Oma sänkyni on minua varten rakennettu täydellisyyden pyhättö.
Ymmärsin jo teini-iässä, että nukkuminen on kivaa ja siihen kannattaa panostaa. Aivan, vaikka olenkin aamuihminen ja rakastan olla hereillä, kun muut vielä nukkuvat, rakastan myös nukkumista. Hoidan vain sen vähän aiemmin kuin muut. Rakastan 8 tunnin yöunia ja sitä, että voin käydä kymmeneltä nukkumaan ja herätä aamu kuudelta auringon häikästessä silmiäni. Tämäkin on laskettu juttu; jätän alkovin verhon sen verran raolleen, että naapuritalon katonharjan yli kiipeävä aamuaurinko pääsee paistamaan kasvoilleni.
Harrastin tätä samaa jo vanhempieni luona, sillä oman huoneen ikkuna oli itään, onneksi! Minun silloinen huoneeni oli lähinnä ullakkokomeron kokoinen tai siltä se ainakin loppu aikoina alkoi tuntumaan. Päätin siis panostaa nukkumiseen huoneessani, koska en siellä oikeastaan muutoin oleskellut. Vanhempieni kanssa kävimme hakemassa Mikkelistä asti minulle kaupan pehmeimmän 120cm joustin patjan. Patja on niin pehmeä, että kun yli 100-kiloinen isäni istuu laidalle, ovat jouset pohjassa. Mutta minulle, kevyelle ja sirohkolle tytölle, se on juri sopiva.
Pehmeys on täydellinen; leveä lantioni uppoaa patjaan niin, että selkäni saa olla suorassa, eikä kipeydy kuten kovemmilla patjoilla. Tuntuu kuin nukkuisi hattara pilvessä. Leveys on myös tärkeää, sillä olen niin herkkä uninen, että herään yöllä joka kerta vaihtaessani asentoa. Minulle on siis tärkeää, etten joudu kierimään paikallani, vaan minulla on oltava tilaa vain kääntyä kyljeltä toiselle miettimättä tipahdanko sängystä. Paras nukkuma asento on myös puoliksi kyljellään puoliksi mahallaan, joilloin toinen jalkani on koukussa rinnalla; tämä on yllättävän tilaa vievä asento, mutta täydellinen 120cm sänkyyn.
Nuoruuden huoneesta tämä 120cm sänky vei noin puolet lattiapita-alasta, mutta se ei haitannut; nukkumassahan minä siellä huoneessa kävin.
Yhtä tärkeää patjan kanssa ovat tyynyt ja peitto. Ehdottomasti siis kaksi tyynyä, jotta kääntyillessä ja kieriessä ei tarvitse roudata tyynyä mukana sängyssä. Tyynyt eivät myöskään saa olla kovia tai lättäniä; untuva tyynyt ovat kauhistukseni ja saan migreenin tälläisestä tyynystä. Olen viime vuosina suosinutkin pallokuitu-tyynyjä, sillä niiden pehmeänä ja kuohkeana kesto pitkittyy, kun muistaa aina pedatessa vähän pöyhiä tyynyjä. Peitto on myös Suomen pitkien ja kylmien jaksojen vuoksi oleellinen. Minä hommasin suosiolla 2m leveän peiton, sillä tavallinen 120cm leveä, vai mikä sen tavallisen leveys nyt onkaan, on aivan liian kapea minulle. Haluan, että pehmeää ja kuohkeaa peittoa jatkuu joka suuntaan riittävästi, jotta voin pyöriä rauhassa heräämättä siihen, että jalka paleltuu peiton ulkopuolella. Ja kyllä, nukun aina peittoni alla, myös kesällä. Tällöin tosin saatan jättää jalan peiton ulkopuolelle viilentämään kehoani.
Näiden lisäksi lakanat vaikuttavat huomattavasti nukkuma mukavuuteen ja rentoutumiseen. En kykene nukkumaan satiini lakanoilla saati paljon käytetyillä lakanoilla. Haluan tuntea puhtauden tunnun ja tuoksun lakanoistani sekä jämäkän ja hyvän laatuisen kankaan. Vaihdankin siis lakanat vähintään kahden viikon välein. Tyynyliinat pesen silloin tällöin 90 asteessa, jotta pinttynytkin lika lähtee ja saatan jopa toisinaan silittää liinavaatteeni, saadakseni sen hotelli-tunnun omiin lakanoihini.
Todellisuus kuitenkin on, että olen hionut oman sänkyni niin lähelle omaa täydellisyyttään, että minun on todella vaikeaa ja omituista nukkua kenenkään toisen sängyssä tai ylipäätään varamajoitus -ratkaisulla ja jokaisena tälläisenä yönä kaipaan omaan sänkyyni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti