Asfalttiin muodostuneita tai rakennusajoilta jääneitä ympyröitä. Eipä näitäkään äkkiseltään huomaa PeaHillin risteyksessä, josta minunkin tulee kuljettua lähes päivittäin.
Auringon nousu syksyn ensimmäisenä pakkasaamuna rautatievarikon takana.
Kampuksen näkymät ylimmän kerroksen ikkunasta. Vaikka välillä sylettääkin joutua kiipeämään joka päivä portaat muotoilijoiden kerrokseen, joka tottakai on ylin, ei silti voi olla ihastelematta auringon nousuja ja laskuja, jotka alempana opiskelevilta jäävät näkemättä.
Myönnän saavani hymyn huulilleni aina luokan ohi kävellessäni. Luokka toimii kaavoituksenluokkana ja on siellä muutamat teoria tunnit tullu oltua aika teemahengessä.
Tein jämäkankaista nukkeja! Vartalot on ommeltu pellavatilkuista ja täytteenä käytetty tekstiilijätettä. Eli suomeksi ylijäämä kangasriekaleita. Nuket on erikoistettu omistajansa mukaan. Pitsipukuinen istuu nykyään PeaHillin kauneimman gootin hyllyssä, valkomekkoinen kauneimman hoitsun ikkunalaudalla ja Neiti Sensimilia omassa hyllyssäni sekä hänen pikkusiskonsa Heikkarin kauneimman hipin hyllyssä.
Ihan mahtavaa päivää teille kaikille! Tänä ilatana meikä gaalailee ja yrittää löytää upeaa kuvamateriaalia huomiseksi! See-Ya!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti