Kirje sateesta

Syksyn ensimmäinen päivä

Sen aisti ilmasta

Luonnon värähtelyn tajuudesta

Ilmassa kirpakkuutta

Maa kylmän kasteen peitossa

Melkein pystyi kuvitella
Syvimmässä varjoissa
 Kuuraa lehtien pinnoilla

Auringon lämpö kasvoilla

Iltapäivän valossa

Niin kuin vain voi
Kesän viimeisenä päivänä olla

Lopulta se saapui

Riemuitsin

Höyryävän marjapuuron äärellä
Katselin

Pisaroita ikkunassa

Orapihlajat hulmusivat maassa

Pisarat pieksivät

Pieninä
Äkäisinä parvina

Voi Äiti Luonto

Näyttele taas voimias

Tee syysmyrsky
Saapuvaks

Työmatkalla hapottaa
Tuuli painaa vastaan

Aikaa kuluu ikuisuus

Mainitsen tästä

Vihainen puuskahdus

”Ihan kamala keli!”

Aamukahvilla näppäilen puhelimeen

”Huomenta rakas! Syysmyrsky tulee!!”

Vastaus saapuu pian

”Joo, täälläkin on ihan paska sää!”

Tulee hölmö olo

Eikö kukaan näe kauneutta?

Mitään ihmeellistä?

Iloa?

Korjaan

En valittanut huonoa keliä

Ei se ollut small talkia

Tarkoitukseni jakaa iloa

Tästä ihmeestämme

Yhteisestä

Suuresta onnen tunteesta

Nostaa katse taivaalle

Viileä vesi kasvoilla

Nostaa kädet ilmaan
Antaa riepottaa vaatteita

Pyöriä sateessa
Vaatteet vedestä raskaana

Iholla lämmin kosteus

Hyppiä lätäköissä
Punaisissa saappaissa

Kipristellä kuivia
Lämpimiä varpaita
Saappaiden suojissa

Nauraa sydämestään
Märkä tukka liimattuna otsaan

Kietoutua kuivaan
Pehmeään
Lämpimään

Mahdotonta tuntea todella
Kuivien vaatteiden tuomaa onnea

Kastumatta ensin kunnolla

Nauttia höyryävää teetä
Takkatulta tarinoita

Kaikkia niitä asioita

Joita et raaskinut jäädä tekemään

Auringon valaistessa elämää
Mittarin rikkoessa hellerajaa

Tänään voi
Äidin luvalla

Nauttia mukavuudesta ja

... kuunnellaan sateen ropinaa

Se vain jatkuu ja jatkuu

Sitä riittää loputtomiin

Enkä mä haluu ulos astuu ...

Jumalan temppeli / The Temple of God

- Mäntyharju -

Usein toistetaan

On Mäntyharjun kirkko

Suurin hirsikirkko

Ainakin tällä pallon puoliskolla

Ylpeästi

Koreillen

Ei Pertunmaalta moista löydy

Ei edes Pyhän Mikaelin kaupungista

Ja onhan se

Komea rakennus

Ihmisiltä paljon ponnisteluja vaatinut

Luulisi Jumalalle kelpaavan

Vaan ei moni tiedä

Johtaa suuren kirkon takaa polku

Metsän siimekseen

Veden äärelle

Täälläkin sijaitsee

Jumalan temppeli

Suurin ja kaunein

Jonka milloinkaan olen nähnyt

Tässä Herran huoneessa

Katto kohoaa taivaisiin saakka

Seinät on koristeltu taitavimman maalarin siveltimellä

Alttari risti on luomakunnan taitavimpien puuseppien työtä

Tämä ei ole ihmisen rakentama temppeli Herralleen

Tämä on Isän rakentama huone lapsilleen

Istuessaan täällä

Voi Isän käden jäljen nähdä kaikkialla

Tuntea Hänen kasvojensa lämmön ihollaan

Rauhaisan kuiskuttelunsa puiden latvoissa

Jakamattoman läsnäolonsa sisimmässään

Jer. 23:11

Syvä luottamus ja rauha valtaa sielun

Tässä hetkessä kaikki on hyvin

Juuri niin kuin täytyy olla

Joh. 14:1

Sisimmästä kumpuaa varmuus

Luottamus itseensä

Omiin kykyihinsä

Usko siihen

Että elämä kyllä kantaa

Joh. 3:16

Täällä

Todellisuuden äärellä

Ylivoimaisten odotusten ulottumattomissa

Voi huokaista helpotuksesta

Löytää armon itseään

Ja inhimillisyyttä kohtaan

Todellisuuden peilin äärellä

Riisuttuna kaikesta turhasta

Paljaana

Totuudellisena itselleen

Haavoittuvana

Voi löytää oman voimansa

         

Ps. 139:13-14

Ps. 91:13-14

Hetki hetken jälkeen

Elämäämme neulotaan

Valitsemillamme väreillä

Jokainen hetki on pieni ihme

Elämämme suuri värikäs

Ihmeellinen tilkkutäkki

Rakkaudella kokoon kursittu

Joh. 15:12

      

Jes. 43:1

Ps. 34:5

Sydän avoinna

On helppo uskoa

Meitä suojellaan kaikelta

Mitä ikinä keksimmekään pelätä

Eikä ole sellaista pimeää

Jota Hänen hellä kosketus ei torjuisi

Emme ole yksin

Takaisin kävelee kevyemmin askelin

Kirkon maalla jää taas pohtimaan

Tarvitaanko tätä kaikkea

Ihmisen vaivannäköä

Suuria kivisiä saleja

Hurskaita sanoja

Rukousmattoja

Oikeita ilman suuntia

Ken tietää

Jos se auttaa uskomaan

Ei siitä haittaakaan liene

Minunkin on helpointa uskoa

Äiti luonnon vehreydessä

Tunnen Hänen läsnäolonsa voimakkaimmin

Vaikka juttelenhan minä Isälle

pyöräillessä ja tiskatessakin

Enkä koe saaneeni vähemmän

- Rakkautta -

Dal and The Iron Factory

- A story of  a dying village - 

Once upon a time

A man named Daniel

Wanted to be a rich man

Like every man would have

He thought

Iron would be good

By loaning a lot of gold

Built he an iron factory

On the greatest island

In the whole kingdom

Everyone sailing past

Would stop here

And so happened

That the Dal's Iron Factory

Started to grow

But not fast enough

Not at all

Thought the gold owners

Times chanced

And dozens of times

Did the owners of the iron factory chance

But iron wasn't so precious anymore

And little by little

The small village

That had grown around

The once so great factory

Started to die

For many centuries now

Has the factory been quiet

And the children of the factory

Have been waiting

The golden times

Come once again

And the village once so great

Now taken over by nature

Is still calling itself

The Dal's Iron Factory

With Daniel long gone

Iron turn in to steel

And the factory decaying

It rings

Like a hollow wish

From the grave

On the way home

The time had come

Snow was melting

Sun was big and warm

The darkness gave way to the light

It was time to go back

To The South

I packed my few belongings

And lifted my little back bag on my shoulders

I was ready

I gave a last longing look

To the three mountains

I would miss them

A small red bubble

Was standing on my cabin's front door

What the heck?

Next to the bubble was standing Jeti

He glanced me shyly

"I want to come with you."

I smiled

Leaving Jeti here

Would had been the hardest thing to do

As it turned out

The red bubble was some kind of a vehicle

We stuffed our self in

And started rolling south

On the way

We could see

The summer coming

Faster and faster

Like a one whole season

Just winding past us

The moment was ours

Our own little road trip

We enjoyed the way

and stopped for any wonder

Like for The Dancing Swan

Though Jeti said

That it probably just had fleas

But I wanted to believe

It was dancing for The Lady Spring

"There is a canyon on the left."

"Where?!"

"I dunno. The sign just said 'a canyon on the left'."

It was called

The WallMountain's Canyon

And  in the evening gloom
It was pretty amazing

Loving high places
I was thrilled
On the edge of the canyon
Jeti was uneasy
He had sometimes started to fear for me

At the bottom of the canyon
Was really dark
You could feel the big stone walls above you
The air was heavy and moist
I wanted back up
Where I could feel light again

Jeti liked it here
He found some comfort
From the darkness and the big walls around him
We felt like the fairy and the troll
From the children song

Arrival to The South
Didn't feel like coming home
I wondered
If I had never really felt
Like home here

'Home is were your heart is'
They say
And from many crossroads
I have been in my life
Many beautiful souls
Still carries a peaces of my heart
With them
I always feel like home

I glanced at Jeti
And I knew
In his white soft fur
I would make my home now