Rakkauden Sirpaleet / Shards of Love

Ulkopuolinen

Erilainen

Yksinäinen

Sellaiseksi tein itseni

Suojellakseni

Välttyäkseni

Selviytyäkseni

Vuosien jälkeen

Siltikin

Kaipaan

Syvempää yhteyttä

Edelleen

Haluaisin juosta

Mahdollisimman kauas

Pakoon

Itseäni

He ovat

Parasta mitä minulla on

He ovat

Pahinta mitä minussa on

Heidän vuokseen

Olen rikki

Heidän vuokseen

Olen rakastettu

He tekivät minusta minut

Loivat haasteet olemiselleni

He rakastavat minua

Sellaisena kuin olen

He särkivät minut

Ennen kuin sitä tiesivät

Ennen kuin tiesin voivani särkyä

Ojensivat liiman

Jolla opettelin korjaamaan itseni

Saman liiman

Jolla itsensä korjasivat

Kun heidät lapsena särjettiin

Sirpaleet eivät tuo onnea

Kauniin sekavaa mosaiikkia

Pala palalta hahmottaa

Itseään rakentaa

Hauraasti kohoaa

Omille jaloille seisomaan

Antaa valon koskettaa

Säröistämme

Valo loistaa sisään

Säröistämme

Rakkaus pääsee sisään

Meidät yhteen palauttaa

The Cycle of Autumn / Syksyn Kierto

Taas yksi vuoden kierto takana

Taas yhden kierron enemmän vakava

Mitä

Enkä ole vakava

Mutta edelleen pakana

Peittona Äiti Maan lakana

Ehkä viisaampi ja vanhempi

Ainakin vanhempi

Monta kokemusta rikkaampi

Vähän taas valmiimpi

Sisimmästään kauniimpi

Edelleen haaveilija

Oman elämänsä seikkailija

Toteutuiko haaveista monikaan

Tuskimpavaan

Ehkä kuitenkin lähempänä toimintaa

On jotkin haaveet

Jos oikein kurottaa

Mitä tuleva kierto tuo tullessaan

Sitä talven tullen voi vain aavistaa

Luonnon kanssa lumivaipassa horrostaa

Sydämessä kutoa haaveitaan

Uusia vaatteitaan

Kevään tullen päälleen sovittaa

Kalalla / Just Fishing

Kalastamme

Tölkkejä ja vesiheinää

Kalastuksenvalvoja ei nää

Hyttysten ininää

Meidät elävältä syödään

Ja Tuuli pidättää hengitystään

Kun tarinaa kerrotaan

Tarttui kaksipäinen hauki katiskaan

Ehkä ihan hyvä

Ettei sitä kalaa täältä tullutkaan

Vihan siemenet / The Seeds of Hatred

Pienellä kylällä

Ei voi kirjoittaa hyvällä

Väärästä sanasta turpaan tulee

Varothan kuka sanasi kuulee

Nyrkki naamaa nuolee

Kohta jo toinen kuolee

Mutkalla jalat suoraksi vuolee

Toisen äidin huoraksi lausuu

Vanhempien kotiin yöllä tunkeutuu

Jo Muumilaakson viimeinenkin ovi lukkiutuu

Tapeltiinhan ennenkin juu

Mutta nyt on tullut sävy uus

Siinä jumalaton pahuus huus

Väkivallaksi manifestoituu

Vastapuolen kunnioitus uupuu

Ihminen kaikista arvoista luopuu

Taas yksi perhesurma uusi

Tämä oli odotettavissa koko viime vuosi

Joku fiksu kylillä tuumi

Miksei kukaan tehnyt mitään

Manataan vaan väkivaltaa lisää

Otetaan pahuus sydämiin sisään

Jospa tämä voisikin olla vain meidän kylä

Mutta samanmoinen myös naapuri kylä

Samanmoinen joka kylä

Kaupunki, maa

Ihminen yli rajojen

Hyppi yli inhimillisyyden rajojen

Sisimpänsä pimeyteen kadoten

Sielustaan hajoten

Yhä syvemmälle vajoten

Alle vihan aaltojen

Vierelle pelon siementen