Abandoned Finnish mill

 Etelänruttojuuri (Petasites hybridus).

Yllätyin kasvin monipuolisista terveysvaikutuksista. Tästä pitää ehdotomasti ottaa selvää!

Abandoned Finnish mental asylum / nursing home

"Guardian" magazine 1973

 Marli Wine 1867

Walls do talk 

 Pretty retro

 RedRum

 Little abandoned bird's nest

 There were shoes everywere

On the roof

In the attic 

Wait, what is that on the left side of the doors?

Mene kesälomalta suoraan sairauslomalle kulkematta työpaikan kautta.

Loma oli ja meni vähän ympäri Suomea.

Kävin todistamassa kun nuorin sisaruksistani sai hänkin viimein naimaluvan.

Urheilin trampoliinilla; kyllä osaan edelleen joitain temppuja!

Kävin seikkailemassa vanhassa mielisairaalassa/vanhainkodissa. Tästä lisää myöhemmin!

Kiitos ensimmäisen palkallisen kesälomani pääsin 7 vuoden tauon jälkeen lapsuuden mökkimaisemiin.

Kaivoimme myös yhteistuumin veljeni kanssa hänet hiekkaan, heti hiekkalinnan rakentamisen jälkeen.

Piipahdimme myös vanhalla myllyllä mökin läheisyydessä. Lapsena tämä oli jännä paikka ja sitä se oli edelleen. Tästäkin saatan lisäillä kuvia myöhemmin.

Loman piti huipentua Ilosaarirockiin, minkä jälkeen oli tarkoitus palata töihin. Noh, viikonloppu oli vähintäänkin edes vähän perseestä ja nyt on taas paska fiilis ja CRP liian korkealla.

Mietin toisinaan miksi kirjoitan usein siitä mikä vituttaa, mutta tosiasia kait on, että minulla on aikaa kirjoittaa vain kun makaan kipeänä himassa, sillä kun on terve, kovin monella muulla tuntuu olevan velvoitteita hoidettavakseni. Mutta nyt siis taas vähän vituttaa.

Positiivisena asiana, koska aina sellainen pitää etsiä, luettakoon se, että hoitaja otti tällä kertaa kolme verikoetta aiemman yhden sijaan. Ainakin sieltä voisi selvitä mikä muu minua ei ainakaan vaivaa.

Flunssan ja vatsataudin tuomasta pahoinvoinnista huolimatta voisin tässä tarinoida aavistuksen verran siitä perseessä käyneestä viikonlopustani Joensuussa..

Alkuperäinen kuva on Karjalainen -lehden verkkojulkaisusta. Kuvaaja Anniriitta Tolvanen.

Olin siis elämäni ensimmäistä kertaa Ilosaarirockissa ja ensimmäistä kertaa joudun antamaan palautetta huonoista ratkaisuista järjestäjien puolesta verrattuna muihin festareihin, jotka ovat kusseet, jos ovat kusseet, omista syistäni.

Aloitetaan vaikkapa siitä musiikista, joka nyt on monelle se pääjuttu festareilla.

Ilosaaressa oli mukavasti viisi lavaa, joten esiintyjiä tapahtumaan mahtui hyvin, minulle ei valitettavasti kuitenkaan mitään mullistavaa ollut tarjolla, mutta mukavia kesä-chillaus bändejä kyllä löytyi.

Näistä viidestä lavasta kaksi oli telttoja ja loput avolavoja. En todellakaan tiedä kenen toimesta ja millä perusteella esiintyjät jaetaan avolavoille ja telttoihin, mutta jostakin käsittämättömästä syystä suurin osa minua kiinnostaneista esiintyjistä soitti teltoissa.

Mikä siis oli ongelma?

Näin omin silmin vain kaksi minua kiinnostanutta esiintyjää, molemmat avolavoilla. Teltat kun tunkuivat niin täyteen ihmisiä, ettei sinne mitenkään mukavasti mahtunut sekaan. Siispä pariin kertaan ihmismassaan yrittäneenä ja sieltä hyperventiloiden paniikissa ulos rynnänneenä, ei minua enään sinne saa ja sen vuoksi kuuntelin suurimman osan esiintyjistä nurtsilla kivasti chillaillen näkemättä vilaustakaan itse esiintyjästä. Rannalla sijainnut Rento-lava teki sitten poikkeuksen olemalla avolava, mutta jonka eteen oli rakennettu DJ-koppi, joka peitti koko näkymän lavalle, mikäli et halunnut tunkea vellovaan ihmismassaan pömpeleiden välissä. 

Avolavalla hyvä meininki  ja Haloo Helsinki! viihdyttämässä.

Loput artistit nautin näissä tunnelmissa. Kuulosti hyvältä tosin!

Flunssan yllättävää iskua hengitysteihini varmasti tällä kertaa edes auttoi röörieni täyttyminen 110 000 jalan nostattamasta hiekkapölystä ja 55 000 suun puhaltamasta röökinkärystä, joita kumpaakaan tuuli ei tuntunut vievän minnekään. Ainut pölytön ja savuton alue oli teltalla metsänsiimeksessä, jossa saattoi hengittää raittiin ja makean tuoksuista ilmaa. Ei siis varmaan tule yllätyksenä, että esiintyjien välissä vietin hyvin paljon aikaa teltalla, onneksi oli oma riippumatto mukana.

Yritin myös teltalla hengaillessani tutustua telttanaapureihini, mutta valitettavasti jyväskyläläisillä ei tunnu olevan mitään käytöstapoja.

Viimeisimpänä pääsen ehkä suurimpaan floppiin ikinä. Seurani, jossa festareille lähdin, oli käynyt ko. paikassa jo useita vuosia, joten minullekin hehkutettiin legendaarista "punkkipuistoa", jonne kuulemma kaikki kokoontuvat. Kuulosti hienolta: nätti puisto ja hyvää seuraa.

Todellisuus oli kuitenkin aivan jotain muuta. Tämä legendaarinen "puisto" oli kyllä täynnä populaa ja suurinosa niistä vieläpä punkkareita, josta päättelin nimen viittaavan ihmiskategoriaan eikä sihen vittumaiseen ötökkään. Omin silmin tarkasteltuna tämä paikka oli kuitenkin kymmenen neliömetrin nurmilämpäre sellaisen pölyisen ja vilkkaasti liikennöidyn hiekkatien vieressä aivan portin tuntumassa. Tällä lämpäreellä sitten istui 50 henkeä dokaamassa ja röökaamassa. Trafiikki oli ihan käsittämätön, enkä vieläkään voi ymmärtää kuinka joku voi viihtyä niin rauhattomassa paikassa?

En kuitenkaan voi pelkästään haukkua. Positiivisina asioina mieleen painuivat Rento-lavan ihana rantamiljöö, hyvät kelit ja suussa sulavat kevätrullat.

Loppuillan kuosi päällä. Nyt tiedän miks kesällä on suotavaa pitää arskat päässä valokuvissa!

Pitänee siis todella harkita lähteekö tänne toista kertaa, vai jatkaako yhden pysähdyksen taktiikkaa ja minulle sopivimman festarin etsintää. Voi hyvinkin olla, että näin isot festarit eivät ole minua varten, mutta aika näyttää. Onnekseni festari kesäni ei myöskään jää tähän, sillä elokuussa on tiedossa vielä Puruvesipop ja Lawatanssit!