Lapsena kiusataan toisia yksilöllisten ominaisuuksien vuoksi. Syitä kiusaamiseen voivat olla mitkä tahansa poikkaevuudet, kuten puhetapa, vaatteet, sairaudet, herkkyys, hiusten kiharuus ym. Mikä tahansa yksilön omainaisuus, josta vain saa sanallisesti kiinni. Mutta en silti puhuisi vihasta lasten keskuudessa. En näe, että lapset vihaisivat toisiaan ja siksi eivät tulisi toimeen. Lapsilla se on lähinnä ymmärtämättömyyttä ja rajojen testausta.
Miten tämä toisten hyljeksintä-reaktio sitten perustellaan tiedostavien aikuisten keskuudessa? Vaikka aikuistenkin keskuudessa edelleen syrjitään muita yksilöllisten ominaisuuksien varjolla, ovat mukaan tulleet myös yhteiskunnalliset tekijät. Saatat esimerkiksi joutua aikuisen ihmisen halveksunnan kohteeksi vain, koska et tienaa yhtäpaljon, asut väärässä paikassa tai koska omistat jotain omaa. Erona lapsiin on se, että aikuisten pitäisi olla tiedostavia olentoja, jotka ymmärtävät tosielämän faktat. Näin ei kuitenkaan ole ja sen vuoksi aikuisten välinen eripura johtaa yllättävän usein suoranaiseen vihaan. Eikä edes lapsen raivo ole mitään verrattuna aikuisen ihmisen vihaan.
Olen itse asunut niin Pääkaupunkiseudulla kuin pienessä Etelä-Savolaisessa kylässäkin ja matkan varrelta on siis tarttunut mukaan tuttuja ja ystäviä vähän joka ihmisryhmästä, johon ihmisiä nyt vain voi kategorioida erilaisten yksilöllisten ja yhteiskunnallisten ominaisuuksien perusteella. Huvittavinta ehkä onkin se, että ne olivat nämä ystäväni jotka löivät koko vihanpito -kulttuurilla minua naamaan.
Huomasin jo varhain muutettuamme Etelä-Savoon, että maalaiset ja kaupunkilaiset eivät jostai kumman syystä vain tule toimeen keskenään. Kaksi tai kolme kertaa järjestin joitan illanistujaisia niin, että paikalla olivat kaikki ystäväni, niin PK-seudulta kuin kyseisestä kylästäkin. Loppu tulos oli kaksi eri porukkaa, jotka kyräilivät kaukana toisistaan toisiaan ja minä siinä välissä. Juhlien jälkeen sain kuulla molemmilta puoliskoilta hyvinkin selkeästi, että eivät voi sietää toisiaan. Kaupunkilaisia (kaiken lisäksi vielä vantaalaisia eikä edes helsinkiläisiä) ärsytti aivan suunnattomasti pelkästään 'maalaisten' läsnäolo samassa seurassa ja kyläläisiä taas kaupunkilaisten asennen ja pelkkä oleminen.
Näiden tapausten jälkeen järjestin pitkään kahdet eri tuparit jokaisessa uudessa asunnossani. Ero tosin oli siinä, että kyläläiset ja pikkukaupunkilaiset pystyi kutsumaan samaan seuraan, oltiinhan kaikki savolaisia, mutta pääkaupunkiseutulaisille oli edelleen järjestettävä erillinen ja yksityinen tilaisuus. Nykyisellään myös muuttuneet elämänarvoni karsivat ihmisiä ihan oma-aloitteisesti pois elämästäni, mutta se ei ole minun tehtäväni vakuutella heitä jäämään.
 |
| Taajamarakentamista Euroopassa... |
 |
| ... ja Suomessa. |
Tämä kaikki siis palasi tänä aamuna mieleeni lukiessani Aamulehdestä jutun: Puheenaihe: Syrjässäkin on saatava asua. Tampereen kaupunginseudun seutuhallitus on siis ehdottanut, että samaa tiukkaa rakentamisen linjaa, jota kaupungeissa vedetään (ihan syystäkin) sovellettaisiin sellaisenaan myös maaseudulle (jossa olisi tilaa rakentaa vaikka pilvinpimein).
"Rakentamisen ohjaaminen hyvin tiukasti ja hieman oudosti määriteltyihin ”kyliin” ei tue elinkelpoisuutta. Maaseutu on muutakin kuin suppea kylän keskusta. Esimerkiksi Itä-Aureen kylä ei ole koskaan ollut tiivis talojen ryhmittymä, vaan jo sen ensimmäiset talot 1500-luvulta lähtien ovat sijainneet kaukana toisistaan."
Minua kiinnostaisi todella tietää millaisista tiiviistä 'kylistä' tässä on ollut puhetta. Itselleni herää hyvän mielikuvituksen siivittämänä vähän sellaiset keskitysleiri kyläyhteisöt mieleen. Tai jos realistisemmin pohditaan, niin kuulostaa kuin maaseutua ja kaupunkia yritettäisiin kehittää samalla kaavalla, jolloin kylistä tulisi pieniä tiiviitä 'kaupunkeja'. Eikun hei! Sehän oli se idea tässä alunperinkin.
Kaavoitusarkkitehti Arto Huovila on myös todennut, "ettei vakituinen asunto haja-asutusalueella ole kunnan tavoitteiden mukaista varsinkaan, jos on kyseessä lapsiperhe tai vanhus. Asenne haisee syrjinnältä."
Voisiko siis todella olla, että tällä tavalla yritetään estää ihmisten maalla asuminen ja ahtaa ihmiset tiiviisiin kaupunkeihin, jotta kunnat pääsisivät helpommalla kustannuksissa? Niin, jos tämä toteutuu, niin 'mitkä kunnat'?
 |
| Etelä-Savoilaisessa kylässä. |
Minut kuintenkin pysäyttänyt asia tässä oli kommentit jutun alla. Kommenttitulva nimittäin avasi silmäni sille, että taajamissa asuvien ja haja-asutusalueilla asuvien keskenäinen vihanpito ei enään rajoitu PK-seutu vs. muu Suomi akselille, vaan on levinnyt pienempiinkin kaupunkeihin. Riittänee siis, että asut Tampereen taajama-alueella tai sen ulkopuolella, ovat ongelmat tismalleen samat.
 |
| Vantaan Vestrassa. |
Vihaisimpia tuntuvat tässä keskustelussa olevan kaupunkilaiset. He syyttävät maalaisia ihan kaikesta epäekologisesta asumisesta (öljylämmitteinen omakotitalo), oman auton käytöstä (verrataan bussiin ja kävelemiseen) sekä siitä, että maalla asuvat tulevat kalliiksi kunnille, koska heille pitää järjestää palveluita.
"Siinä missä sata uutta asukasta kaupungissa aiheuttaa vain jonojen pitenemistä, voi se maaseudulla tarkoittaa kokonaisen laitoksen perustamista, rakennusta ja työntekijöitä myöden."
 |
| Kerrostalojen katoille jatkossa vai...? |
Kaupungissa asuvat myös ovat sitä mieltä, että he maksavat veroillaan sen että joku voi asua 'korvessa' ja, että maalaiset vain keräävät kermat pääältä. Mikä on aika absurdia, sillä kuten joku haja-asutusalueen puolelta toteaa "maaseudulla asuva maksaa itse sähköliittymänsä valtakunnan verkkoon, maksaa omat osuutensa yksityisteistä, vastaa omista vesi- ja jätevesijärjestelmistään, aurauttaa oman tiensä. Ainoat kunnan kustantamat asiat ovat koulukyydit ja ne vähäiset tai olemattomat vanhustenpalvelut, joita syrjäalueille osoitetaan."
Ja kaupunkilainen vastaa:
"Syrjässä saa asua, mutta yhteiskunnan ei tule sitä tukea tai siihen rohkaista, koska se on edesvaatuutonta ja kallista individualismia pahimmillaan. Yksityisautoilu ja -taloilu pitäisi olla omalla vastuulla, koska ne ovat elitistisiä. Väärin ne eivät ole, mutta yhteiskunnan asiaa ja tavoitteita ne eivät aja."
Voin sanoa, että tämä viimainen kommentti vetää aika sanattomaksi. Minulla on aina ollut haaveena oma talo metsän keskellä, omalla puutarhalla ja kasvimaalla. Kaukana kaupungin metelistä ja saasteista ja hektisestä elämästä. Ehkä tämä ei tue yhteiskunnan tavoitteita ahtaa kaikki samaan suppuun, mutta parantaa ehdottomasti omaa henkistä ja fyysistä hyvinvointiani. Ja jotta tässä kohtaa vältämme individualistisen ajattelun, niin totean toivovani joskus perhettä ja haluan silloin myös rakkaimpieni voivan hyvin.
 |
| Uimahalliin voisi tulla porttikielto tästä hyvästä. |
Ehkä tämä siis tekee minusta edesvastuuttoman, individualistisen (kaupunkilaisethan ovat niin paljon enemmän kollektiivisia eläjiä!) ja vielä elitistinkin.
Nimim. Maalaisuuden kokeneena, ei enään ikinä takaisin PK-seudulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti