Päätä on jomotanut jo monta päivää. Itseasiassa kipu on sumentanut sen verran ajatuksia, ettei ole aivan kartalla milloin kipu alkoi. Erilaisia kipulääkkeitä purkkien pohjilta hamutessa tulee syöneeksi 2500mg eri lääkkeitä kivun lievityksen toivossa. Mikään ei kuitenkaan vie pois vasemman silmän taakse pesiytynyttä vihlovaa jomotusta, joka vaikutaa koko mielialaan. On kärttyinen ja äkäinen, sillä miten sitä nyt jaksaa hymyillä, jos pää on kokoajan räjähtämispisteessä ja ajatukset eivät kulje. Lopulta tilanne menee siihen, että on ympärivuorokauden äärimmäisen väsynyt ja nukahtelee jatkuvasti. Kivun pakonomainen sieto on uuvuttavaa, kun kipu jatkuu päiviä, eikä pysty nukkumaan yöllä eikä päivällä. Tuntuu kuinka mieli mustuu pikkuhiljaa, mielen sopukka sopukalta.
Kivun tietää osakseen johtuvan kiristävistä hartioista, mutta hieronta ei tässä vaiheessa enään auta. Mielessäsi pyörii se tunne, kun 1g Panadoli ja cirkka alkaisivat vaikuttaa. Panadoli veisi kivun pois ja jättäisi jälkeensä raukean väsymyksen. Lompakon pohjalla oleva 2 sentin kolikko, ei vain riitä tähän raukeuteen. Cirdalun puolestaan rentouttaisi lihakset ja antaisi pään hengähtää edes hetken kiristävästä niskasta. Tässä tilassa nukahtaisi pehmeälle vuoteelle keitetyn spagetin kaltaisena ja hymyilisi tokkuraisen pehmeää oloa. Tämä nautinto on kuitenkin lääkärin määräysvallan alainen ja tätä autuutta minulle ei ole suotu. Silloin tällöin, kun jostain sattuu cirkan saamaan, pistän sen visusti talteen mahdolista migreenikohtausta varten, sillä se on vielä pahempaa ja voimia syövämpää kuin päiviä jatkunut jomotus.
Kun jomotus sitten on jatkunut päiviä ja on jotenkuten saanut itsensä taas uneen, aivan liian väsyneenä ja turhautuneena, ei kerkeä nukkua kuin pari tuntia, kun herää migreenikohtaukseen. Tämä kipu on jotain sanoin kuvaamatonta. Ihminen, joka ei ole koskaan migreenikohtausta kokenut, ei vain voi mitenkään kuvitella kivun määrää. Se tuntuu siltä kuin aivot olisivat ilmapallo, johon puhelletaan koko ajan lisää ilmaa ja joka laajentuessaan puristuu vasten kallonluuta. Se on viiltävä, jomottava, pistävä ja vihlova. Se on kaikkivoipa, joka valtaa jokaisen mielensopukan. Sitä ei pääse pakoon, eikä missään asennossa ole hyvä olla. Mikään mitä yrittää, ei vie kipua pois. Ja minä jos kuka tiedän kaikki ne hermoston kohdat, joita voi yrittää painella aivolisäkkeen tienoilla, jotta kipu hellittäisi. Tiedän, sillä olen kärsinyt migreenistä ja migreenikohtauksista lähes 20 vuotta.
Kun kipua on jatkunut riittävän kauan ja se on sumentanut järjen ja ajatuksen juoksun tahmeaksi massaksi, tuntee kuinka kipu alkaa vaikuttaa muualla ruumissa. Vatsa kääntyy ympäri ja tulee pahoin voivaksi. Tämä on normaalia migreenikohtauksessa, kuten myös se, että oksentaminen laukaisee kohtauksen ja vie sen pois. Minulla näin on käynyt vain kerran. Suurimmalla osalla kerroista se ei kuitenkaan auta mitään. Kokemukseni varjolla osaan jo nousta sängystä ylös välittämättä siitä, että kello on kolme aamuyöllä ja on lopen uupunut, ja suunnata vilttiin kietoutuneena vessan lattialle istumaan. Hetken aikaa painaa kuumottavaa ohimoa vasten kylmää kaakeliseinää, kunnes vatsa on saavuttanut lakipisteensä ja yökkää. Jokainen yökkäys tuntuu kuin iskisi pään vasten betonia, mutta asialle ei voi mitään. Kipu on kestettävä ja jatkettava yökkäilyä oksennuksen ja kivun lievityksen toivossa. Vihdoin kun oksentaa, tulee vatsan sisältö ulos niin valtavalla paineella, ettei se mitenkään mahdu suusta ulos, vaan tunkee samalla paineella myös nenästä.
Kun on huuhdellut suun ja niistänyt nenästä kaiken ylimääräisen ulos, oksetus on tiessään. Sen sijaan nenää kirvelee niin paljon, että kyyneleet uhkaavat puristua ulos silmien sopukoista. Kirvelyn vielä kestää, sillä se ei ole suurin huolen aihe. Viiltävä kipu, joka ei ole hävinnyt vaan saanut lisää puhtia kakomisesta, on edelleen tallella. Kaapista löytyy vielä 500mg vanhoja Paratabseja, purkista päätellen intin aikaisia, jotka kulauttaa huiviin ja palaa takaisin sänkyyn.
Sitä puristaa päätään, aivan kuin voisi pakottaa pullistuneet aivot takaisin tavalliseen kokoonsa. Se tosin mikä on jännää, puristaminen tosiaan tuntuu helpottavan. Kun kädet asettelee tietyllä tavalla pään ympärille ja puristaa, on fyysinen kipu sen verran suurempi, että se vie osan migreenin tuottamasta kivusta pois. Tai eihän kipu minnekään häviä, mutta osa siitä siirtyy puristuksen tuottamaan kipuun. Lopulta kuitenkin, koska kelokin on neljä yöllä, on nukahtanut kipuun ja kivusta huolimatta.
Aamulla kun herää, on kohtaus poissa. Vielä ei kuitenkaan voi henkäistä helpotuksesta, sillä jomotus ei ole hävinnyt minnekään. Purkin pohjalta saa kaivettua viimeisen 500mg särkylääkkeen, joka on nähnyt viimeisen käyttöpäivänsä ajat sitten. Mirgeenikohtaus on kuitenkin nyt poissa ja jatkuva jomotus ohimoilla tuntuu ihanalta vaihtelulta. Sillä se jomotus ei kaada lattialle, vaan antaa sentään toimia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti