"Jos olisikin 5 vuodenaikaa, ja tämä olisi se "Talven taite", jolloin alkutalvi, muuttuu lopputalveksi. Pimeys valoksi. Ja siihen kuuluis vain ja ainoastaan ihmisten yhdessäolo, eikä materiaalin kuluttaminen, uskonto tai mikään muukaan turhuus. Ne vaan sekottaa ihmisten päitä yhdessäolosta. Siitä tärkeimmästä."
- Boazu Uneksija -
Joka vuosi odotan ja pelkään joulun tuloa tasapuolisesti.
Odotan taas yhtä iltaa perheeni kanssa, kun voin syödä hyvin, snoukata veljieni kanssa hyndellä ja pelata lautapelejä glögin ja piparin maku suussa. Muistamme toisiamme pienillä huomion osoituksilla; autamme äitiä keittiössä ja minä yleensä neulon veljilleni sukat vanhojen vähän liian ilmastoitujen tilalle.
Tämä on siis minun haavekuvani joulusta.
Todellisuudessa jouluni ovat olleet sitä, että pakenen ystäväni kanssa paikallisbaariin juttelemaan. Ystäväni pakeni pitkin seiniä kävelevää äitiään ja minä karaoke laitteet käynnistänyttä isääni. Ruokapöydässä olen itkenyt isälleni, etten halua juoda ruoan kanssa viiniä vaan maitoa (alaikäisenä). Lautapelejä pelatessa siskoni tappelee aina miehensä kanssa, jos ovat samassa joukkueessa. Äiti ei pelaa ollenkaan, koska ei siedä häviämistä. Isotätini on loppuillasta niin tutkalla, että huutaa kaikki Trivialin vastaukset taustalta. Mysteeri on miten hän osuu aina oikeaan.
Siskoni toivoi tänä jouluna 120 euroa maksavaa Longchampin laukkua lahjaksi. Suostuimme äitini kanssa siskoa miellyttääksemme maksamaan sen kolmessa osassa; minä, äiti ja sisko itse loput. Ikäväkseni kuulin tämän jälkeen siskoni sanovan "mun oli pakko ostaa sulle kolme lahjaa, kun laitoit niin paljon rahaa mun lahjaan".
Väärin. Ei siskoni ollut pakko ostaa minulle mitään.
Enhän minä edes pyytänyt häneltä mitään.
Toivoisin tänä jouluna siis rauhaa ja rakkautta. Toivoisin, että perheeni ei tappelisi, juopottelisi tai ostaisi toisilleen "pakosta" lahjoja. Toivoisin, että voisimme edes tämän yhden illan vain olla ja nauttia.
Vaikka onkin jouluaatto.
