Tarinoita seitsemältä osastolta

Omasta puolestani haluan kiittää teitä kaikkia, jotka olette kehuneet kirjoituksiani! En ole ollut edes tietoinen, että joku tätä blogia on lukenut, ennen kuin löysin roskapostikansiosta valtava määrän palautetta! Voin sanoa, että oli mieltälämmittävää lukea parannus ehdotuksia, eriäviä mielipiteitä sekä kannustavia sanoja ja juttu -toiveita.

Toivon totisesti, että tästä kääntyy uusi sivu elämässäni ja juttujen taso kulkee kohti valoa. Omasta mielestäni kuitenkin, kun selviytyy viikossa ulos suljetulta osastolta, jonne meni kyllä ihan vapaaehtoisesti, ei ole enään muuta suuntaa kuin ylös päin.

Olen saanut uutta pontta elämääni ja aioin vakaasti jakaa sen kaiken kauneuden kanssanne, jota ympärilläni näen. Toisin sanoen nyt lähden kuntouttamaan itseäni päivä kerrallaan ja pienistä asioista nauttien.

Tarinoita seitsemältä osastolta:

"Pihlajaniemen puut piirtyvät toisinaan kirkasta taivasta vasten, toisinaan antavat kontrastin tulen oranssille auringon laskulle, joka lopulta vaipuu vaaleanpunaisesta tumman violettiin ja hukkuu hämärään. Toisina päivinä pilvet ovat niin matalalla ettei puiden latvoja näe, kun toisina taas sankka lumisade näyttää vain tummia hahmoja, jotka tunnistaa puiksi vain aiempien päivien muistojen perusteella. Miten nuo samat puut voivatkaan tarjota jokaiselle päivälle uudenlaisen maiseman, jos vain on aikaa pysähtyä katsomaan."

"Mummo kohtelee kaikkia yhtä välinpitämättömästi. Ei välitä muistaa lupauksiaan, pyynnöt kaikuvat kuuroille korville ja jonossa etuilu on arkipäivää. Pullukka puolestaan on muuten vain hapan ja yhteistyöhaluton. Mummo ja Pullukka kohtelevat toisiaan yhtä välinpitämättömästi kuin muitakin, mutta pitävät silti yhtä muita vastaan ja puolustavat toistensa käytöstä. Ihmissuhteet ovat outoja."

"Yhteisömme säännöissä sanotaan: Älä missään nimessä vuodata hikeä. Jos sinun on kuitenkin vuodatettava hikipisara, tee se siellä missä muut eivät sinua näe tahi kuule."

"Jäämiestä voisi pitää hyhmäisenä kuin tammikuista avantoa, mutta minä sanon, että hän on jähmeä kuin mansikkakiisseli. Siltikin jos pysähdyt hetkeksi kuuntelemaan huomaat, että Jäämies on sisältä lämmin ja suurisydäminen ajattelija. Hänellä on paljon sydämellisen syviä ajatuksia."

"Niskatuki kertoi elämänohjeen tyttärelleen: Älä missään nimessä provosoi ihmisiä ulkonäölläsi, kun olet jo valmiiksi kehitysvammainen!"

"Sininen Enkeli ruokoilee puolestamme jumalaltaan turvaa meille ja sisaruksillemme. Se on kauniisti tehty."

"Herra Hoitaja! Anna minä kerron mikä orjaani vaivaa! Anna minä kerron kuinka orjaani tulisi hoitaa!"

"Rouva Ruusulla on paljon kultaisia koruja luisevan ruumiinsa suojana. Rouva Ruusu nauttii voileipänsä kuin kalliinkin härän sisäfilepihvin."

"Nainen Mustissa ei koskaan saavu, mutta joka päivä käytävillä kaikuu venytettyjen askelten kopina kun hän lähtee. Naisella Mustissa on aina korkokengät. Naisella Mustissa on aina kiire. Nainen Mustissa ei koskaan saavu, mutta lähtee joka päivä tasan kello neljä."

"Herra Siniverisellä on vapisevät kädet ja vilkaasti ympärilleen pälyilevät silmät. Silmät, jotka pelkäävät jonkin olevan tulossa, mutta aivot, jotka eivät tiedä mikä on tulossa. Herra Siniverisellä on siniset kädet ja vaaleanpunaiset kynnet."

"Tämä on loppulaulu, mutta kaiken loppua se ei suinkaan merkitse

aina jotain jää."

- Plutonium 74-

Be a Fan