Tyttö hiipi varoen jäisen suon lakaudelta
Katosi äänettömästi öisen jäämetsän varjojen suojiin





30. tammikuuta 2017

Todellisuusankkuri


Valkoinen ruokapöytä
Sen äärellä käydyt keskustelut
Olisimme voineet istua missä tahansa muualla
Olohuoneen pehmeällä sohvalla
Siinä missä me joskus sylikkäin käpertyneenä
Paksun norjalaisen viltin alla katselimme elokuvia
Tai hiljaisuuden huoneen hämyssä
Mutta jostakin selittämättömästä syystä
Juuri tuosta paikasta
Tilavan asunnon pienestä keittiöstä
Ja sinne sisustetusta ruokapöydästä
Muodostui meidän oma paikkamme


Juuri tuossa paikassa
Olen aina tuntenut turvallisen tuttuuden tunteen
Aivan niin kuin sillä ankealla hakkuu alueella
Jonne meillä oli tapana mennä picnikille
Sille joka hetken istuskelun jälkeen
Ei näyttänyt enään yhtään niin ankealta
Vaan kuhisi elämää ja ihmeellisyyksiä


Samaisen tunteen vallassa
Istuimme useat kerrat tuon pienen keittiön suojissa
Punaviiniä nautiskellen
Ja radiosta hittejä kuunnellen
Niitä hittejä
Joiden parasta ennen päiväys
Oli mennyt jo aikaa sitten


Nuo hetket kanssasi
Ankkuroivat minut tähän todellisuuteen
Katsellessani sinua
Ja siemaillessani keskihintaista luomu punaviiniä
Aina luomua, aina punaista
Mutta budjettiimme sopivaa
Avatessamme elämämme syvimpiä saloja toisillemme
Tunsin aina käsittämättömän voimakkaan perillä olemisen tunteen
Tunsin olevani kotona
Kotona keittiösi tuoksussa
Kotona hymyssäsi ja eleissäsi
Naurussasi
Nuo hetket keittiössäsi
Tulen aina muistamaan
Yhtinä elämäni onnellisimmista


Toisinaan saatan miettiä sattumaa
Mutta sattuma tuntuisi liian suurelta
Muistan sen päivän ikuisesti
Vain ohikiitävän hetken kirpputori pöydän luona
Hetken, joka tuli muuttamaan elämämme
Vaikka emmehän me vielä silloin sitä tienneet

Muistan kuinka aistin sinut
Välittömän ja kiehtovan energiasi
Mieleni teki jäädä luoksesi
Jäädä hypistelemään rannekorua pöydällä
Ihan mitä vain
Jotta voisin viipyä vaikutuspiirissäsi vielä hetken
Vain pienen hetken


Muistatko kuinka olit vähällä sanoa äidillesi
Että sinun on nyt mentävä
Kuinka ajattelit juosta perääni
Jotta saisit edes pienen hetken aistia minua
Vielä hetken tuntea minut

Ei kukaan olisi voinut aavistaa
Minkä alku tahdit tuona päivänä lyötiin
Eikä se voinut olla sattumaa
Että tapasimme niin pian uudestaan


Siitä lähtien
Olemme kulkeneet yhdessä tätä polkua
Käsikädessä
Kasvaneet yhdeksi
Yhdeksi ja samaksi
Ja kuitenkin kahdeksi eriksi

En haluaisi kuvitella maailmaa
Ilman sinua, ilman meitä
Rakastan sinua