Pakokauhua pyykkituvalla

Tällä kertaa kaikki alkoi siitä kun sain pyykit alakerran Neuvostoliitonaikaiseen täysin manuaalisti toimivaan teollisuuspyykinpesukoneeseen ja pesuaineet sisään. Olin monena kertana istuessani pyykkituvalla ja ohjatessani koneen toimintaa askel askeleella, toivonut sen leviämistä tai vastaavasti toivonut itseltäni rohkeutta kysyä oman pesukoneeni sijoittamisesta pyykkituvalle, kun se ei asuntooni mahtunut. Yllättäen kone sitten lopettikin pyörittämisen tällä kertaa. Rumpu ei  pyörinyt mihinkään, mutta lämpötila koneessa vain nousi ja nousi, niin ettei sivun metalliluukkuun voinut enään käsin koskea. Tämäpä kiva, en ollut osannut varautua sen hajoamiseen juuri nyt, juuri tällä kerralla. Olin vasta kerännyt rohkeutta melkein vuoden päivät ja hionut puhettani omaa konettani varten.

Sain kuitenkin laskettua vedet pois manuaalisesta poistoputkesta ja revittyä tulikuumat ja pesuaineen kirjoittamat pyykkini ulos koneesta. Kiroiltuani hetken soitin vuokraisännälleni, kysyäkseni kenelle tuli ilmoittaa siitä, että pesukone ei toimi ja keneltä tulisi kysyä lupa, tuoda oma 2000-luvun automaatinen pesukoneeni vanhan paskan vierelle. Vastaukseksi sain myöntätuntoa ja listan talossani asuvista hallituksen jäsenistä. Niinpä tietysti, nyt tuli eteen vielä toinen ongelma; mennä kertomaan tuntemattomille että heidän koneensa hajosi juuri minun käyttökerrallani.

Yllättäen kukaan ei ollut paikalla lauantai aamuna, paitsi herra ja rouva K, mutta he sanoivat etteivät kuulu hallitukseen. En epäillyt sitä hetkeäkään, sillä he vaikuttivat todella pelottavilta ja sekavilta. Vihdoin sain kuitenkin kiinni parin väärän tai tyhjän oven jälkeen hallituksen varajäsenen.

Olin siis kerännyt rohkeutta mennä puhumaan tuntemattomille naapureilleni jo tovin verran pyykkituvalla ja tietenkin paniikin sekainen pakokauhu ja tuskanhiki nousivat viimeisellä ovella, kun joku asiallinen vihdoin avasi, niin pahoiksi, että änkytyksen pahenemisen seurauksena alkoi itkettää. En edes tajunnut hävetä räkää vuotavaa nenääni yrittäessäni saada kakaistuksi asiani ulos asti edes jotenkin ymmärrettävässä muodossa.

Tiedä sitten mitä vanha-rouva-hallituksenvarajäsen ajatteli esiintymisestäni, sillä jälkikäteen tulin pohtineeksi olisiko pitänyt selventää, etten itkenyt pyykkien vuoksi vaan koska pelkään kontaktia vieraisiin ihmisiin. Kävi siis kuitenkin ilmi, että kaikki muut ovat todellakin mökeillään ja että pesukone on ollut jo jonkin aikaa rikki, siihen ei vain oltu vaivauduttu laittamaan lappua ilmoittamaan asiasta. Hänen mukaansa oli myös oikein sovinnainen idea laittaa omakone vanhan vierelle eikä ounastellut kenenkään paheksuvan asiaa.

Pyysin nyt siis vanhempiani ajamaan 200km ja tuomaan pesukoneeni. Eipähän tarvitsisi enään pestä kaikkea käsin, lakanoita lukuunottamatta, sillä vanha manuaalikone kun onnistui pilaamaan jo muutamat neuleeni kovakouraisessa jyystössään. Nähtäväksi jääkin siis kun alkuviikosta toivottavasti saan yhteyden hallituksen täysjäseneen, että saako koneeni olla pyykkituvalla vai ei. Pahimmassa tapauksessa sama henkilö joka valehteli hallituksen kokouksessa minun tupakoivan sisällä, laittaa vanhempani ajamaan uudestaan 200km hakeakseen pesukoneen pois ja minun alkaessa pestä kaikki vaatteeni käsin, siis myös ne lakanat.

Toisaalta en yllättyisi, jos koneeni saisi jäädä, mutta sillä ehdolla, että sitä käytetään selkäni takana muidenkin pyykkien pesuun.

Pitänee hommata munalukko.