Kuusamo...

"Kuusamo, nyt kutsuu mua Kuusamo

metsän näen jämäkän

ja vaaran sinertävän

Kuusamo, nyt kutsuu mua Kuusamo

sieltä vaan mä rauhani saan"

-Danny-

Jätimme 'eläintarhan' taaksemme ja suuntasimme pohjoiseen. Onneksi mummi on eläinrakas ja hoitaa vanhempieni talossa puolen suvun lemmikkejä talviloman ajan. Eläintarha käsittää tällä kertaa Marien ja Olivian (kissoja), Emman (kultainennoutaja), Harrin (borderterrieri), Magdan (staffordshiren bullterrieri) ja Nugaan (marsu).

En olisi tosin koskaan uskonut sanovani tätä ääneen, mutta valvoin ensimmäisen yön kuunnellen kuinka

80-vuotias mummini pälpätti puhelimessa aamuyön tunteita.

"I'm high" ;)

Keskitalven loistoa/Midvinter shine

Keskitalven aurinko / Midwinter sun

yli -30°C / over -30°C

Pitkän kuvaussession jälkeen maistuu jopa Fazer Amican ylihintainen laskiaispulla, johon sai (onneks) itse annostella kermavaahdon ja hillon!

SSRI-lääkkeiden uudet tuulet

Lukuisat eri lehdet ovat tänä aamuna raportoineet masennuslääkkeiden uusista haittavaikutuksista. Ilmeisesti vasta nyt on herätty tutkimaan äidin rakausaikana käyttämien masennuslääkkeiden vaikutusta syntyvään lapseen neurologisten kehityshäiriöiden kannalta.

SSRI-lääkkeiden (Selektiivinen serotoniinin takaisinoton estäjä) epäillään vaarantavan syntyvän lapsen terveyden jo keskiraskaudesta alkaen. Eläinkokeilla tehtyjen tutkimusten mukaan sikiön keskushermosto voi olla hyvinkin herkkä lääkkeille. Jo aiempien eläimillä tehtyjen tutkimusten mukaan on todettu, että raskauden loppuvaiheessa käytettynä SSRI-lääkkeet aiheutavat jälkeläisillä ahdistus- ja masennuskäyttäytymistä eli juuri niitä oireita, joita lääkkeillä yritetään hoitaa. Tutkijoilla on myös ollut tiedossa, että SSRI-lääkkeille raskauden loppuvaiheessa altistuneet lapset voivat oirehtia ja tarvita erityisvalvontaa. Huslabin erikoislääkäri Heli Malm kertoo Turun Sanomissa, että vauva voi olla syntyessään mm. ärtynyt ja lääkkeiden vaikutuksen alainen tai kärsiä vieroitusoireista. Laaja kansain välinen tutkimus aikookin nyt selvittää äidin SSRI-lääkkeiden käytön yhteyttä lapsen neuroottisiin häiriöihin, ahdistushäiriöihin, oppimisvaikeuksiin tai masennukseen. Lapsia seurataan 15-vuotiaiksi asti.Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston FDA:n sivuilta myös neuvotaan, ettei naisten tulisi käyttää SSRI-lääkkeitä raskauden ensimmäisellä kolmanneksella, sillä ne voivat johtaa siihen, että vauvan sydämen väliseinään jää aukko. (sori, epämääräisestä artikkelista!)

Lehdessä kerrotaan myös, että noin 4-6 prosenttia raskaana olevista naisista käyttää masennuslääkkeitä. Vielä 2000-luvun alussa heitä oli vain noin prosentin verran. Erityisesti SSRI-lääkkeitä käyttää yhä useampi, koska niillä uskotaan levan vähemmän haittavaikutuksia kuin vanhoilla lääkkeillä (trisyklisiin masennuslääkke). Erikoislääkäri Heli Malm kuitenkin muistuttaa, että masennuslääkkeet eivät ole yleislääkkeitä, vaikkakin odottavan äidin masennus on aina hoidettava, sillä hoitamaton depressio on selvä riski lapselle.

Huvittavaa tässä kaikessa on, että mm. Wikipedian mukaan SSRI-lääkkeitä käytetään myös pakko-oireisen häiriön tai paniikkikohtausten, bulimian, ja sosiaalisen fobian sekä kroonisen kivun ja ennenaikaisen siemensyöksyn hoitoon. Eli aika moneen vaivaan. Samasta tekstistä käy myös ilmi, että 2000-luvun jälkipuolella tuli tietoon, että lääketehtaiden rahoittamia masennuslääketutkimuksia on julkaistu vuosien varrella valikoivasti, siten että negatiivisen tuloksen antaneet tutkimukset on jätetty lähes systemaattisesti julkaisematta.

Vaikka SSRI-lääkkeitä mainostetaankin pienemmillä riskeillä kuin vanhoja Trisyklisiin masennuslääkkeitä, ei näidenkään lääkkeiden sivuvaikutuksilta voi välttyä. Itse syön Ratiopharman Citaloprameja ja yhden päivän väliin jättö 60mg annoksessa tietää tuskaista päivää henkisten vieroitusoireiden takia. Minulla näitä ovat olleet minuutin sisällä viiteen kertaan vaihtuvat tunteet surusta vihaan ja kauhuun. Ja tunne, että pää pimahtaa, jolloin pelkään etten pysty kontrolloimaan itseäni. Ystäväni, joka syö samoja lääkkeitä, on myös yrittänyt ihan tarkoituksella portaittain lopettaa lääkityksen, mutta fyysiset vieroitusoireet, jotka ilmaantuvat parin viikon sisällä, ovat aivan liian tuskaisia.

Suurinosa tutkimuksista SSRI-lääkkeiden sivuvaikutuksista käsittelee seksuaalisuutta ja sukupuolielämää. Uusimpien, aiempaa kattavampien, ihmisillä tehtyjen tutkimusten mukaan SSRI-lääkkeet aiheuttavat sukupuolielämän häiriöitä jopa 60-98 prosentille potilaista. Sukupuolielämän häiriöt voivat ilmetä sekä miehillä että naisilla seksuaalisen halun, kiihottumisen, tuntoherkkyyden tai nautinnon vähenemisenä tai täydellisenä katoamisena. Miehillä SSRI-lääkkeiden käyttö voi lisäksi viivästyttää siemensyöksyä, ja pitkäaikaiskäytön lopettaminen saattaa aiheuttaa taipumuksen saada ennenaikainen siemensyöksy. Wikipedian mukaan SRI-lääkkeet aiheuttavat myös vähintään 10–15 %:lle potilaista motorista levottomuutta, ahdistuneisuutta, kiihtyneisyyttä tai unettomuutta. SSRI-lääkkeet saattavat aiheuttaa myös vapinaa tai kiusallisen voimakasta hikoilua. Lisäksi SSRI-lääkkeet voivat lisätä vatsa- ja pohjukaissuolen haavojen vuotoa tai muuta verenvuotoalttiutta. SSRI-lääkkeiden käyttö lisää niin ikään luunmurtumien riskiä ja voi aiheuttaa akatisia-tyypin pakkoliikkeitä. Alle 18-vuotiailla potilailla SSRI-lääkkeet saattavat lisätä itsetuhoisuutta ja aggressiivisuutta.

Vieroitusoireista puolestaan kerrotaan, että niiden ilmaantumisen todennäköisyys ei liity potilaan ikään taikka siihen, minkä sairauden johdosta potilas on lääkettä nauttinut. Lääkehoidon pituus sen sijaan lisää vieroitusoireiden riskiä eli toisinsanoen pitkäaikaisesta käytöstä elimistö jää koukkuun. SSRI-lääkkeiden kerrotaan aiheuttavan lopetusoireina tasapainohäiriöitä, puutumisoireita ja sähköiskun kaltaisia tuntemuksia (sähköiskuista ystäväni kertoi juuri toissapäivänä minulle). Yleisiä oireita ovat myös väsymys, univaikeudet, painajaisunet, ahdistuneisuus, ärtyneisyys, tuntoharhat, päänsärky ja hikoilu. Ruuansulatuskanavaan kohdistuvina oireina ilmenee lisäksi pahoinvointia, mahakipuja ja ripulia. SSRI-lääkitys on lopetettava asteittain annosta pienentämällä muutaman viikon tai kuukauden kuluessa, jotta vieroitusoireet jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. Asteittainen lopettaminen ei kuulemme tee vieroitusoireista yhtään sen siedettävämpiä, joten en halua edes tietää mitä yht'äkkinen lopettaminen saisi aikaan!

Ja kyllä! tässä ei edes vielä ollut kaikki! Tutkimuksien mukaan SSRI-lääkkeiden teho on huomattava vakavassa masennuksessa, mutta lievässä ja keskivaikeassa masennuksessa placebo-lääkkeiden tasoa. SSRI-lääkkeet ovat keskimäärin 25-18% tehokkaampia kuin lumelääke lievän- ja keskivaikean masennuksen hoidossa, kertoo Helsingin Sanomat 19.7.2011.Minullahan siis on todettu vain keskivaikeamasennus.

Jokatapauksessa, en haluaisi syödä näitä, mutta pelkään lopettaa. Elämä on!

"Kaapin siivous" hetki

Jokaisella on asunnossaan vähintään se yksi kaappi, laatikko, komero tai nurkkaus, jonne kertyy sekalaista roinaa. Tähän piilopaikkaan kasataan normaalin siivoilun yhteydessä kaikki nimetön tavara, jolle ei ole varsinaista omaa paikkaa saati käyttöä joka päiväisessä elämässä.

Keskiverto naisella tämä sekasorto on rajattu tiettyyn pisteeseen asunnossa, mutta miehillä tämä, harmillisen usein, on karannut lapasesta ja koko heidän asuntonsa muistuttaa piilokomeroa tai jotain vielä pahempaa. Olen lukemattomia kertoja ollut kahvilla asunnossa, jossa eteisen tukkii mainospino (kyllä, se on raskasta raapustaa se 'ei mainoksia' lappu siihen oveen), olohuoneen ovat vallanneet hujanhajan lojuvat vaatteet, likaiset astiat, tyhjät pullot ja snägärin kebab-annoksien jäänteitä styroks-rasioissaan. Yritin kerran tälläisessä asunnossa etsiä lusikkaa tiskialtaasta (puhtaita astioita olen oppinut jo olemaan etsimättä), mutta lopetin homman kesken, kun tapasin ruskean elävän mönjän altaan pohjalta. Sinänsä minua ei haittaa se miten muut haluavat asua, se on heidän asiansa. Ainoat joita minun käy hivenen sääliksi ovat kissat, joita harmillisen usein tälläisillä piilokomero -miehillä on. Kissan hiekka on niin järkyttävässä kunnossa, että pesuhuoneen ovea raottaessa ei edes huomaa jaloille vyöryvää tyhjien paperirullien hylsy-armeijaa, kun ammoniakki jo kirvelee silmiä.

Lisää Monican salaisesta komerosta täällä: 

http://www.youtube.com/watch?v=apvf4UihPd8

(YouTube ei antanut näköjään ladata tätä videota suoraan tänne)

Minulla tämä sekasorto rajoittuu (onneksi) vain työpöydän aluseen ( ja ei, siellä ei ole ruantähteitä saati mitään elävää). Sekasortoni koostuu kankaista, kangastilkuista, laatikostosta (jonne on kertynyt sitä 'tarpeellista, mutta niin turhaa tavaraa') sekä keskeneräisistä suunnitelmista ja puolivalmiista töistä.

Vanhasta vakosametti takista tulloo ens kesäks hippimäisen siisti liivi!

Luulen, että jokainen keskiverto nainen (ja miksi ei toki mieskin, en vain ole koskaan päässyt todistamaan tälläistä miehillä) on myös kokenut sen innostuneen tunteen, kun eräänä iltana katsoo piiloaan ja toteaa 'nyt siivotaan tämä!' Käytännössähän tämä hoitui minulla sillä, että kaadoin itselleni lasillisen Hedgerown luomu valkoviiniä (olen alkanut käymään läpi Savonlinnan Alkon luomuviini valikoimaa, jos sieltä vaikka uusi suosikki löytyisi! Tämä ainakin oli nappi valinta) ja laitoin kaiuttimista Vesterinen Yhtyeineen - Erikoismiehen jäähyväiset albumin soimaan. Sitten vain hihat heilumaan!

Muutaman tunnin tonginnan jälkeen tuloksena oli suhteellisen siisti työpöydän alunen, kaverin neulepaidasta tehty pipo ja laatikollinen vanhoja farkkuja sekä to do - laatikkoon tiensä löysivät mm. sauna -kassin, patalappujen, hiuspannan, shortsien, pefletin ja collarien tarveaineet/keskeneräiset aloitelmat.

Neulepaita -pipa

Tässä parit pikapurtavat, jos ei ole aikaa kokkailuun (juuri sinä päivänä, en kehota tekemään tätä jokapäivä!)

Maksalaatikkokin on oikein maukas vaihtoehto kunnon salaatin kanssa.

Paikallista pizzeria yrittäjää voi silloin tällöin tukea, jos muistaa vihannekset hommata itse!

Epä-ystävänpäivä

Yksivuoden rasittavimmista päivistä on taas kärsitty, mutta kaupallisuuden vuoksi tavallinen ihminen saakin kärsiä koko viikon! Milloin on muka päätetty, että ystävänpäivää pitää teemailla koko viikon ajan?

Mikä siinä on, että ystävää muistetaan kerran vuodessa samana päivänä, kun kaikki muutkin sopulit sen muistavat? Mitä vikaa on niissä 364 muussa päivässä? Tai tänä vuonnahan on 366 päivää. Josta tuli mieleeni, että ei kai karkauspäivänäkään syntyneitä juhlisteta vain joka neljäs vuosi?

Mitä siis sain ystävänpäivänä ystäviltäni? Muodollisia tekstiviestejä ’Hyvää ystävänpäivää t. Maija’. Ei mitään persoonallista ja juuri minulle suunnattua, vaan voisin jo melkein lotota, että 20 muutakin sai ihan saman viestin. Onpas rakastettu olo! En laittanut yhenainutta viestiä ystävänpäivänä, mutta minulla onkin tapana laitella ystäville henkilökohtaisia viestejä aina silloin tällöin, jopa ilman varsinaista syytä. Samaa voi sanoa puheluista ystävänpäivänä. Minä en soittanut kellekään, koska soittelen niinä muina päivinä, kun haluan ilahduttaa ystävääni muuten vain. Sen puoleen, eipä soittanut kukaan minullekaan ystävänpäivänä.

Ehkä kaikkein kamalin yllätys oli kuitenkin Se Hetki iltapäivällä, kun päätin kirjautua facebookiin. Samalla hetkellä kun näin sen sydämien paljouden ja massatoivotukset  ’Hyvää ystistä kaikille ihqu-dahqu-pöhky-pahku-raksuille kavereille <3’, muistin mikä helvetin päivä se oli.

En tiedä milloin sitä oppii, että juhlapyhinä tai omana syntymäpäivänä ei kannata kirjautua facebookiin. Joko sinun oma seinäsi on tukittu onnittelutoivotuksista ihmisiltä, jotka eivät koskaan soita sinulle tai sitten etusivu on täynnä tyhjän päiväisiä massatoivotuksia, jolloin kiinnostavien linkkien ja kaverien kuulumisten lukemisen voi jättää suosiolla välistä.

Ja sitten se kaupallinen puoli. Vituttaa nimittäin ihan saatanasti kävellä Cittariin ostamaan berliininmunkkia ja huomata, että normaalisti valikoimaan kuuluva herkku on korvattu teema viikon takia valkosuklaamunkilla, jonka pinnalle on ripoteltu ihquja pikku sokeri-ällötys-sydämiä. Vitutuspäissäni vielä ostin munkin ja ällöhän se oli.

Tämän avautumisen jälkeen lupaan halata jokaista ystävääni, kun heidät näen! Yksi halaus on mielestäni kuitenkin vahvempi kuin tuhat facebook päivitystä tai tekstiviestiä <3

Siskoni pelasti päivän olemalla häikäisevän kaunis Miss Helsinki -kilpailun finaalikuvassa! You go girl!

Vanhemmille

"Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.

He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.

He tulevat kauttanne mutta eivät teistä itsestänne.

Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.

Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne.

Sillä heillä on omat ajatuksensa.

Voitte hoivata heidän ruumistaan vaan ette heidän sielujaan.

Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnossa,

minne te ette voi mennä, ette edes unelmissanne.

Te voitte yrittää tulle heidän kaltaisikseen,

mutta älkää yrittäkö tehdä heitä itsenne kaltaisiksi.

Sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä."

(Kahlin Gibran, Profeetta. Ote. Suom. Annikki Setälä, 1968)

Oppimisesta

Uskon vahvasti nykyisen tietämykseni nojalla, että ongelmana on ollut oppimisessani ja oppimisstrategiassani, etten ole osannut tai ymmärtänyt kyseenalaistaa minulle annettuja oppimisstrategioita. Hyvänä esimerkkinä toimii lukion historian opintoni.

Olin valtavan kiinnostunut historiasta, istuin eturivissä ja luin joka tuntisiin suullisiin tentteihin. Silti kirjoitin historiasta ainoastaan A:n. Huomautettakoon tässä vaiheessa, että paras arvosanani oli B englannista ja ylioppilasta minusta ei tullut ruotsinkielen minulle hepreaa muistuttavasta luenteesta johtuen.

Tähän kaikkeen on mielestäni myös selkeä syy. Oppiminen tapahtui esimerkiksi niillä historian tunneilla tunneilla kalvosulkeisilla eli kopioitiin sanasta sanaan kaikki mitä opettaja oli kalvoille kirjoittanut. Kalvoja vedettiin yhden oppitunnin aikana varmasti 5-8 sivullista piirtoheittimen näytön läpi. Muistan elävästi miten suuri huoli tunneilla minulla ja ystävilläni oli, ettemme kerkeä kirjoittamaan kaikkea muistiin nopean tahdin takia ja näin informaatiota jäisi saamatta eikä sitä voisi lukea kokeeseen. Emme edes ehtineet huolestumaan siitä, että emme oppisi asiaa tällä tavalla, saati että olisimme ymmärtäneet kyseealaistaa opettajan opetusmetodeja.

En sitten tiedä, jos se olikin opettajan kiero salajuoni meidän päidemme menoksi tai vain yleistä opettajan epäpätevyyttä opettajankoulusta lintsaamisen seurauksena tai jo alunperin opettamaan opettavan opettajan epäpätevyyttä.

Jos kuitenkin tuolloin olisimme uskaltaneet ja ymmärtäneet sanoa sotahullulle historian opettajallemme, että emme opi tällä tavalla, olisimme ehkä saaneet reilun mahdollisuuden oppia niin kuin oppiminen tapahtuu, eli jokaiselle ominaisella ’omalla tavallaan’. Tällöin opettaja olisi kertonut tarinaa Amerikan valloituksesta kalvojensa avulla ja olisimme voineet kirjata asiat muistiin kukin omalla tavallamme. Nyt tiedän ja ymmärrän, että minun olisi todennäköisesti kannattanut taiteellisena ihmisenä piirrellä mind mappejä ja liittää omaksuttavaa informaatiota kokonaisuuksiksi ja sitä kautta sisäistää ja liittää ne olemassa olevaan tietovarastooni.

Tämäkin asia tosin valkeni minulle vasta vuosien jälkeen lueskeltuani vanhoja psykologian kirjojani, jotka käsittelivät oppimista. Kirjassa esiteltiin ns. pintasuuntautunut ja syväsuuntautunut oppiminen, joiden välinen ero vaikuttaa suuresti kykyymme omaksua tietoa. Pintasuuntautunut oppiminen on käsittääkseni tämä lukion tunneilla käytetty oppimismuoto, joka pidemmällä tähtäimellä ei ole edes kannattava. Pintasuuntautuneessa oppimisessa opiskelija yrittää muistaa ketjuna kaiken lukemansa informaation sellaisenaan pieniä yksityiskohtia myöten. Tämä oppimismalli saattaa toki kantaa kokeesta läpi, mutta tieto unohtuu hyvin nopeasti, sillä informaatiota ei pysty omaksumaan sellaisenaan ’rasnkalaisillaviivoilla’. Verrattaessa syväsuuntautuneeseen oppimiseen, jossa saatu informaatio sisäistetään kokonaisuuksina ja liitetään muistissamme olevaan aiempaan tietoon, on jo oppimista tutkivien tutkimuksienkin perusteella saatu valtavia tuloseroja. Tässä oppimisessa uusi informaatio kyetään sisäistämään ja jäsentämään itselleen ymmmärrettävään muotoon ja tieto jääkin todennäköisesti muistiin osana omaa tietoisuuttamme ja maailmankatsomustamme. Tällä tavalla oppimalla ihminen pystyy avartamaan omia näkemyksiään ja hyväksymään tarpeellisen osan informaatiosta osaksi omaa tietämystään. Tieto jää tällöin talteen ihmisen omaan säilömuistiin, jolloin se on helppo palauttaa mieleen ajatuksien muodostamien asiayhteyslinkkien avulla.

Onneksi voin todeta opiskelleeni vasta 17 vuotta minulle väärällä oppimistrategialla. Tämän kaiken hahmottaminen ja tiedostaminen antaa minulle toivoa, että voin hyödyntää tehokkaammin ne loput 60 vuotta, jotka minulla (tilastollisesti) on vielä jäljellä elämän koulussa, vaikka ammattiin tähtäävät koulut onkin jo lähes käyty.

Con Rit

”Metsät notkuivat ruokaa ja meressä oli sitä melkein yhtä paljon, jos vain tiesi mistä etsiä. Maailma kulki edelleen kiihtyvällä tahdilla kohti tuhoaan, mutta ainakin hän pystyi jäälleen nauttimaan omasta elämästään.”

”Kyseiset alueet olivat kaikki mannerjäätikön alla viimeisen jääkauden aikana. Niiden maaperä on sittemmin noussut monta sataa metriä, paikoin paljon enemmänkin. Uusiempien arvoiden mukaan esimerkiksi Itä-Antartiksen mannerjäätikön korkeimman kohdan alle painunut kuoppa ei olekaan kilometrin vaan peräti kolmen ja puolen kilometrin syvyinen. Joten on jopa väistämätöntä, että tälläisten alueiden järviin jää loukkuun erilaisia syvänmeren eliöitä, kun järvien yhteys mereen katkeaa. Järvihirviöt kuuluvat siis samaan kategoriaan kuin saimaan- ja päijänteennorpat. Tai Laatokan ja Balkanin hylkeet.”

”Ensimmäisenä puunjuuren löytänyt mykorritsasieni kutoi juuren ympärille omaa rihmastoaan paksuksi tupeksi ja puolusti sitä raivokkaasti uusia tulokkaita vastaan. Martin mielestä ihmisen tietoisuudella oli samanlainen taipumus takertua ensimmäiseen oppimaansa ajatukseen, riippumatta siitä miten vakaalla tai huteralla pohjalla se todellisuudessa oli. Uudet ajatusmallit torjuttiin helposti eräänlaisina vierasesineinä, myös silloin kun ne toimivat paremmin kuin alkuperäinen idearihmasto. Paitsi tietysti silloin, kun uuden ajattelutavan omaksuminen toi mukanaan paljon rahaa tai vaikutusvaltaa. Silloin ihminen pystyi usein muuttumaan salamannopeasti aivan toiseksi ihmiseksi, kuin veitsellä leikaten.”

”Jos kotieläimiä syövää merikäärmettä käsiteltiin vanhassa lakikirjassa samanlaisena tapauksena kuin käärmeenpistoihin kuolevia tai heinäsirkan henkitorveensa kiskaisseita vesipuhveleita ja härkiä, eikö kyse ollut jo tietyllä tavalla hyvin pragmaattisesta ja jopa arkipäiväisestä suhtautumisesta kyseiseen eläimeen ja sen olemassaoloon?”

”Meillä on pelottava kyky olla tietämättä asioita, joita emme halua tietää. Myös silloin, kun tiedämme ne. Myös silloin, kun tiedämme tietävämme ne...

... Ehkä ihmiset menettävät järkensä jos he joutuisivat koko ajan katsomaan maailmankaikkeuden hirvittävyyttä silmästä silmään, alastomina ja suojattomina.  Mutta ovatko nämä mielenterveyttämme varjelevat suojamekanismit samalla myös isoin ongelmamme? Niiden vuoksihan mikään kriisi tai ongelma ei koskaan voi olla meille niin ennalta arvattava, ettei se tulisi meille ikään kuin täydellisenä yllätyksenä, kun se lopulta tapahtuu. Voisiko meillä olla ydinaseita, sotia tai rasismia ilman tätä ominaisuutta? Voisimmeko me syödä tehdasnavetoissa kasvatettua lihaa, ellei meillä olisi tätä valikoivaa kuuromykkäsokeuden lahjaa? Pelottavaa ominaisuutta, jonka voimme ottaa käyttöömme aina kun haluamme ja joka tekee kaikki tämän maailman Ruandat, Auschwitzit, Leningradin piiritykset ja Maon Suuret harppaukset mahdollisiksi?”

”Koskaan ei voi saada kaikkea, sanoi Martti. – Pitää vain nauttia siitä, mitä nyt on. Niin kauan kuin sitä kestää. Jos jäät odottamaan aikaa, jolloin kaikki asiat ovat yhtä aikaa hyvin eikä mikään ole huonosti, kuolet sitä odottaessasi.”

Lainaukset ovat Risto Isomäen kirjasta Con Rit

Välimeren pasta

Lounaaksi syötyjen risoton rippeiden jälkeen sain tälläisen innovaation päivällistä varten. Ja kun nyt tuli aamulla niitä pämpylöitäkin leivottua! :)

Resepti löytyy taas tuttuun tapaan myös facebookista.

Miksei joka aamu voi (muka) olla sunnuntai aamu?

Sunnuntai aamut. Minulle ne ovat yhtä kuin rauhallisia parin tunnin aamiaisia, lehden lukemista (voi kun oliskin varaa tilalata vaikka vain sunnuntain Hesari!), auringon nousun seuraamista ja päivän ohjelman ihmettelyä. Sunnuntai on päivä, jonka pyhitän kokonaan itselleni. Se on päivä, jonka täytän mukavalla pikku puuhastelulla, josta tulee hyvä mieli ja joita ei ole "kerennyt" eli jaksanut arkena tehdä.

Miksi en (muka) voisi aloittaa jokaista päivää kuten sunnuntaita? Miksi maanantaina, joka on vain ja ainoastaan seuraava päivä sunnuntaista, pitää juosta tukka putkella kaupungille aamiaisomenaa matkalla henkitorvesta yskien? Miksi en voisi (muka) sunnuntai iltana käydä sen verran aikaisemmin nukkumaan, että voin maanantai aamuna nauttia rauhallisen aamiaisen, lukea uutisotsikot ja kävellä kaupunkiin auringon nousua ihaillen?

Minä en ainakaan keksi enään yhään tekosyytä itselleni. Uudenvuoden lupaukseni (parempi myöhään kuin ei milloinkaan) onkin ottaa aikaa joka aamu rauhalliselle aamiaiselle.

Askartelin paskartelin itselleni kalvotaulun, johon voi merkata kaikki pienet asiat, jotka muuten unohdan yleensä hoitaa. Tämä on myös huomattavan ekologista, sillä tussi lähtee tiskirätillä nätisti kalvosta ja säästät paperilappuja!

Miksi joku nyt sitten pudistelee päätään minun aamuvirkeydelleni ja tunnustelee vatsaa ja pelkää aamiaista, tosin turhaan sillä tili on tyhjennetty edellisenä iltana? Niinpä, elämä on täynnä valintoja. Minä valitsin ennen kapakan, viinan, muistin menetyksen, mahdollisen seksin (ei voi muistaa), tyhjän tilin, huonosti nukutun yön ja krapulan, josta seurasi oksentelua ja hukkaan heitetty sunnuntai. Aamulla olo sitten olikin kuin tällä hiiriparalla.

Nykyään minulla on sunnuntaisin aikaa, kuten itse tätä kutsun "taivastella". Sana varsinaisessa merkityksessäänhän tarkoittaa wikisanakirjan mukaan: päivitellä, siunailla, ihmetellä. Minä olen jalostanut tämän sanan pidemmälle pitkillä päiväkävelyilläni, jotka yleensä taivastelen metsisssä. Taivastellessani tulen usein kävelleeni polusta ohi kinoksiin, mutta vastalahjaksi saan näitä uskomattomia kuvia.

Tarinoita seitsemältä osastolta

Omasta puolestani haluan kiittää teitä kaikkia, jotka olette kehuneet kirjoituksiani! En ole ollut edes tietoinen, että joku tätä blogia on lukenut, ennen kuin löysin roskapostikansiosta valtava määrän palautetta! Voin sanoa, että oli mieltälämmittävää lukea parannus ehdotuksia, eriäviä mielipiteitä sekä kannustavia sanoja ja juttu -toiveita.

Toivon totisesti, että tästä kääntyy uusi sivu elämässäni ja juttujen taso kulkee kohti valoa. Omasta mielestäni kuitenkin, kun selviytyy viikossa ulos suljetulta osastolta, jonne meni kyllä ihan vapaaehtoisesti, ei ole enään muuta suuntaa kuin ylös päin.

Olen saanut uutta pontta elämääni ja aioin vakaasti jakaa sen kaiken kauneuden kanssanne, jota ympärilläni näen. Toisin sanoen nyt lähden kuntouttamaan itseäni päivä kerrallaan ja pienistä asioista nauttien.

Tarinoita seitsemältä osastolta:

"Pihlajaniemen puut piirtyvät toisinaan kirkasta taivasta vasten, toisinaan antavat kontrastin tulen oranssille auringon laskulle, joka lopulta vaipuu vaaleanpunaisesta tumman violettiin ja hukkuu hämärään. Toisina päivinä pilvet ovat niin matalalla ettei puiden latvoja näe, kun toisina taas sankka lumisade näyttää vain tummia hahmoja, jotka tunnistaa puiksi vain aiempien päivien muistojen perusteella. Miten nuo samat puut voivatkaan tarjota jokaiselle päivälle uudenlaisen maiseman, jos vain on aikaa pysähtyä katsomaan."

"Mummo kohtelee kaikkia yhtä välinpitämättömästi. Ei välitä muistaa lupauksiaan, pyynnöt kaikuvat kuuroille korville ja jonossa etuilu on arkipäivää. Pullukka puolestaan on muuten vain hapan ja yhteistyöhaluton. Mummo ja Pullukka kohtelevat toisiaan yhtä välinpitämättömästi kuin muitakin, mutta pitävät silti yhtä muita vastaan ja puolustavat toistensa käytöstä. Ihmissuhteet ovat outoja."

"Yhteisömme säännöissä sanotaan: Älä missään nimessä vuodata hikeä. Jos sinun on kuitenkin vuodatettava hikipisara, tee se siellä missä muut eivät sinua näe tahi kuule."

"Jäämiestä voisi pitää hyhmäisenä kuin tammikuista avantoa, mutta minä sanon, että hän on jähmeä kuin mansikkakiisseli. Siltikin jos pysähdyt hetkeksi kuuntelemaan huomaat, että Jäämies on sisältä lämmin ja suurisydäminen ajattelija. Hänellä on paljon sydämellisen syviä ajatuksia."

"Niskatuki kertoi elämänohjeen tyttärelleen: Älä missään nimessä provosoi ihmisiä ulkonäölläsi, kun olet jo valmiiksi kehitysvammainen!"

"Sininen Enkeli ruokoilee puolestamme jumalaltaan turvaa meille ja sisaruksillemme. Se on kauniisti tehty."

"Herra Hoitaja! Anna minä kerron mikä orjaani vaivaa! Anna minä kerron kuinka orjaani tulisi hoitaa!"

"Rouva Ruusulla on paljon kultaisia koruja luisevan ruumiinsa suojana. Rouva Ruusu nauttii voileipänsä kuin kalliinkin härän sisäfilepihvin."

"Nainen Mustissa ei koskaan saavu, mutta joka päivä käytävillä kaikuu venytettyjen askelten kopina kun hän lähtee. Naisella Mustissa on aina korkokengät. Naisella Mustissa on aina kiire. Nainen Mustissa ei koskaan saavu, mutta lähtee joka päivä tasan kello neljä."

"Herra Siniverisellä on vapisevät kädet ja vilkaasti ympärilleen pälyilevät silmät. Silmät, jotka pelkäävät jonkin olevan tulossa, mutta aivot, jotka eivät tiedä mikä on tulossa. Herra Siniverisellä on siniset kädet ja vaaleanpunaiset kynnet."

"Tämä on loppulaulu, mutta kaiken loppua se ei suinkaan merkitse

aina jotain jää."

- Plutonium 74-

Totta

"Kun hän sairastuu, hänen miehensä kärsivällinen ja mutkaton hellyys hämmentää häntä. Mies kurkistaa oven raosta ja kysyy, mitä hän haluaisi, mikä hänen oloaan helpottaisi. Se saa hänet itkemään. Oikeastaan hän itkee siksi, että on ollut niin käsittämättömän onnekas, että löysi tämän miehen, joka kävi painovoimaa vastaan syömällä appelsiineja."

”Muotivirtaukset tarttuvat yhtä helposti kuin taudit ja mielipiteet.” 

”Hän kohottaa vasenta kulmaansa. En tiedä miten hän tekee sen, kohottaa vain toista kuin se olisi riehaantunut mittarimato.”

Lainaukset ovat Riikka Pulkkisen kirjasta Totta