Sinivalot

”Katselen pimeyttä ja keinutan päätäni puolelta toiselle. Musiikki virtaa korviini ja sitä kautta aistieni ytimiin. Se valtaa koko mieleni ja jään tähän huojumaan.

Avaan silmäni.

Istun baarissa sinivalojen loisteessa. Mietin miksi juuri sinisten, mutta ymmärrän sillä olevan mitään merkitystä, sillä kaikki näyttää kovin kauniilta sinisenä. Baarimikko soittaa nyt swengaavaa fiftari-musiikkia. En ole varma artistista, mutta tunnen kuinka rytmi kiipeää pitkin jalkojani ylös päin...

"...Well, it's one for the money, two for the show

Three to get ready, now go cat go

But don't you, step on my blue suede shoes

You can do anything

But lay off of my blue suede shoes..."

Kellohameeni näyttää nyt äärimmäisen hyvältä vaatevalinnalta helmojen keinahdellessa musiikin tahdissa. Valkoinen hohtaa kauniisti sinivalojen hehkussa kadoten helman mustaan pitsiin.

Punainen saappaani tanssahtelee musiikin tahdissa.

Sekin sulavan kauniisti ja leikkisästi.

Ulkomaan turistit vilkuilevat minua kulmapöydästä. Anna heille katseen ja hetken huomioni, kunnes käännyn pois, en enään vilkaise heihin. Vastapäätä meitä istuu kolme tyttöä, kaksi samaa ja yksi eri. Mietin tietääkö kolmas olevansa eri yrittäessään olla sama tämän liittoutuman kanssa, jossa hallinto on jaettu tasan puoliksi, jo ennen erin syntymää. Käy hivenen sääliksi eriä, vaikka en voi rehellisesti sanoa pitäväni liioin heistä yhdestäkään. Vasemmallani on bilisseurue riehakkaan keskittyneenä peliinsä. En ole aivan varma tietääkö heistä kukaan olevansa häviöllä, hyvä niin. Ei aina tarvitse tietää kuka on parempi. Nurkkapöydän pälyilevä nuorimies vilkuilee hieman hermostuneena ympärilleen. Katseemme kohtaavat ja vastaan taas yhteen katseeseen, mutta pidän huolen, etten katso toiste.

Ei pidä antaa ymmärtää.

Jätkällämme taisi käydä flaksi, ymmärsi kai antaa jotain.

Kaveri lähti tanssahdellen takaisin tiskille. Olivat kuulemma veloittaneet väärin ja seuraava kierros olisi ravintolan laskuun. Tästähän saattaa tulla ihan mielenkiintoinen ilta.

Potentiaalia on uskomattomaan.”

"Jää tähän"

"Hän katsoo syvälle tytön silmiin, kun sanoo tahtovansa tietää tästä kaiken.

Hän sanoo tahtovansa oppia tytön.

Hän kyselee paljon kaikesta, siitä millainen tyttö on ja mistä pitää.

Tyttö vastaa ja kertoo. Avaan pala palalta elämäntarinaansa hänelle.

Tyttö pysähtyy kuitenkin miettimään,

millainen minä olen?

Rehellisesti?

Tyttö tietää liiankin hyvin millainen on ollut ja mitä siitä on seurannut.

Tietää mitä ei koskaan tekisi uudestaan ja mitä kaipaa. 

Tyttö tietää millainen haluaisi tulevaisuudessa olla.

Näkee kirkkaasti sen mitä voisi olla.

Mutta millainen minä olen?

Kertoisiko tyttö siis siitä millainen on ollut, jotta Hän voisi luoda kuvaa nykyisestä menneisyyteen peilaten vai sen perusteella? Vai kertoisiko millainen haluaisi olla, mitä ihannoi, jotta näyttäisi paremmalta ja voisi pettää sanansa epäonnistuessaan olemaan se ihminen, jota ei edes koskaan vielä saanut mahdollisuutta olla?

Rehellisesti.

Tytön tekisi mieli sanoa,  että jää tähän, niin näet millainen olen.

Jää tähän, niin opit minut ja tapani."

SSRI-lääkkeet ja rytmihäiriöt

Taas epäonnenlotto osui sitalopraamiin.

Mitähän kaikkea tästä lääkkeestä ja koko lääkeryhmästä vielä paljastetaan?

"Yhdysvaltalaisten havaintojen mukaan kaksi SSRI-lääkkeisiin eliserotoniinin takaisinoton estäjiin lukeutuvaa lääkettä, sitalopraami ja essitalopraami sekä trisyklisiin masennuslääkkeisiin kuuluva amitriptyliini liittyvät osalla potilaista sydämen QT-ajan pidentymiseen. QT-aika kuvaa sydänkammioiden sähköistä aktiviteettiä ja sen pidentyminen liittyy mm.rytmihäiriöiden riskiin.

Havaitut vaikutukset olivat kuitenkin pieniä eikä vielä ole varmaa lisäävätkö ne kyseisiä masennuslääkkeitä käyttävien sydänriskejä. Tulokset on silti hyvä muistaa, jos masennuslääkitylle kehittyy rytmihäiriöitä."

Koko artikkeli: http://www.terve.fi/masennus/osa-masennuslaakkeista-voi-haitata-sydamen-toimintaa

Aurora Sofia Anneli

Meidän sisarusparvemme kasvoi jo vuosia sitten yhdellä lisää, kun saimma uuden Velin. Nyt meillä on kuitenkin uusi "pikkusisko". Vaikka siskostani ja hänen Velistään kasvoikin nyt vanhemmat, niin en näe tämän pienen suuren asian kuin vahvistavan keskinäistä liittoamme. Ei monella ole sisaruksia, joiden kanssa voi puolen vuodenkin jälkeen jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin, aivan kuin välimatkaa ei koskaan olisi ollutkaan. Ja minulla onnekkaalla on nyt viisi sellaista! Vaikka ikäeroa toki onkin nuorimman ja vanhimman välillä 24 vuotta, onneksi Veli on minua muutaman päivän vanhempi!

Edellisenä iltana kello 23.00 aloitimme kakunkoristeiden askartelun siskoni kanssa. Sokeri massa on todella ärsyttävää tavaraa muotoilla ja plörähtää todella helposti. Oli kuitenkin ihanaa päästä taas askartelemaan siskoni kanssa. Aivan kuin silloin joskus 18 vuott sitten! Jälki oli ehkä "aavistuksen" parempaa tällä kertaa, vaikka samalla rakkaudella ja intohimolla työskentelimme kuin silloin aikanaan. 

  

Työn ja työskentelyn jälkeä ja lopputulosta.

Ja valmis kakku. Pakko tunnustaa, että äitimme eli tuore mummi teki kaiken muun paitsi koristeet!

On se vain suloinen. Voisi tuijotella loputtomiin!

Sanoivat, että Aurora on vähän minun näköiseni, tai siis saman näköinen kuin minä olin pienenä. Yhtä siro ja kaunis. Kyllä meidän pikku prinsessasta vielä upea nainen kasvaa.

Jouduin hetken kohdakkain kiusallisen tilanteen kanssa ristiäisissä. Ensimmäisen kerran kun pappi pyysi rukoilemaan yhdessä, tunsin oloni jotenkin typeräksi. Tässä minä seison lapsi sylissä papin vieressä ja mietin, onko minun tekopyhää rukoilla ääneen muiden kanssa, kun en edes usko kirkkoon instituutiona tai pyhään henkeen sellaisenaan kuin he sen käsittävät ja opettavat. Toisaalta vastapuolella minulla oli lojaalius perheenjäseniäni kohtaan. Vaikuttaisinko siis epäkohteliaalta ja lapselliselta, jos kieltäytyisin mutisemasta rukousta ja seisoisin tuppisuuna siinä kaikkien edessä.

Valitsin mutisemisen muistaessani, että yksi vieraista oli yläkerran makuuhuoneessa lukemassa Hesaria kieltäydyttyään osallistumasta koko tilaisuuteen. Kyllä sekin vieras tosin ruokapöytään löysi myöhemmin.

Onnellinen pikku perhe yksikkö ison perheemme sisällä.

"Isoserkut" vai miksi äidin serkkuja pitäisi kutsua. Pikkuserkkujahan Aurora tulee heidän lapsiensa kanssa olemaan. 

Vasemmalla vähän pienempi eno ja oikealla vähän isompi eno.

Melkein 1930 -luvulla. 

Ostin Auroralle kummilahjaksi neidin ensimmäisen korurasian ja riipuksen.

Rakkaudella ruokaan

Tyttöjen -ilta vaatii hyvää ruokaa ja rakasta seuraa. Viini on aina plussaa, muttei sekään ole välttämättömyys. Harmillista tosin, sen ainoan kerran kun viinitelineeni ammotti tyhjyyttään, ainut ystäväni, joka ei viinistä välitä olisi voinut juoda ruoan kanssa valkoviiniä.

Mitä opimme tästä?

Pidä viiniteline täynnä, sillä koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu! ;)

Illallisemme koostui täytetyistä broilerinfileistä, parsakaali-perunasoseesta ja kylmästä kurkkukastikkeesta. NAM!

Boilerinfileet maustettiin mustapippurilla ja suolalla, minkä jälkeen väliin laitoimme basilikanlehtiä, mozzarellaa ja aurinkokuivattuja kirsikkatomaatteja. Sitten vain rullalle ja cocktail-tikulla kiinni. Lopuksi rullat pyöriteltiin suola-venhäjauho seoksessa ja eikun pannulle voihin paistumaan.

Huomasin, että sisustavarat yrittävät vähän livistää rullien päistä, joten lämpö kannattaa pitää miedolla, jotta liikuttelua tulee pannulla mahdollisimman vähän. Ei pidä kuitenkaan polttaa kiinni, senkin kokeilimme.

Perunat pilkoimme neljään osaan, jotta keittyisivät yhtä aikaa parsakaalin kanssa. Soseutettiin keitetyt tavarat sauvasurvimella. Mukaan meni nokare voita ja liraus maitoa. Myös keitin lientä jätin hivenen pohjalle, mutta ilmeisestikin liika, sillä soseesta tuli todella löysää.

Kurkkukastike syntyi turkkilaisest jogurtista, maustekurkku kuutioista, tuoreesta basilikasta, ruohosipulista, mustapippurista, hunajasta ja meri- sekä yrttisuolasta. 

Sain muuten isältä ja siskon mieheltä tuliaismekon Fuengirolasta!

Okei siskolle se oli, mutta ei sopinut tuoreelle äidille pussittavan mallinsa vuoksi. Toisaalta ainoana synnyttämättömänä naisena olenkin ensimmäistä kerta meidän perheen pienin nainen, kun Auroraa ei vielä lasketa.

Omnom! Reseptin laitan taas facebookin kuva kansioon :)

*******

Ihan mahtava löytö muuten Cittarin poistokorista: silikonista tehty kattilan kansi! Mie oon taiteillu sen 5 vuotta nyt haarukan ja lautasen avulla, mikä on ollut vähintään kyseealainen metodi. Nyt sopii isoihin ja pieniin kattiloihin, eikä mene rikki jos tippuu! Loistavaa!

Suomalaisen kirjakaupan alennusmyynnistä mukaani tarttui kolme kirjaa. Parasta kausiruokaa etsiytyi kuin tilauksesta käteeni, sillä olin jo hetken pohtinut kausiruokailua. Ruoan hinnan (varsinkin lihan) alati kallistuessa tulee kasvisruoka ja varsinkin kausiruoka ensimmäisenä mieleen yrittäessä säästää. Miksi maksaa tietämättään mansikoita tuotteesta, jota saa puolen vuoden päästä tuoreena ja pilkkahintaan tämän hetkisestä. Näinhän se on aikoinaankin syöty luonnon ehdoilla ja kausiluontoisesti.

Toisena löytyi pitkään haaveilemani Mats-Eric Nilssonin ruotsalaisesta kohuteoksesta Petos lautasella tehty, Suomen oloihin mukautettu Aitoa Ruokaa. Kyllä minäkin vielää joku päivä selätän tämän E-koodi viidakon ja pääsen eroon vatsavaivoistani, joita tuottavat minulle.

Kolmantena tein ehkä mailman historian parhaan löydön! Ompele kaunista lapselle sisältää kaavat ja ohjeet 25 ihanaan pieneen vatteeseen 0-5 vuotiaille lapsille. Kummityttöni saa nimittäin uniikin mekon joka syntymäpäivä, jos se on minusta kiinni!

Ja kuten moni ystäväni onkin innostunut tästä kirjasta jo, niin saa lainata tai tuoda kankaat, niin kyllä mie teidänkin (kummi)lapsille uniikit kuteet surautan.

Ainiin, taidan olla onnellinen piiitkästä aikaa! Tätä lisää! :)

Influensainen kummitustäti

Sain influenssan sieltä aitasta. Myönnettäköön, olihan siellä vähän kylmä nukkua, mutten osannut odottaa sentään tautia saavani. Tuomio oli kuitenkin ehdoton, crp91 ja viiden päivän sairausloma. Noh, kaksi niistä olisikin ollut vapaa päiviä anyway.

Lääkäri myös kauhistui, että olin rahautunut kävellen kilsan työterveyteen, minä puolestani olin yllättynyt, että olin jaksnut perille asti. Lopulta menin siis taksilla kotiin päin. Sain minä Kelan korvauslomakkeenkin, mutta pitänee tarkista omavastuu, kun on niin lyhyt matka kyseessä.

Huomenna aamulla kontrolli käynnille crpn takia. Tekisi mieli mennä kävellen, mutta en tiedä pitäisikö vain koska taksilla ajelu tuntuu turhanpäiväiseltä hömpötykseltä "näin lyhyellä matkalla".

Voi minua.

*******

Kummitytöstäni tuli muuten Aurora Sofia Anneli. Pikku prinsessa Ruususeni, kuten siinä sadussa.

Pappi tosin oli vielä tilaisuudessakin sitä mieltä, että minua ei saisi kutsua kummiksi vaan "aikuiseksi ystäväksi". Nooh, muille paikalla olijoille olen ihan yhtä kummi kuin kaksi seurakuntaan kuuluvaakin kummia.

Selkäpiissä meni kylmiä väreitä ja saattoi silmäkulmakin minulla hieman kostua, kun serkkuni esitti Johanna Kurkelan Ainutlaatuinen kappaleen hennoimmalla ja kauneimmalla äänellä, mitä ole kuullut pitkään aikaan!

Elämä vie, pysy kyydissä

Taas on vierähtänyt 9 päivää edellisestä kirjoituksesta, enkä edes ole huomannut! Onhan minulla ollut sen viikon verran jo koneella photari auki ja parit uudet sosekeitto kokeiluni kuvina valmiina muutettavissa resepteiksi.

Niin,

siihen se on vain jäänyt aukinaiseksi alapalkkiin odottamaan sitä hetkeä kun olisi aikaa.

Minne se aika on sitten mennyt?

Opinnäytetyötä en ole taas ehtinyt yhtään tehdä eteenpäin, en tehdä ruokaa tai nukkua kahdeksan tunnin yöunia.

Miksikö? Koska vuorotyö.

Juoksen kodin ja työpaikan väliä päivästä toiseen ja olen niin väsynyt, etten jaksa evääni liikauttaa tämän lisäksi. Ne pienet hetket, jotka saisin nukkua vuorojen välissä, nukun huonosti kun tiedän miten liian vähän saan nukuttua. Tämä on jatkuva kehä, josta en näe ulos pääsyä, sillä pääsylippuni pois on vielä pahasti levällään.

Pahinta kuitenkin ehkä on migreeni ja masennus, joita tämä vauhti ruokkii. Ei ole enään yhtään yllättävää, että sinä ainoana vapaa päivänäni herään jo aamulla järkyttävään migreeniin ja loppu päivä meneekin sohvalla kuolaten ja silmiä kiinni puristaen.

Mietin usein miten helppoa olisikaan jättäytyä pois töistä ja keskittyä vain opinnäytetyöhöni. Mutta kuka maksaisi silloin vuokrani ja elämiseni? Olisiko minulla taas voimia jättäytyä pienelle opintotuelle ja raapia päätäni, mistä saan ruokaa, jotta jaksan puurtaa? Ei, ei minulla olisi.

Rakastan myös työtäni ruoan parissa. On ihanaa saada laittaa ruokaa ja vielä saada palkkaa siitä. Työajat vain voisivat olla paremmat. Ja viiltosuoja hanskat; kaksi ihmistä kun on jo menettänyt sormensa tässä kuukauden sisään.

*******

Tänään on kuitenkin aivan muuta ajateltavaa. Olen takaisin Mäntyharjulla äitini hoteissa. Nukuin viime yön ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kuin tukki, vaikkakin aitassa olikin niin kylmä, että pitkästä aikaa nukuin vaatteet päällä ja kolmen peiton alla. Liekö siis raitis ilma ollut syynä sikeisiin unosiini. Vaihtoehtona kun olisi ollut lämmin peti päärakennuksessa ja pitkin yötä hätäänsä huutava pieni käärö.

Niin, tuo pieni käärömme saa tänään nimen ja lakkaa olemasta "pakana". Osanottoni jälkimmäisestä pienelle ihmisen alulle, joka ei uskon hömpötyksistä mitään vielä ymmärrä. Positiivisena asiana tässä koko tilaisuudessa on nostettava esille se, että pappi on vanha perhetuttu, jota ei häiritse, että lapsen vanhemmat eivät ole naimisissa ja sylikummi ei kuulu kirkkoon.

*******

Kahden vaiheilla olen vielä palaanko jo tänään Savonlinnaan vai vasta huomenna, sillä huomenna on taas töitä, yllätys yllätys. Vastakkain sotivat pari tuntia huomenna, kun ehtisin tehdä opinnäytetyötä ja vanhat ystävät, joita voisin vielä illemmalla nähdä. Molempia en taaskaan voi saada.

Ystävät ovatkin se ainut syy, minkä varjolla olen jättänyt opinnäytetyötä tekemättä ja yöuniani vapaaehtoisesti lyhentänyt. "Ikävää" on, että heitä alka olemaan jo niin paljon, etten voi kaikkia nähdä läheskään yhtä usein kuin he haluaisivat tai minä haluaisin.

Toivon kuitenkin heidän ymmärtävän, että joku päivä minullakin on koulu ohi ja rehellistä vapaa aikaa töiden jälkeen.

Saatan ehkä kuitenkin ensi yöksi etsiä majapaikan jostain muualta, jos tänne vielä jään!

Niin paljon kuin kummityttöäni rakastankin.