Tässä muutamia kuvia mallistoni kuvauspaikan etsintäreissulta
sekä siltä kohtalokkaalta illalta, jona taisin rakastua.
Välillä kannattaa tapittaa myös saappaan kärkiä metsässä kuljeksiessaan. Tästä saisi ihanan painokuvan kankaalle. Ehkäpä seuraavaan mallistoon..
Postikortti -linna takapuolelta.
Haavoittunut metsätie..
vai pitäisikö se kirjoittaa "haapoittunut"?
Tämä vaahtera oikein hehkui ja vaati itseään kuvattavan, ainakin hetken.
Junarata.
Varmasti Savonlinnan keskustan alueen ihanimmat ja salamyhkäisimmät portaat, jotka tiedän. Kerran lähdin seuraamaan näihin portaisiin kiinnitettyä harmaata nuolta. Jännitystä vatsan pohjassa kuljin eteen päin näiden pienten nuolten perässä ja valmistauduin jo tulemaan ryöstetyksi tai löytämään vähintään jonkin huumediilerin.
Jännitys kuitenkin loppui lyhyeen nuolien vaihtuessa Linnanneito kierroksen kylteiksi, jota osa nämäkin nuolet olivat olleet. Olin kuitenkin ikionnellinen tästä viiden minuutin valtavan jännittävästä seikkailusta, jonka saatoin kokea pienen nuolen ja rajattoman mielikuvitukseni ansiosta.
Ja löytyihän se kuvauspaikkakin viimein! Kaikki kohdallaan; värikkäät vaahterat, vanha kivimuuri ja kaunis tausta ilman turhia rakennuksia ja vekottimia.
Onneksi talkkari vaikutti olevan ruokaperäisillä, joten kuvauspaikka säilyi koskemattomana kuvauspäivään.
*******
Koko väripaletti taas samassa kuvassa. Ihmettelen joka kerta tätä värien monimuotoisuutta luonnossa kulkiessani.
Löysimme ihka oikean käpylehmä esiintymän!!! Ja jollen väärin tulkitse, niin vieressä taitaa olla käpylehmien pesä pienine käpylehmän poikasineen. Mahtavaa! Luulin näiden jo kuolleen sukupuuttoon.
Kaislikossa suhisee..
Komia.
Rantapusikko on ihan liekeissä.
From the dark side of an island.
Minä sanon, että se on valtava sammaloitunut lintu-liskon jalka!
Ajan ja paikan osuessa kohdalleen
täällä maailmankaikkeuden muuttujien pyörivässä kehässä,
syntyy se hetki.
Se hetki, jota ei koskaan unohda. Se hetki kun kaikki muuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti