Tasan vuoden mittaisen 'määräämättömän' tauon jälkeen huomaan jälleen kirjoittavani 'vuoden ensimmäistä' blogi-tekstiä keskellä talvea. Odottelin kai jotain suurta ja kirkasta hehkulamppua syttyväksi pääni päälle ja kertovan minulle kuka olin, minne matkalla ja mitä siitä haluaisin kertoa. Lamppu syttyi kyllä, mutta vain kertoakseen, että kysymyksiini ei olisi vastauksia, eivätkä ne edes loppujen lopuksi olleet kovinkaan merkityksellisiä kysymyksiä.
Joten tässä olen taas.
Aikeissa raottaa universumimme verhoja minun aistieni kautta.
This is my disturbingly lovable life.
Please, Enjoy!
"Tammikuun nimi kuvastaa sen sijoittumista talven keskelle.
Tammi tarkoittaa joissakin murteissa sydäntä, keskikohtaa tai ydintä,
toisaalta napaa tai akselia.
Tammikuu on siis talven sydänaluetta. Tammikuun ja helmikuun käsittävä sydäntalvi on mielletty yhdeksi ajanjaksoksi.
Se on myös vuoden kovinta aikaa ja tammi on tunnetusti puista kovin ja kestävintä."
-Suomenusko-
Sydäntalven pienistä aurinkoisista hetkistä nauttiminen on tällä hetkellä ehkä parasta mitä tiedän!
Jäin vakavissani pohtimaan miksi ihmiset käyvät urheilukentillä luistelemassa pikkuruista ympyrää? Tai vielä parempaa, jäähallissa?
Vastaus saattoi olla jotain jäihin tippumisen ja jään laadun väliltä.
Minäkin kokeilin kauniisti valaistua kenttää, mutta ei se vain oikein lähtenyt.
Siispä monen vuoden tauon jälkeen kaivoin luistimeni esille ja valloitin lähijärven jään!
"Olethan sitten varo-varo-varovasti siellä!?!"
Tietysti olen!
Kiikareilla kivasti tarkistin sulat paikat ja laskin virran suunnan.
Sormeilin uteliaisuuttani jonkun kairanreikää.
20cm on ihan riittävän paksu!
Visusti pidin myös silmällä muiden jälkiä, ei ollut sukellus jälkiä..
Löysinpä jopa samaisen saaren,
jonne ystäväni kanssa retkeilimme joskus, toisessa elämässä.
Silloin käveltiin jäitä pitkin kevättalven sulia avantoja väistellen.
Muistista hiljennyin saaren rantakivelle ja pian aloittivat saaren lukuisat palokärjet nakutuksen ja juttelun. Ensin yksi, sitten toinen, kunnes koko saari täyttyi elämästä!
Täällä on helppo hymyillä!
Alla kuukauden graffiti.
Paljon olen nähnyt "katutaidetta" yhdessä kaupungissa.
Tämä oli ensimmäinen joka oikeasti pysäytti.
Koska valtaosa olennoista on tavanomaisesti (haluaisin jostain syystä sanoa 'normaalisti', mutten pidä ko. sanasta) uteliaita ja toimeliaita otuksia, ei ympäristön tutkimista sovi ajoittaa vain niille parille tunnille kun päivänvaloa on saatavilla näillä leveyksillä.
So I did some more ice skating, or night skating!
Vaikka aurinko ei näillä leveyksillä kauaa viihdykään taivaalla,
on näin täydenkuun aikaan valoa tarjolla enemmän kuin riittävästi.
Jos meitä olisi ollut liikkeellä kaksi, olisin sanonut sitä vähintäänkin romanttiseksi.
Pimeä yö, täysi kuu ja miljardit miljardit tähdet.
Mutta koska olin siellä yksin ja kaiken kanssa,
oli se 'vain' taianomaista ja henkeäsalpaavaa.
Olla siellä yksin, yhtä kaiken kanssa.
Savonlinnan keskusta ja Schauman/UPM...
Night Vision, can you Imagine Dragon in Radioactive world?
