Vihan siemenet / The Seeds of Hatred

Pienellä kylällä

Ei voi kirjoittaa hyvällä

Väärästä sanasta turpaan tulee

Varothan kuka sanasi kuulee

Nyrkki naamaa nuolee

Kohta jo toinen kuolee

Mutkalla jalat suoraksi vuolee

Toisen äidin huoraksi lausuu

Vanhempien kotiin yöllä tunkeutuu

Jo Muumilaakson viimeinenkin ovi lukkiutuu

Tapeltiinhan ennenkin juu

Mutta nyt on tullut sävy uus

Siinä jumalaton pahuus huus

Väkivallaksi manifestoituu

Vastapuolen kunnioitus uupuu

Ihminen kaikista arvoista luopuu

Taas yksi perhesurma uusi

Tämä oli odotettavissa koko viime vuosi

Joku fiksu kylillä tuumi

Miksei kukaan tehnyt mitään

Manataan vaan väkivaltaa lisää

Otetaan pahuus sydämiin sisään

Jospa tämä voisikin olla vain meidän kylä

Mutta samanmoinen myös naapuri kylä

Samanmoinen joka kylä

Kaupunki, maa

Ihminen yli rajojen

Hyppi yli inhimillisyyden rajojen

Sisimpänsä pimeyteen kadoten

Sielustaan hajoten

Yhä syvemmälle vajoten

Alle vihan aaltojen

Vierelle pelon siementen

Hylättyjä pelkoja / Never let your fear decide your faith

~ Abandoned places ~

An Old Finnish Mine

This is

The Keret's tower

Part of the second highest copper mine in Europa

Well, it was back in 1954 the second highest

96 meters up from the ground

And we wanted to go to the top

"Kummakos on olla rohkea, jollei pelkää?"

- Muumipappa - 

Seison tasanteella
Käsi tikapuulla
Jalka valmiina ponnistamaan ylemmäs
Alhaalla pelkkää pimeää
Ylhäällä pelkkää mustuutta
Hiekkapöly tanssii otsalampun valossa
Pimeydessä kaikuvia rasahduksia
Tippuvaa maa-ainesta
Lukemattomia askelmia
Yksi kerrallaan ylemmäs
Yhä ylemmäs

Sormet puristavat tikasta
Askelmat lonksuvat
Suussa maistuu pöly ja hiekka
Huppu suojaa yläpuolelta tippuvalta hiekalta ja kiviltä
Ollaan about puolivälissä
Kuuluu ylhäältä
Vieläkö jatketaan?
No ei me nyt rueta takaisinkaan kääntymään!

Jalat tutisevat
Jokaisella tasanteella on hetki aikaa hengähtää
Hetki aikaa miettiä alapuolella olevaa tyhjyyttä
Tyhjyyttä ei voi nähdä
Mutta sen todellakin tuntee
Olikohan tämä nyt ihan viisasta?
Lähetän hiljaisen rukouksen
Mä en haluu kuolla tänä yönä

Uusi hiekka kuuro niskaan
Voitko olla tiputtamatta sitä paskaa niin paljon!?
Sorry rakas! Mutta...
On tässä jotain positiivistakin!
Jos nyt lähdetään, niin lähdetään ainakin yhdessä.
Huokaisen hiekkaa keuhkoistani

Hymyilen
Niin Miehen tapaista
Niin dramaattista Shakespearea
Puristan huuleni yhteen
Jotten sanoisi mitä ajattelen
Jotteivät oikeat sanat
Kaikuisi näillä kiviseinillä
Täysin väärällä hetkellä
Minä rakastan sinua
Ei nyt, ei täällä
Meillä on aikaa vielä
Me ei kuolla tänä yönä

Työnnymme pienestä huoltoluukusta kirkkauteen
Räpyttelen silmiä
Totuttelen  valoon
Valtavat ikkunat antavat joka suuntaan
Tämä on todellinen Wida Blicka
Korpit raakkuvat ja kahahtelevat ympärillämme
Tavoitan Miehen katseen
Vastaan hymyyn
Me teimme sen
Me todellakin teimme sen

Huiputimme Keretin tornin

This I promise today

Never let your fear decide your faith

The Fantastic Fear of Everything / Kaiken Ihmeellinen Pelko

Pelkää menettää

Pelkää päästää lähelle

Pelkää luottaa

Silloinkin voi menettää

Pelkää että sattuu

Pelkokin sattuu

Aina sattuu

Aina pelkää

Elon täydeltä pelkoa pelkkää

Mihin voi luottaa

Jos ei edes itseensä

Kuka huutaisi varo

Siivoaisi sirut ympäriltä

Et uskalla rikkoa edes lasia

Et luota

Joku siivoaisi

Et uskalla

Uskalla

Tai jatka samalla tavalla

Opitulla tavalla

Leuka rinnalla

Katse omalla navalla

Kurjuuden lavalla

Järjen vaakalaudalla

Sateen varjon alla

Suojassa paskalla

Niin matalalla

Jalat pinnan alla

Piirrä rajat kartalle

Näytä muurit linnalle

Kaiva haavat aukealle

Vaan mille hinnalle

Surumme pinnalle

Runon rinnalle

Nukahdan sun rinnalle

Ihosi pinnalle

Piirrän linnamme

Turvapaikkamme

Ikuisuuden Luojamme

Onnen tuojamme

Hylättyjä Unelmia / Abandoned Dreams

Abandoned Places, Unfinished Cottage

Lapland

Expensive dreams

Empty needs

Can't you see

It's killing we

Common expectations

Social creations

Never enough

Better enough

Build a bigger house

Under the heavy clouds

No doubts

This is the dream house

What now honey

We run out of money

Would now seem

It was only a broken dream

Illusion of the mainstream
Splitting half our team

Hot chocolate with mint

Did you really think

You could sink

The agony yet in an other drink

After everything went wrong
Only left with a sad song
In a downhill too long

And now even the rum is gone

*****

If you liked this one
Here's some more!

The abandoned town of Crownmountain
An old Finnish school
A spa of misfortune

Rakastamisesta / About Love

I love my mother

With all the child's heart

I love my father

With all the daughter's heart

I love my brothers and sisters

With all the power

Of the everlasting bond
That connect's us together

I love my friends

With all that has brought us together

With all the love that keeps us together

I love the nature and the universe

As I'm part of it and it's part of me

Inextricably

I love human beings

My fellow travelers in this universe

This reality

I love the human body

As can only an other human being love it

All this love one can learn during a life

And all this I have learned on my journey

This love is now written in to me

And this love I'm sharing to the world

It is respecting love

Thankfulness
For capability to love

For unconditional love

Undemanding love

Some day I will love my children

With all the mother's love

So..
How do you love your partner

With a parent's love

Child's love

Or a friend's love
Or

With equal love

From all the aspects of love I know

Only a friend's love

And love for an other human being

Are equal

Could we...

Would it be possible

To learn to love your partner

By loving him/her first as a friend

As a human being

Find the respect for an other being

For a friend

Before rushing in
To a wrong kinda love

Could it be possible
Would it be true
Love

Tarinoita ikiyöstä

Osa 17

Tasaisen tumman valkoista

Sinisen harmaata

Silmän kantamattomiin

Lumilakeuden rikkoi siellä täällä kitukasvuisena sinnittelevät tummemmat varjot

Tyttö jatkoi taivaltaan

Välillä lumen pinta lähes kantoi

Mutta usein miten
Se upotti koko jalan mitalta

Jokaisella humahduksella
Tyttö pelkäsi hyisien sormien kiertyvän nilkkansa ympärille

Tähän saakka ne olivat pysyneet poissa

Hän oli onnistunut välttämään mustat suon silmät

Vaanivat lumipeitteen alla

Vaikka Tyttö koitti astua kuinka varoen

Piti rikkoutuva lumenpinta korvia huumaavaa meteliä hiljaisessa ikiyössä

Sihinä alkoi ensin vaimeana

Kuin pieni vesipisara

Tai nokare lunta kuumalla kivellä

Samalla hetkellä

Sihinän yhä voimistuessa

Alkoi lumen pinta hohtaa vihreää hohdettaan

Tyttö tiesi liiankin hyvin mitä oli tulossa

Hän pysäytti rohisevat askeleensa

Jäi seisomaan hiiren hiljaa paikoilleen

Varovasti kulmiensa alta vilkaisi taivaalle

Näki tuttujen vihreiden aaltojen syöksyvän mustan taivaan halki

Sähähtelevän halki ikiyön

Pimeyden ruhtinatar oli liikkeellä taas

Ei hätää ollut

Ei niin kauan kuin olisi aloillaan

Huomiota herättämättä

Liian kauan taivaan tulileikkiä tuijottamatta

Näiden voimien kanssa ei ollut leikkiminen

Sen Tyttö oli oppinut vuosia sitten

Kun kuunlapset olivat pelastaneet hänet

Käärineet lämpimiin turkiksiin
Löydyttyään alastomana hangesta

Tyttö oli kuitenkin onnitunut
Vapauttanut yön ruhtinattaren kokoelmaansa vangitsemat olennot

Tyttö värähti muistolle

Hänestäkin olisi voinut tulla yksi niistä

Lasikopeissa näytteillä olevista

Vain yksi uusi tulokas
Loputtomassa kokoelmassa

Yksikään elävä olento ei ollut turvassa

Taivaalla tuli leikki alkoi hiipua

Yönvaltiaan silmä alkoi kääntyä toisaalle

Jännitys Tytön lihaksissa alkoi laantua
Hän uskalsi hengittää syvään

Silloin se tuli

Kova paukahdus

Kiiri yli hyisen lakeuden

Kaikui takaisin jäisistä ikihongista

Tytön niskakarvat nousivat pystyyn

Uusi paukahdus

Samassa taivaan tulet sähähtivät uuteen roihuun

Koko taivas tulessa

Paukahdukset jatkuivat
Rytmikäämpinä
Äänekkäämpinä

Kuka uskalsi rummuttaa taivaan tulille!

Kuka uskalsi uhmata pimeyden valtiatarta!

Kylmyys alkoi hiipiä Tytön jännittyneisiin lihaksiin

Hyinen kosteus tiivistyä vaatteilleen

Pitäisi päästä liikkeelle

Pian

Muutoin pakkas rouva kuorruttaisi hänet sokeriseen huurteeseen

Tekisi hänestä uuden jäisen veistoksen lumi puutarhaansa

Tyttö liikutteli kylmän kangistamia jäseniään

Otti muutaman varovaisen askeleen

Edelleen tietoisena lumikuoren rasahtelusta jalkojensa alla

Nyt kuitenkin hukkui rumpujen kuminaan

Valtiattaren huomio oli kääntynyt ääntä kohden

Tyttö hiipi varoen jäisen suon lakaudelta

Katosi äänettömästi öisen jäämetsän varjojen suojiin

Todellisuusankkuri

Valkoinen ruokapöytä

Sen äärellä käydyt keskustelut

Olisimme voineet istua missä tahansa muualla

Olohuoneen pehmeällä sohvalla

Siinä missä me joskus sylikkäin käpertyneenä

Paksun norjalaisen viltin alla katselimme elokuvia

Tai hiljaisuuden huoneen hämyssä

Mutta jostakin selittämättömästä syystä

Juuri tuosta paikasta

Tilavan asunnon pienestä keittiöstä

Ja sinne sisustetusta ruokapöydästä

Muodostui meidän oma paikkamme

Juuri tuossa paikassa

Olen aina tuntenut turvallisen tuttuuden tunteen

Aivan niin kuin sillä ankealla hakkuu alueella

Jonne meillä oli tapana mennä picnikille

Sille joka hetken istuskelun jälkeen

Ei näyttänyt enään yhtään niin ankealta

Vaan kuhisi elämää ja ihmeellisyyksiä

Samaisen tunteen vallassa

Istuimme useat kerrat tuon pienen keittiön suojissa

Punaviiniä nautiskellen

Ja radiosta hittejä kuunnellen

Niitä hittejä

Joiden parasta ennen päiväys

Oli mennyt jo aikaa sitten

Nuo hetket kanssasi

Ankkuroivat minut tähän todellisuuteen

Katsellessani sinua

Ja siemaillessani keskihintaista luomu punaviiniä

Aina luomua, aina punaista

Mutta budjettiimme sopivaa

Avatessamme elämämme syvimpiä saloja toisillemme

Tunsin aina käsittämättömän voimakkaan perillä olemisen tunteen

Tunsin olevani kotona

Kotona keittiösi tuoksussa

Kotona hymyssäsi ja eleissäsi

Naurussasi

Nuo hetket keittiössäsi

Tulen aina muistamaan

Yhtinä elämäni onnellisimmista

Toisinaan saatan miettiä sattumaa

Mutta sattuma tuntuisi liian suurelta

Muistan sen päivän ikuisesti

Vain ohikiitävän hetken kirpputori pöydän luona

Hetken, joka tuli muuttamaan elämämme

Vaikka emmehän me vielä silloin sitä tienneet

Muistan kuinka aistin sinut

Välittömän ja kiehtovan energiasi

Mieleni teki jäädä luoksesi

Jäädä hypistelemään rannekorua pöydällä

Ihan mitä vain

Jotta voisin viipyä vaikutuspiirissäsi vielä hetken

Vain pienen hetken

Muistatko kuinka olit vähällä sanoa äidillesi

Että sinun on nyt mentävä

Kuinka ajattelit juosta perääni

Jotta saisit edes pienen hetken aistia minua

Vielä hetken tuntea minut

Ei kukaan olisi voinut aavistaa

Minkä alku tahdit tuona päivänä lyötiin

Eikä se voinut olla sattumaa

Että tapasimme niin pian uudestaan

Siitä lähtien

Olemme kulkeneet yhdessä tätä polkua

Käsikädessä

Kasvaneet yhdeksi

Yhdeksi ja samaksi

Ja kuitenkin kahdeksi eriksi

En haluaisi kuvitella maailmaa

Ilman sinua, ilman meitä

Rakastan sinua