Ensimmäinen tutkimusmatkani johti taas kerran yhden niemen pidemmälle ja siis kauemmas keskustasta. Täältä alkoikin olemaan jo ihan kivat maisemat takaisin kaupunkiin. Luminietosten läpi ei tietenkään voinut olla varma, mutta oletan niemenkärjen olevan paljasta sileää kalliota. Selvitettäväksi jääkin siis onko tämä spotti kesällä liian tuulinen paikka picnikille. Maisemat olisivat ainakin silmiä hivelevät.
Pidemmälle ei kyllä toinnut lähteä näillä keleillä. Eikä kyllä mutenkaan, kun ei noista virtauksista niin tiedä, vielä. Ensi kesänä olisi kyllä tarkoitus vähän näihin rantavesiin tutustua. Haaveenani olisi nimittäin rauhallinen kesäpäivä kirjan ja mato-ongen kanssa ja toivottavasti omat kalasoppatarpeet.
Kävely reissuilla, jotka toisinaan kulkevat polkuja pitkin, kiitos Savonlinnan koiranulkoiluttajien, ja toisinan taas umpihangessa, kengät joutuvat koville. Ensimmäiset omat ja siis super-rakkaat Vagabondini joutuivatkin siis jo heti kättelyssä kovaan kulutukseen. Hyvälaatuiset kengät kyllä ovat olleet. Nauhat katkes aika nopeesti nilkasta, mut nyt pikku tuunauksella onkin uniikit Vagabondit ja lankkikerros antoi kauniin punan ja kiillon kenkiin. Kyllä nyt kelpaa taas popotella eteenpäin.
*******
Toinen tutkimusmatkani suuntautui vatsaani. Vaellusten jälkeen maistuu nimittäin lämmin keitto makunystyröitä hivelevältä.
Tässä alla resepti ihan huippuun porkkana-omenakeittoon ja taivaalliseen pistaasisalsaan!
Vaikka moni ystäväni alkuun vierastikin porkkana-omena yhdistelmää, niin täytyy sanoa, että omena tuo ihanan makeuden keittoon, kunhan muistat käyttää makeita (punertavampia) omenoita.
Salsa puolestaan vei kielen mennessään jo sellaisenaan (ja oli mahtavaa keitossa) ja aivoni alkoivatkin heti raksuttaa minne kaikkialle muualle sitä voisi tunkea. Mieleen tuli heti nachot, ruisnapit ja hedelmät.
Niin työlästä kuin pistaasien kuoriminen onkin, niin oli kyllä jokaisen pistaasin arvoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti