Paskahalvaus kanapastalla

Ajattelin ensin laittaa tänne sairaalassa ollessani kirjoittamaa juttua, mutta viime aikaisten käänteiden vuoksi aloitan jutun kertomisen kronologisesti "väärästä" päästä.

Olin siis viikon päivät sairauslomalla ja se mihin koko viikko huipentui oli kyllä jotain veret seisauttavaa. Olen onnellinen etten paskonut housuuni.

***********************

Korjaan lasieni asentoa ja uppoudun syvemmälle tekstiin. Vaikka on jo iltapäivä, en jaksanut pukea lenkin ja suihkun jälkeen kuin topin ja alushousut ylleni. Enhän minä kuitenkaan tästä minnekään ole menossa ennen iltaa. Eikä työmatkallekaan tarvitse laittaa päälle kuin sen verran, että tarkenee tulla yöllä takaisin päin. 

Ovikello kilahtaa. Käyn päässäni läpi listaa mahdollisista ihmisistä, jotka voisivat tulla ilman soittamista käymään. Kurkkaan taas tottuneesti ovisilmästä. 

Vereni seisahtaa. Käytävässä näkyy kaksi sinihaalarista ja kookasta miestä. Ajatukseni laukkaavat paniikinomaisesti, kun aivoni koittavat keksiä mahdollista selitystä näylle. Ensimmäinen päähäni pilkahtava ajatus on, että joku on mennyt puhunut ylimääräisiä ja nyt on kotietsintä tulossa. Seuraavana päähäni pälkähtää kuolema. Olen poliisi-sarjoista ymmärtänyt, että poliisit vievät suruvalittelunsa omaisille. Seuraavaksi siis päässäni pyörii lista ihmisistä joiden kuolemasta minulle ilmoitettaisiin. Äiti. 

Samalla kun avaan ovea vapisevin käsin, tulen hyvin tietoiseksi siitä kuinka alasti olen. Koitan hilata topin helmaa alemmas alushousujeni ja reisieni suojaksi. Raotan ovea ja katson poliiseja. Toinen seisoo asennossa, kädet vyöllä oveni edessä ja toinen on kauempana nojaillen kaiteeseen. Poliisit saavat rappukäytävän näyttämään todella pieneltä ja ahtaalta tai sitten rappukäytävä saa poliisit näyttämään valtavilta. Kutistun ajatuksissani ja valmistaudun tavalla tai toisella menettämään kaiken minulle rakkaan. 

Lopulta kaikki käy hyvinkin nopeasti, en edes muista paniikinomaiselta mielentilaltani mitä kaikkea poliisit sanoivat. Kyse oli kuitenkin väärin käsityksestä, kun pomoni oli antanut väärän sairausloman päättymispäivän, enkä siis heidän mukaansa ollut ilmestynyt edellisenä päivänä töihin. Tämän jälkeen pomoni oli myös antanut väärän puhelinnumeron, josta minua ei luonnollisestikaan tavoittanut. Joten loppu tuloksena oli, että työpaikkani usutti poliisit ovelleni kysymään miksi en ole töissä. 

Ihan helevetin hauska juttu, kyllä.

Jään itse pohtimaan, voiko poliisin ilmaantuminen kotiovelle kutsumatta, olla koskaan hyvä merkki? Vai onko se vain niin kuin sen eilen koin, että poliisi kun sapuu pyytämättä, on se sama kuin katsoisi viikatemiestä ovisilmästä. Jännää on myös se, miksi koen poliisin enemmän viikatemiehen kuin suojelusenkelin kaltaisena. Ehkä se on vain yleinen tarttunut mielipide kaikesta kuulemasta ja kokemasta. Toisaalta ainoat kokemukseni poliiseista ovat tätä ennen olleet se kun huusin poliiseille naamapunaisena räkäkännissä, enkä edes joutunut putkaan (moni kaveri on ollu pienemmästäkin syystä putkassa) ja se kun ajoin ojaan ja vältin sakot räpyttelemällä silmiä ja näyttämällä (ilmeisestikin tarpeeksi) viattomalta.

Loin taas parit mehukkaat pöperö ehdotukset tässä sairauslomalla:

Reseptit laitan taas tuttuuntapaan facebookiin, niin kaivelkaa sieltä,

jos kuolantuotanto lisääntyi säädyttömästi.

Minunlainen juhannus

Rakastan picnickejä, grillaamista ja kaikenkaikkiaan olen aina haaveillut suurista beach -partyista. Ystävien seurassa  luonnonhelmassa hyvän ruoan nauttiminen ja rentoutuminen on ihan parasta mitä yhdessä voi tehdä. Näin ollen pakkasimme juhannusaattona kassin täyteen ruokaa ja juomaa ja suuntasimme läheisille raunioleille.

Kävin viime syksynä jo itsekseni siivoamassa raunioita chillailu käyttöön. Rakensin samalla punaisista tiilistä suhteellisen toimivan grillin ja keräilin teinien jättämiä lasinsiruja maasta minkä uskalsin. Paikka on siitäkin hieno, että vaikka raunioniemi on aivan keskustassa, on se niin piilossa ja syrjässä, ettei sinne osaa tulla tai edes katsoa, jos ei tiedä mitä katsoo.

Tunnetuin niemeke on varmasti auringon laskuistaan, sillä toisella puolella raunioista on pieni metalli portti, jonka raoasta livahmalla saapuu järven selän puolelle, jonne aurinko laskee koko selän pituudelta. Näky on yksinkertaisesti pysäyttävä.

Pöperöihin juhannuksena kuului nyyttäri -periaatteella jokaisen tuomat omanmielen mukaiset sapuskat. Minä panostin broileri fileisiin, vihreään salaattiin, grillattuihin juusto-herkkusieniin, uusiin perunoihin ja tilli silliin. Pöperöt myös olivat kerrassaan täydelliset.

Improvisoidusti perunat keittyy laidan päällä ja pihvit tiilenpalalla.

Pihvien rasva saattoi vähän roihahtaa jossain välissä.

Atrialle/Kariniemelle mainosidea?

 Metsässä kun ollaan ja ylipäätään nauttimassa olostamme, on rento ja mukava pukeutuminen kaiken A ja O.

Omat avain sanat; väljä, mukava ja pehmeä.

Pitkät housut ja lyhyet paidat.

Tila(nne)taidetta.

Hymy on kauniinpi asuste kuin huolitelluinkaan meikki.

Juhannuspäivänä luonnollisesti jatkettiin rentoutumista. Päivä alkoi pizzalla, sillä se on helpoin ruoka jonka tiedän ja juuri sopivaa vastapainoa eiliselle ruokaan panostamiselle. Vaikka ei sillä, äitiltä opittu pizzapohja takaa, että omatekemä pizza vie kielen mennessään!

Masu täynnä pizzaa iltapäivää jatkettiin läheisessä saaressa hetkestä nauttien. Järvelle tuijotellessa, sitä oli jotenkin aivan uudella ja ihmeellisellä tavalla läsnä hetkessä ja se oli hieno tunne.

Auringonpalvoja

Sarjakuvamaista pilveä

Herrasmies ei tupruta röökiä naisen lähellä.

Äänet eheyttävät ja repivät palasiksi

Maailma on täynnä erilaisia ääniä, joista syntyy jotain kaunista ja tyynnyttävää tai hermoja repivää hälyä ja melua.

Rakastan luonnon kauniita ääniä, veden loisketta ja tuulen huminaa lehdissä. Rakastan kotkan kiljaisua ja hevosen kavioiden kopsetta. Rakastan musiikkia, sen rauhoittavaa ja energisoivaa vaikutusta. Rakastan ihmisen naurua ja korvaan kuiskattuja sanoja.

Tämän lisäksi rakastan täydellistä hiljaisuutta.

Hiljaisuutta en ole kuullut sitten talven jälkeen. Talven sai elää rauhallisessa horteessa, mutta saman tien kun kesä taas saapui, saapui myös korvia särkevä meteli. Koko viime syksyn kuuntelin ohitustietyömaan meteliä ikkunani alla ja samat äänet jatkuivat kun lumet sulivat. Ohitustietyömaa on nyt suhteellisen hiljaa, mutta parkkipaikan rakennuskompleksi naapuri talon ulkopuitteiden korjaamiseen hajoittaa hermojani. Parkkipaikka on kuin kaikukoppi ja jokainen työmiehen niiskauskin kuuluu kuin korvanjuuressa toimitettuna. Asuntoni on myös aurinkopuolella taloa, joten ahdistava kuumuus saa avaamaan ikkunat, jonka jälkeen melu tunkee jokaiseen aivon sopukkaan, kun ikkunat suljettuna se on joten kuten siedettävää, vaikka tuskin sitäkään silloinkaan.

Asunnon ikkunaista taukoamatta kuuluva ääni mehustettuna toisinaan sirkkelillä.

Tämän lisäksi jokainen omistusasunto ympärilläi on päättänyt saneerata kylpyhuoneensa tänä keväänä. Helmikuusta lähtien yksi toisensä jälkeen on piikkannut ja porannut betonia päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Välillä sitten veden tulo katkeaa, kun tarvitaan vesikatkoa tai joku on porannut vesiputken hajalle ja joudutaan odottamaan vielä putkimiehetkin paikalle.

Virheistä viisastuneena olen nyt ryhtynyt säilyttämään vesikannua jääkaapissa, johon vaihdan joka aamu veden mikäli se on mahdollista, jotta se aamu ei toistuisi, kun vesi oli ilmoittamatta tunteja poikki ja minun oli lähdettävä kauppaan ostavaan jotain nestettä, jotten kuole lämpöhalvaukseen 28 asteiseen asuntooni.

Asunnon sisällä kaikissa rakenteissa tuntuva ja koko tietoisuuden täyttävä ääni.

Sen lisäksi, että kotonani en voi rauhasta ja hiljaisuudesta nauttia, toistuu sama tilanne kaikkialla minne menenkin. Kävimme eilen ravintolassa syömässä. Loppu tulos oli se, että ravintolan oven eteen saapui kesken lounaan asfalttityömaa, jolloin ovesta sisään pöllysi valtavan metelin lisäksi jatkuva pien ja öljyn haju, joka sekoittui päivällisen makuun vieden kaiken tunnelman ja ruokahalun.

Tämän jälkeen yritimme istua puistossa ja nauttia auringosta vain kuunnellaksemme vierestä kuuluvaa meteliä, kun ruohikolle aidattiin 'super upeaa' lastenkiipeilytelinettä, joka näytti niin korkealta ja monimuotoilselta, että itse pelkäisin lasteni tipahtavan sieltä. Mutta pitäähän jonkun kilpailla näkyvyydestä Olavinlinnan kanssa, kai.

Meteli, joka minut ympäröi on korvia huumaava ja repivä, eikä sitä pääse pakoon, jos ei ole mahdollisuutta lähteä pois arjesta ja kaupungista. Kiireisen lounaspaikan kokkina, en pääse edes töihin pakoon melua. Kuinkakohan kauan ihmisen hermot tälläistä kestävät ennen kuin tulee hermoromahdus?

Kaipaan hiljaisuutta enemmä kuin mitään.

Kesäruokaa uudella matolla

Olen rantautunut takaisin Savonlinnaan. Oma kotiluolani tuntuu ihanan kotoisalta ja omalta. Osaltaan tunnelmaa auttaa (vihdoinkin) löytämäni matto! Matto on niin minun näköiseni, että en voi olla hehkuttamatta sitä. Kauppa tuli myös mukavasti vastaan mainostamalla matosta ihan mukavaa alennusta. Painavimman painoarvon ostopäätökselle toi kuitenkin kauniin ulkonäön lisäksi juutti-pohja. En enään ikinä osta muovi/kumipohjaista mattoa! Hyi!

Vieraat ovat myös todenneet maton erityisen mukavaksi istuskella.

Matto löytyi Anttilasta, tyynyt olen kerännyt maailmalta tai suunnitellut itse.

Tosiaan, matkalla takaisin Itä-Savoon pysähdyin Etelä-Savoon pikkusiskoni ylioppilasjuhliin. Hieno suoritus siskoltani! Oma mekkoni juhliin oli muuten helmi-löytö UFFin myymälästä parilla eurolla. Ihanan vanhahtavaa!

Tuore ylioppilas ja ylpeä isosisko.

Paikalla oli taas sukulaisia vähän joka lähtöön. Tutut kuviot tuli myös käytyä suvun voimin läpi, kun ensin puhuttiin paskaa niistä, jotka eivät olleet paikalla ja illalla niistä, jotka olivat olleet paikalla. Oman osansa supinasta saivat toki myös he, joita ei oltu kutsuttu. Omakohtainen huippuhetkeni oli taas vaihteeksi äidin voileipäkakut, joita voi vedellä pohjattomasti! Enkä taaskaan koskenutkaan täytekakkuun, sillä ei ollut tarvetta.

En ole vielä onnistunut löytämään parempaa voikkarikakkua kuin äipän.

Itse sain juhlissa yhden ainoan tehtävän: lämmittää termoskannut kuumalla vedellä. Kaadoin sitten kiehuvat vedet kädelleni suoraan keittimestä. Juhlat kuljin kostea pyyhe kädessä ja tämän viikon olen luonut nahkaani. 

Kun virallinen osuus on ohi.

Savonlinnassa olen nyt puolestani panostanut kesätyöhöni. Tuli muuten nyt viisi vuotta täyteen S-ketjulla. Juhlan kunniaksi asiakas oli valittanut, että hän ei halua ruokaansa tarjoilevan lävistetyn työntekijän. Pomoni siis ei voinut muuta kuin tulla nolona luokseni ja pyytää minua käyttämään laastaria huulikorun päällä, jottei se näkyisi niin selkeästi. Tämä siis tapahtui kun olin jo kaksi vuotta ollut samassa ravintolassa töissä ja ihan saman korun kanssa, sillä pomolle se on ollut ok. Näin ollen leikin siis koko loppu kesän herppes-kokkia laastari huulessa. Nytkö se ruoka maistuu sitten paremmin?

Työmatka kulkee junaradan viertä. Mukavasti asensivat "betoni-polun" minulle, niin ei tarvi soralla kävellä.

Minun kotiluolan ulkoinen kompleksi.

Vetäsin aamukahvit väärään kurkkuun taas vaihteeksi lueskellessani Oliviaa. Eräällä kauneuden hoitoon keskittyneellä sivulla oli seuraava mainos: 

Ihan oikeasti! Olenko ymmärtänyt oikein, että geelissä on karvat mukana? Kenen karvat siellä ovat? Kuvottavaa tämä jokatapauksessa oli. Lasken tuotteen samaan kastiin huulia turvottavan huulikiillon kanssa, joka todennäköisesti on vain "hallittu" allerginen reaktio.

Tein taas muuten ruokakokeiluja! Kevyen kesäisen annoksen idea tuli mummiltani:

Ostin paketin vihreitä tankoparsoja. Pilkoin tangot puoliksi ja keittelin miedosti suolatussa vedessä n. 5 minuuttia. Omana huomiona otettava ensikerralla huomioon, että latvat pehmenee nopeemmin kuin paksut varren alaosat, jolloin alaosia kannattaa keittää hieman pidempään kuin latvoja.

Valutin veden pois ja siirsin puolikypsät tangon palaset pannulle, jossa paistelin niitä perinteisesti kirnutussa luomu voissa jonkin aikaa. Minulla meni paistoaika ihan hippasen yli, sillä tangot rusehtuivat hivenen likaa, eikä maku ollut ihan niin puhdas kuin tarkoitus oli.

Loppu tulos oli kuitenkin todella herkullinen feta-kirsikkatomaatti salaatin kanssa. Kastikkeena käytin taas perusyhdistelmää oliiviöljy, balsami viinietikka, suola, sokeri ja mustapippuri.

Bon Apetit!