30. tammikuuta 2017

Todellisuusankkuri


Valkoinen ruokapöytä
Sen äärellä käydyt keskustelut
Olisimme voineet istua missä tahansa muualla
Olohuoneen pehmeällä sohvalla
Siinä missä me joskus sylikkäin käpertyneenä
Paksun norjalaisen viltin alla katselimme elokuvia
Tai hiljaisuuden huoneen hämyssä
Mutta jostakin selittämättömästä syystä
Juuri tuosta paikasta
Tilavan asunnon pienestä keittiöstä
Ja sinne sisustetusta ruokapöydästä
Muodostui meidän oma paikkamme


Juuri tuossa paikassa
Olen aina tuntenut turvallisen tuttuuden tunteen
Aivan niin kuin sillä ankealla hakkuu alueella
Jonne meillä oli tapana mennä picnikille
Sille joka hetken istuskelun jälkeen
Ei näyttänyt enään yhtään niin ankealta
Vaan kuhisi elämää ja ihmeellisyyksiä


Samaisen tunteen vallassa
Istuimme useat kerrat tuon pienen keittiön suojissa
Punaviiniä nautiskellen
Ja radiosta hittejä kuunnellen
Niitä hittejä
Joiden parasta ennen päiväys
Oli mennyt jo aikaa sitten


Nuo hetket kanssasi
Ankkuroivat minut tähän todellisuuteen
Katsellessani sinua
Ja siemaillessani keskihintaista luomu punaviiniä
Aina luomua, aina punaista
Mutta budjettiimme sopivaa
Avatessamme elämämme syvimpiä saloja toisillemme
Tunsin aina käsittämättömän voimakkaan perillä olemisen tunteen
Tunsin olevani kotona
Kotona keittiösi tuoksussa
Kotona hymyssäsi ja eleissäsi
Naurussasi
Nuo hetket keittiössäsi
Tulen aina muistamaan
Yhtinä elämäni onnellisimmista


Toisinaan saatan miettiä sattumaa
Mutta sattuma tuntuisi liian suurelta
Muistan sen päivän ikuisesti
Vain ohikiitävän hetken kirpputori pöydän luona
Hetken, joka tuli muuttamaan elämämme
Vaikka emmehän me vielä silloin sitä tienneet

Muistan kuinka aistin sinut
Välittömän ja kiehtovan energiasi
Mieleni teki jäädä luoksesi
Jäädä hypistelemään rannekorua pöydällä
Ihan mitä vain
Jotta voisin viipyä vaikutuspiirissäsi vielä hetken
Vain pienen hetken


Muistatko kuinka olit vähällä sanoa äidillesi
Että sinun on nyt mentävä
Kuinka ajattelit juosta perääni
Jotta saisit edes pienen hetken aistia minua
Vielä hetken tuntea minut

Ei kukaan olisi voinut aavistaa
Minkä alku tahdit tuona päivänä lyötiin
Eikä se voinut olla sattumaa
Että tapasimme niin pian uudestaan


Siitä lähtien
Olemme kulkeneet yhdessä tätä polkua
Käsikädessä
Kasvaneet yhdeksi
Yhdeksi ja samaksi
Ja kuitenkin kahdeksi eriksi

En haluaisi kuvitella maailmaa
Ilman sinua, ilman meitä
Rakastan sinua