Hylättyjä Unelmia / Abandoned Dreams

Abandoned Places, Unfinished Cottage

Lapland

Expensive dreams

Empty needs

Can't you see

It's killing we

Common expectations

Social creations

Never enough

Better enough

Build a bigger house

Under the heavy clouds

No doubts

This is the dream house

What now honey

We run out of money

Would now seem

It was only a broken dream

Illusion of the mainstream
Splitting half our team

Hot chocolate with mint

Did you really think

You could sink

The agony yet in an other drink

After everything went wrong
Only left with a sad song
In a downhill too long

And now even the rum is gone

*****

If you liked this one
Here's some more!

The abandoned town of Crownmountain
An old Finnish school
A spa of misfortune

Rakastamisesta / About Love

I love my mother

With all the child's heart

I love my father

With all the daughter's heart

I love my brothers and sisters

With all the power

Of the everlasting bond
That connect's us together

I love my friends

With all that has brought us together

With all the love that keeps us together

I love the nature and the universe

As I'm part of it and it's part of me

Inextricably

I love human beings

My fellow travelers in this universe

This reality

I love the human body

As can only an other human being love it

All this love one can learn during a life

And all this I have learned on my journey

This love is now written in to me

And this love I'm sharing to the world

It is respecting love

Thankfulness
For capability to love

For unconditional love

Undemanding love

Some day I will love my children

With all the mother's love

So..
How do you love your partner

With a parent's love

Child's love

Or a friend's love
Or

With equal love

From all the aspects of love I know

Only a friend's love

And love for an other human being

Are equal

Could we...

Would it be possible

To learn to love your partner

By loving him/her first as a friend

As a human being

Find the respect for an other being

For a friend

Before rushing in
To a wrong kinda love

Could it be possible
Would it be true
Love

Tarinoita ikiyöstä

Osa 17

Tasaisen tumman valkoista

Sinisen harmaata

Silmän kantamattomiin

Lumilakeuden rikkoi siellä täällä kitukasvuisena sinnittelevät tummemmat varjot

Tyttö jatkoi taivaltaan

Välillä lumen pinta lähes kantoi

Mutta usein miten
Se upotti koko jalan mitalta

Jokaisella humahduksella
Tyttö pelkäsi hyisien sormien kiertyvän nilkkansa ympärille

Tähän saakka ne olivat pysyneet poissa

Hän oli onnistunut välttämään mustat suon silmät

Vaanivat lumipeitteen alla

Vaikka Tyttö koitti astua kuinka varoen

Piti rikkoutuva lumenpinta korvia huumaavaa meteliä hiljaisessa ikiyössä

Sihinä alkoi ensin vaimeana

Kuin pieni vesipisara

Tai nokare lunta kuumalla kivellä

Samalla hetkellä

Sihinän yhä voimistuessa

Alkoi lumen pinta hohtaa vihreää hohdettaan

Tyttö tiesi liiankin hyvin mitä oli tulossa

Hän pysäytti rohisevat askeleensa

Jäi seisomaan hiiren hiljaa paikoilleen

Varovasti kulmiensa alta vilkaisi taivaalle

Näki tuttujen vihreiden aaltojen syöksyvän mustan taivaan halki

Sähähtelevän halki ikiyön

Pimeyden ruhtinatar oli liikkeellä taas

Ei hätää ollut

Ei niin kauan kuin olisi aloillaan

Huomiota herättämättä

Liian kauan taivaan tulileikkiä tuijottamatta

Näiden voimien kanssa ei ollut leikkiminen

Sen Tyttö oli oppinut vuosia sitten

Kun kuunlapset olivat pelastaneet hänet

Käärineet lämpimiin turkiksiin
Löydyttyään alastomana hangesta

Tyttö oli kuitenkin onnitunut
Vapauttanut yön ruhtinattaren kokoelmaansa vangitsemat olennot

Tyttö värähti muistolle

Hänestäkin olisi voinut tulla yksi niistä

Lasikopeissa näytteillä olevista

Vain yksi uusi tulokas
Loputtomassa kokoelmassa

Yksikään elävä olento ei ollut turvassa

Taivaalla tuli leikki alkoi hiipua

Yönvaltiaan silmä alkoi kääntyä toisaalle

Jännitys Tytön lihaksissa alkoi laantua
Hän uskalsi hengittää syvään

Silloin se tuli

Kova paukahdus

Kiiri yli hyisen lakeuden

Kaikui takaisin jäisistä ikihongista

Tytön niskakarvat nousivat pystyyn

Uusi paukahdus

Samassa taivaan tulet sähähtivät uuteen roihuun

Koko taivas tulessa

Paukahdukset jatkuivat
Rytmikäämpinä
Äänekkäämpinä

Kuka uskalsi rummuttaa taivaan tulille!

Kuka uskalsi uhmata pimeyden valtiatarta!

Kylmyys alkoi hiipiä Tytön jännittyneisiin lihaksiin

Hyinen kosteus tiivistyä vaatteilleen

Pitäisi päästä liikkeelle

Pian

Muutoin pakkas rouva kuorruttaisi hänet sokeriseen huurteeseen

Tekisi hänestä uuden jäisen veistoksen lumi puutarhaansa

Tyttö liikutteli kylmän kangistamia jäseniään

Otti muutaman varovaisen askeleen

Edelleen tietoisena lumikuoren rasahtelusta jalkojensa alla

Nyt kuitenkin hukkui rumpujen kuminaan

Valtiattaren huomio oli kääntynyt ääntä kohden

Tyttö hiipi varoen jäisen suon lakaudelta

Katosi äänettömästi öisen jäämetsän varjojen suojiin

Todellisuusankkuri

Valkoinen ruokapöytä

Sen äärellä käydyt keskustelut

Olisimme voineet istua missä tahansa muualla

Olohuoneen pehmeällä sohvalla

Siinä missä me joskus sylikkäin käpertyneenä

Paksun norjalaisen viltin alla katselimme elokuvia

Tai hiljaisuuden huoneen hämyssä

Mutta jostakin selittämättömästä syystä

Juuri tuosta paikasta

Tilavan asunnon pienestä keittiöstä

Ja sinne sisustetusta ruokapöydästä

Muodostui meidän oma paikkamme

Juuri tuossa paikassa

Olen aina tuntenut turvallisen tuttuuden tunteen

Aivan niin kuin sillä ankealla hakkuu alueella

Jonne meillä oli tapana mennä picnikille

Sille joka hetken istuskelun jälkeen

Ei näyttänyt enään yhtään niin ankealta

Vaan kuhisi elämää ja ihmeellisyyksiä

Samaisen tunteen vallassa

Istuimme useat kerrat tuon pienen keittiön suojissa

Punaviiniä nautiskellen

Ja radiosta hittejä kuunnellen

Niitä hittejä

Joiden parasta ennen päiväys

Oli mennyt jo aikaa sitten

Nuo hetket kanssasi

Ankkuroivat minut tähän todellisuuteen

Katsellessani sinua

Ja siemaillessani keskihintaista luomu punaviiniä

Aina luomua, aina punaista

Mutta budjettiimme sopivaa

Avatessamme elämämme syvimpiä saloja toisillemme

Tunsin aina käsittämättömän voimakkaan perillä olemisen tunteen

Tunsin olevani kotona

Kotona keittiösi tuoksussa

Kotona hymyssäsi ja eleissäsi

Naurussasi

Nuo hetket keittiössäsi

Tulen aina muistamaan

Yhtinä elämäni onnellisimmista

Toisinaan saatan miettiä sattumaa

Mutta sattuma tuntuisi liian suurelta

Muistan sen päivän ikuisesti

Vain ohikiitävän hetken kirpputori pöydän luona

Hetken, joka tuli muuttamaan elämämme

Vaikka emmehän me vielä silloin sitä tienneet

Muistan kuinka aistin sinut

Välittömän ja kiehtovan energiasi

Mieleni teki jäädä luoksesi

Jäädä hypistelemään rannekorua pöydällä

Ihan mitä vain

Jotta voisin viipyä vaikutuspiirissäsi vielä hetken

Vain pienen hetken

Muistatko kuinka olit vähällä sanoa äidillesi

Että sinun on nyt mentävä

Kuinka ajattelit juosta perääni

Jotta saisit edes pienen hetken aistia minua

Vielä hetken tuntea minut

Ei kukaan olisi voinut aavistaa

Minkä alku tahdit tuona päivänä lyötiin

Eikä se voinut olla sattumaa

Että tapasimme niin pian uudestaan

Siitä lähtien

Olemme kulkeneet yhdessä tätä polkua

Käsikädessä

Kasvaneet yhdeksi

Yhdeksi ja samaksi

Ja kuitenkin kahdeksi eriksi

En haluaisi kuvitella maailmaa

Ilman sinua, ilman meitä

Rakastan sinua

The Abandoned Town of The CrownMountain

- Abandoned places -

Finland

The abandoned place in Finland

The one

Everybody is talking about it

Everybody has been there

I wanted there too

I wanted to see The Place

I wanted to photograph it too

I wanted to bee one of them

One of the many others

I parked my bicycle by the gate

Which says 'no entry'

I follow a forest path to the greenness of the summer 

Here and there

I saw little fainting signs

Of long gone settlement

From the condition of the buildings

If you can still call them buildings

Maybe ruins would be more truthful

You can see the fact

That everybody knows this place

Everybody has been here

And everybody has left their mark here

I had read from the newspapers about the arsons of the area

But it didn't prepare me to the truth

Most of the place was just simply destroyed

Burned

Collapsed

Or otherwise vandalized

The place looked nothing like the pictures I had seen on the internet

There was nothing left

Where I had seen houses

No windows or walls

Were they supposed to be

In just three years

People had destroyed most of it

Permanently

Of course nature will take back it's own
On it's own natural way

But this was something else

I even understand people's need to mark their own hand

Their present

At the Stone Age it was drawings and hand marks at the rock walls

Now it's tags and spraying's on the building walls

Same same but different

How much is too much?

The City would like to smash these old buildings

In order to build something new

The citizens have put on many addresses
To save the buildings

They say

They are part of the history

That the place should let be

I kinda understood them

The pictures I saw told about beautiful old villas

But have this people been here sens then?

Have they seen the place?

Do they know

That the citizens have already destroyed the place

By themselves

That there is nothing more to save?

This was really interesting visit

But not in a way I was expecting

This abandoned ghost town

Was anything but abandoned

I saw a lot of people while I was there

Some of them picking berries

Some of them photographing like me

Some of them jogging

Maybe there could be something old saved

And something new build beside it

I experienced a peaceful and beautiful place

For outdoor activity's

Widely used by citizens

But the old ruins should be cleaned

Before they collapse

On someones child

I felt like a tourist

Everybody knew why I was there

Seeing a famous sights

From the 'must to do while you are here' list

Only thing missing

Was the tourist guide's voice in my headphones

Telling me about the history

In my memory

I was once again on that creepy Auschwitz tour

With forty other people

Psst! If you liked this one
Here's some more:

An Old Finnish School
A Spa of Misfortune
Scratching the Matches

Jeti's Birthday Cake!

Jeti had a birthday

Though Jeti didn't know it

I think yetis don't celebrate

At least not this kind of occasions

So it was easy to surprise him

Which was good

Because I like planing surprises

But I'm really bad at keeping my mouth shut

When I'm excited about something

 I tie Jeti's eyes

And lead him to the magical summer island

There I served him this awesome cake

I had designed and baked for him

He said it was the best cake he had tasted so far

Well,

I'm glad you like it!

Vadelma-Pätkis Juustokakku

(gluteiiniton)

Pohja:

200 g gluteiinittomia suklaa keksejä

75 g kookosrasvaa

Täyte:

4 liivatelehteä

300 - 400 g maustamatonta tuorejuustoa

1 - 1 1/2 dl ruokosokeria

3 tl vaniljasokeria

2 rkl sitruunan mehua

2 - 3 dl kuohukermaa (laktoositon)

1 pss Pätkiksiä

2 dl vadelmia

1/2 tl neilikkaa

1 rkl tummaa kaakaojauhetta

Koristelu:

tummaa kaakaojauhetta

1 liivatelehti

vadelmia

tilkka vettä

Pätkiksiä

Pohja:

Sulata kookosrasva ja murenna keksit.

Vuoraa irtopohjavuoka pohjalta leivinpaperilla.

Sekoita ja painele massa tasaisesti irtopohjavuuan pohjalle.

(Tai muropaketista, lautasesta ja ilmastointiteipistä itse rakennettun vuuan,

kuten minä tein paremman puutteessa)

Nosta jääkaappiin kovettumaan.

Täyte:

Liota 4 liivatelehteä kylmässä vedessä (n. 5min).

Sulata Pätkikset vesihauteessa (säästä pari koristeluun).

Muussaa vadelmat haarukalla (säästä muutamia koristeluun).

Sekoita sokerit, sula Pätkis-massa, muussatut vadelmat,

kaakaojauhe ja neilikka tuorejuustoon.

Vatkaa kerma vaahdoksi (ei liian kovaksi).

Kuumenna sitruunan mehu ja sekoita kuivaksi puristellut liivatteet joukkoon.

Lisää liivate tuorejuuston sekaan koko ajan sekoittaen.

Sekoita varovasti nostellen kermavaahto tuorejuustoon.

Kaada täyte vuokaan, tasoita pinta ja laita jääkaappiin hyytymään tunneiksi /yön yli.

Koristelu:

Irrota varovasti terävän veitsen avulla vuuan reunat.

Aseta kuvio-muotti kakun päälle.

(Näitä saa valmiina kaupastakin, mutta minä askartelin itse).

Sirottele siivilän avulla tummaa kaakaojauhetta kakun päälle.

Poista kuvio-muotti.

Leikkaa Pätkis-paloja pienemmäksi.

Pistä liivatelehti likoamaan kylmään veteen.

Muussa muutama vadelma ja kuumenna tilkassa vettä.

Lisää liivatelehti kattilaan.

Kaada liivatetta kauniiksi puroiksi kakun päälle ja asettele tuoreita vadelmia

ja Pätkiksen paloja liivateelle, joka kiinnittää ne kakkuun.

Bon Appétit!

For My Dear Daddy

From my childhood

I remember my daddy being big and warm

Strong and funny

Always helping us build something awesome

Either it was a water slide on our backyard

Or the highest tree house of the neighborhood

Daddy always encourage us to try something crazy

Something exciting

Like sliding down the rapid with a rowing boat

Or squeezing my fingers around an air mattress

Which was fixed behind our motor boat

When I grow older

I growth out of the innocent child's world

Part of the family pain was laid on my shoulders

I started to hate

Hate my life

Hate the world's injustice

Hate my daddy

For many years I felt alone

I was lost in the darkness

From there I found Him

God told me that I'm not alone

He will always be with me

He will always be my Father

And I will always be His daughter

And He is really proud of me

At same time I almost lost my daddy

But he fought his way back to this life

God gave us a second change

For me and my daddy

And with God's love

I learned to love again

Love the world

Love my life

Love my daddy

<3 I love you daddy <3

On this year

I prepared a dinner

For the Father's Day

Only best

For my dear daddy

*******

~ Father's Day menu 2016 ~

Peanut Butter Chicken

(gluten free, lactose free)

400 g chicken

1 tbs oil

some curry

1/2 of red, yellow and green sweet paprika

2 dl water

1 chicken stock cube

400 ml coconut milk

6 tbs peanut butter (non sweetened)

1 tbs soy sauce

1 - 5 tsp chili paste

some black pepper

Cut the chicken and roast it on a pan with oil and curry. Slice the paprika's.

Add water, stock cube, coconut-milk, paprika slices, peanut-butter and spices to the pan.

Boil the sauce 10-15 minutes.

Serve with boiled rice, veggies and fresh salad.

***

  Raspberry Mud Pie

(gluten free, lactose free)

175 g butter (lactose free)

2 eggs

2 1/2 dl sugar

6 tbs dark cacao powder

1 1/2 tsp vanilla sugar

2 1/2 dl gluten free flour

100 g raspberries (frozen)

2 tsp sugar

For decoration:

icing sugar

raspberries

2 dl whipped cream (lactose free)

Warm the oven to 180 Celsius degree.

Melt the butter and let it cool down a bit in a room temperature.

Whip the eggs and sugar to fluffy paste.

Add butter, cacao powder, vanilla sugar and gluten free flour to the eggs and sugar.

Mix paste smooth and pour it to buttered

and crumbed cake tin with loose bottom (diameter 22 - 23 cm).

Sprinkle raspberries and some sugar on top of the paste.

Bake on oven's middle level 25 - 30 minutes.

(Baking time depends on how muddy you wanna the pie be)

Let the pie cool down in the cake tin.

Loose the sides of the tin and move the pie on a serving dish.

Sprinkle some raspberries on top of the pie and decorate with whipped cream.

Sieve some icing sugar on the top.

Bon Appétit!