5. marraskuuta 2012

Rakkaudesta rakkaudella rakkaille

Saimme vihdoinkin ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen kaikki kolme naista samaan kaupunkiin samaan aikaan. Tunnemme itsemme voittajiksi.

Kuinka hankalaa voikaan olla sovittaa kolmen ihmisen menot yksiin, kun jokaisella on oma elämänsä ja omat kuvionsa eri puolilla Savoa.

Onnistumisen salaisuus on meitä yhdistävässä siteessä. Kolme ja puoli vuotta päivittäistä yhdessäoloa teki sen, että meidän välisemme side tulee kestämään läpi elämän. Ei ole väliä kuinka kauan aikaa kuluu edellisestä näkemisestä, voimme silti aina jatkaa siitä mihin edellisellä kerralla jäimme, aivan kuin aikaa ei olisi kulunut laisinkaan.

Jos todellista ystävyyttä on olemassa, niin tämä on sitä parhaimmillaan.

Rakastan <3

Onhan minulla toki ystäviä täällä missä asun ja joiden kanssa olen viikottain tekemisissä, mutta ei se ole sama. Siksikään, että en ole ehtinyt muodostaa heihin niin syvälle luotaavaa suhdetta kuin ystäviin, jotka ovat olleet mukana elämässäni jo pidemmän aikaa ja joiden kanssa olen kerennyt kokea useat kasvukivut ja onnistumisen hetket. Suurin ero suhteessani vanhoihin "kaukoystäviin" ja uusiin "lähiystäviin" onkin 'ikävä'. Ystävyyssuhteet, jotka ovat aina ulottuvilla, sitä halutessaan tai tarvitessaan, eivät tunne ikävää. Sillä kuinka voisi ikävöidä jotakin, mikä on aina läsnä?

En halua kuitenkaan ketään laittaa tärkeysjärjestykseen, sillä ei niin voisi edes tehdä. En minä todellakaan viihtyisi täällä missä olen, jos minulla ei olisi niin mahtavia ystäviä täällä, joiden kanssa voin jakaa arkeni ja jokapäiväisen elämäni. Toivon vain, että osaan pitää kauempana asuvat ihmiset myös osana jokapäiväisempää elämääni.

Olen oikeutettu kahteen erilaiseen ystävyyssuhteeseen, jotka molemmat sisältävät SingStar-laulupelin ilman mutinoita :)


Kun nyt sain etuoikeuden viettää yhden illan läheisimpien, mutta välimatkallisesti kauimmaisten ihmisten kanssa, ymmärsin miten paljon heitä olin ikävöinyt. Ymmärsin taas todella selkeästi, miten paljon tyhjempää elämäni olisi ilman heitä. Ovathan he olleet osa elämääni jo lähes kymmenen vuotta.

Illantarjoilu.
Meillä on tapani varata ruokaa ihan liikaa, mutta ei se ole ikinä ketään haitannut!

Etualalla marja-rahkapiirakka mustikoista ja punaherukasta. Taka-alan feta-pinaattipiiras oli ihan huippu! Reseptin laitan ehdottomasti jahka ehdin kokeilla mieleeni juolahtanutta koristelu tekniikkaa!


Kahdenlaista Shusia.

Omppu-shotit ovat olleet perinne tässä porukassa niin kauan kuin jaksan muistaa.


Erotessamme suununtaina lupasimmi toisillemme nähdä edes kerran puoleen vuoteen, niin että kaikki kolme olemme paikalla. Toivon totisesti, että teemme kaikkemme pitääksemme kiinni tästä tavoitteesta. Puolitoista vuotta on ihan turhan pitkä aika.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti