26. kesäkuuta 2012

Minunlainen juhannus

Rakastan picnickejä, grillaamista ja kaikenkaikkiaan olen aina haaveillut suurista beach -partyista. Ystävien seurassa  luonnonhelmassa hyvän ruoan nauttiminen ja rentoutuminen on ihan parasta mitä yhdessä voi tehdä. Näin ollen pakkasimme juhannusaattona kassin täyteen ruokaa ja juomaa ja suuntasimme läheisille raunioleille.

Kävin viime syksynä jo itsekseni siivoamassa raunioita chillailu käyttöön. Rakensin samalla punaisista tiilistä suhteellisen toimivan grillin ja keräilin teinien jättämiä lasinsiruja maasta minkä uskalsin. Paikka on siitäkin hieno, että vaikka raunioniemi on aivan keskustassa, on se niin piilossa ja syrjässä, ettei sinne osaa tulla tai edes katsoa, jos ei tiedä mitä katsoo.


Tunnetuin niemeke on varmasti auringon laskuistaan, sillä toisella puolella raunioista on pieni metalli portti, jonka raoasta livahmalla saapuu järven selän puolelle, jonne aurinko laskee koko selän pituudelta. Näky on yksinkertaisesti pysäyttävä.


Pöperöihin juhannuksena kuului nyyttäri -periaatteella jokaisen tuomat omanmielen mukaiset sapuskat. Minä panostin broileri fileisiin, vihreään salaattiin, grillattuihin juusto-herkkusieniin, uusiin perunoihin ja tilli silliin. Pöperöt myös olivat kerrassaan täydelliset.

Improvisoidusti perunat keittyy laidan päällä ja pihvit tiilenpalalla.


Pihvien rasva saattoi vähän roihahtaa jossain välissä.


Atrialle/Kariniemelle mainosidea?

 Metsässä kun ollaan ja ylipäätään nauttimassa olostamme, on rento ja mukava pukeutuminen kaiken A ja O.

Omat avain sanat; väljä, mukava ja pehmeä.

Pitkät housut ja lyhyet paidat.


Tila(nne)taidetta.

Hymy on kauniinpi asuste kuin huolitelluinkaan meikki.

Juhannuspäivänä luonnollisesti jatkettiin rentoutumista. Päivä alkoi pizzalla, sillä se on helpoin ruoka jonka tiedän ja juuri sopivaa vastapainoa eiliselle ruokaan panostamiselle. Vaikka ei sillä, äitiltä opittu pizzapohja takaa, että omatekemä pizza vie kielen mennessään!


Masu täynnä pizzaa iltapäivää jatkettiin läheisessä saaressa hetkestä nauttien. Järvelle tuijotellessa, sitä oli jotenkin aivan uudella ja ihmeellisellä tavalla läsnä hetkessä ja se oli hieno tunne.

Auringonpalvoja

Sarjakuvamaista pilveä


Herrasmies ei tupruta röökiä naisen lähellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti