Menneestä, Olevasta ja Tulevasta 2/3

Kaksi

- Sanoja Olevasta -

Mistä kumpuaa valmiuden tarve?

Halu ihailla kaiken lopullista muotoa?

Suorituspaineistako?

Mitä suoritat ja kuka painaa?

Eihän maailmankaikkeus koskaan valmis ole.

Elämän luonnollisuus sen keskeneräisyydessä.

Päättymättömässä energian kierrossa.

Mitä on valmis?
Onko se siis jotakin luonnotonta?

Taisteletko silloin luonnottomuuden puolesta

vai luonnollisuutta vastaan?

Onko se yhteiskunnan päättymätön taisto

vai henkilökohtainen mittelösi?

Saattaahan tuo ollakin.

Sota oli aina yhteinen,

mutta minä tein siitä omani.

Omapahan on ongelmani.

Vaan minne päiväni valmiit käyttäisin,

kun kaiken tekemisen välttäisin?

Mitä jäljelle jää tehtävää,

kun kaikki valmista on jo itsessään?

Niin, eipä juuri mitään.

Mahdammeko ollenkaan käsittää,

päivittäisen puurtamisen mielihyvää?

Ei siihen kuulu suorittaminen tai paineet.

Ei stressi tai stimuloivat aineet.

Kun puuhalla akkuja lataa,

ei mielessä edes siinnä päivä täysin vapaa.

Suorittamatta ei päivistä monimuotoisuutta puutu

ja silloin ei myöskään paikalleen puudu.

Eikä elämälle suutu.

Kiroa kaikkea pimeään kuuhun,

mustaan puuhun,

suden suuhun.
Ei!
Mielummin kuolen johonkin aivan muuhun.

Vaan mikä motivoi tänään?

Ei se ole tekemättömät tehtävät, joita nään.

Ei peitto, jonka alle jään.

Se on haaste vielä kokematon,

tieto vielä oppimaton.

Mutta miksi ideat muilta copy-pastaa?

Kuka edes suoltaa tälläistä paskaa?

Ja loistaa nuilla, ideoilla muilla.

Vaan minne jäi oma anti?

Oletko sittenkin muiden rakkauden vanki?

Kolmesti meni metsään.

Kolmesti sieltä kantoi aatteen mielen pesään.

Vieläkö epäilet metsän voimaa?

Mutta älä suotta itseäsi soimaa.

Harvempihan täällä osaa itseään hoivaa.

Jos ei lasketa sitä Nätkin Noitaa.

"Poikkeukselliset ajat ovat yleensä huono merkki."

Nooh, tiedä häntä..
Katsotaan ihan rauhassa mitä se tuleva tuo tullessaan..

Be a Fan