Olen kartellut todella hanakkaan aikuisiällä roskaruokapaikkoja. Näihin itse luen paikat, joissa myydään burgereita, ranskalaisia, nugetteja ynnämuuta epäterveellistä, lihottavaa, rasvaista ja tiesmiten keinotekoista ja prosessoitua muonaa.
Miksikö?
Koska se on pahan makuista ja siitä tulee vatsavaivoja sekä muita terveysongelmia.
Ideanahan ruoat ovat näidenkin paikkojen listoilla aivan mahtavia. Kyllä minulle kunnon hamburilainen maistuisi tai kullanruskeat lohkoperunat tai paneroidut kanat dipin kanssa. Toteutus on vain jäänyt vähän puolitiehen tai oikeammin mennyt täysin pieleen, jos lopputulos on tämä.
Hamburilaisia olenkin jo kesäisin itse ulkona grillissä tehnyt ja aivan mahtavia ovat olleetkin! Ensi kesänä aion jalostaa tätäkin ideaa vielä luonnollisemalle tasolle ja leipoa sämpylät itse sekä tehdä omin käsin oman jauhelihani broilerista. Ensimmäisissä burgerpihvi -kokeiluissa käytin valmis kalkkunajauhelihaa, mutta tätä nykyä on alkanut epäilyttää, että mitähän kaikkea sinnekin on jauhettu.
Lohkoperunoita olen myös monet kerrat uunissa paistanut ja kehitelly jos jonkin näköisiä dippejä kaveriksi. Jäljelle jäivät siis ne nugetit. Nyt oli vihdoin aika kokeilla millaisia tulee kun tekee home made. Ja voin sanoa, että veivät kielen mennessään!
Kanat suikaloin itse maustamattomista pihveistä ja korppujauhoa tein ruishapankorpuista huhmareella survomalla. Huhmareesta kiitos muuten äiteelle, joka isomummin(siskon?) vanhan minulle lahjoitti!
Marssijärjestys oli ensin vehnäjauhot, sitten tasaiseksi rikottu kananmunamassa ja lopuksi unkarilaisella paprikalla maustettu korppujauho. Omalla kokemuksella suosittelen käyttämään pihtejä kanojen dippailuun astioissa, sillä korppujaujo paakkuuntuu kivasti sormiin ja joka paikkaan munan kanssa tekemisiin päästyään. Samoin yllätti miten paljon korppuja menee riittävän määrän korppuajauhoa valmistamiseen.
Herkut oli ihan täydelliset ja kaiken kruunasi taas yksi parhaimmista dipeistäni tähän mennessä! Kiitos muuten kuuluu ystävälleni, joka vinkkasi, että turkkijuguun voi tunkea ihan mitä vaan maustekaapista ja saa hyvän dipin. Toimii!
Jään miettimään termejä näille ruoille, burgereille, paistetuille perunoille ja nugeteille. Pikaruokaa ne eivät ole, sillä valmistukseen kuluu aikaa kun rakkaudella väkertää. Roskaruokaa ne eivät myöskään ole sillä ravintosisältö on kohdallaan ja raaka-aineet puhtaita, eivätkä lisäaineet ole käyneet lähelläkään. Enpä siis keksi kuin sanoa, että kotiruokaahan tämäkin on.
Jään miettimään termejä näille ruoille, burgereille, paistetuille perunoille ja nugeteille. Pikaruokaa ne eivät ole, sillä valmistukseen kuluu aikaa kun rakkaudella väkertää. Roskaruokaa ne eivät myöskään ole sillä ravintosisältö on kohdallaan ja raaka-aineet puhtaita, eivätkä lisäaineet ole käyneet lähelläkään. Enpä siis keksi kuin sanoa, että kotiruokaahan tämäkin on.
***
Herkut kruunasi kunnon kuolemallamässäily elokuva The ABC's of Death. Elokuva käsitti 26 minielokuvaa, jotka esittelivät 26 eri tapaakuolla, 26 eri ohjaajan toimesta.
Täytyy sanoa, että reilu kolmannes oli todella mahtavia ja kekseliäitä ja reilu kolmannes jätti montun auki ja päähän kysymyksen "mitä vittua mie just näin?". Loput pari pätkää olivat vain. Eivät siis herättäneet pahemmin ajatuksia tai tunteita. Kaikesta huolimatta elokuva oli hienosti rakennettu ja pätkät valikoituneet niin, että kun oli kyllästymässä, niin tulikin täysin eri perspektiivistä lähestytty kerronta tai kuvaus- tai toteutustapa, että mielenkiinto heräsi uudelleen.
Elokuvassa oli myös hyvin paljon alatyylin huumoria, hyvin paljon seksiä ja erotiikkaa sekä verellä mässäilyä. Viimeinen on aika itsestään selvyys, keskimmäinen saa miettimään ohjaajien omaa seksielämää tai sen puutetta ja ensimmäinen nyt ei jaksanut naurattaa yhtään. Toisaalta kekseliäisyyttä on varmastikin vaatinut keksiä tapa kuolla sillä kirjaimella, joka aakkosista ohjaajan kohdalle osui. Ja jos en ihan väärin ole ymmärtänyt niin budjetti per elokuva ei ollut kovin suuri, joka ohjaajilla oli käytössään ja se ehkä näkyy toisinaan lopputuloksessa.
Täytyy sanoa, että reilu kolmannes oli todella mahtavia ja kekseliäitä ja reilu kolmannes jätti montun auki ja päähän kysymyksen "mitä vittua mie just näin?". Loput pari pätkää olivat vain. Eivät siis herättäneet pahemmin ajatuksia tai tunteita. Kaikesta huolimatta elokuva oli hienosti rakennettu ja pätkät valikoituneet niin, että kun oli kyllästymässä, niin tulikin täysin eri perspektiivistä lähestytty kerronta tai kuvaus- tai toteutustapa, että mielenkiinto heräsi uudelleen.
Elokuvassa oli myös hyvin paljon alatyylin huumoria, hyvin paljon seksiä ja erotiikkaa sekä verellä mässäilyä. Viimeinen on aika itsestään selvyys, keskimmäinen saa miettimään ohjaajien omaa seksielämää tai sen puutetta ja ensimmäinen nyt ei jaksanut naurattaa yhtään. Toisaalta kekseliäisyyttä on varmastikin vaatinut keksiä tapa kuolla sillä kirjaimella, joka aakkosista ohjaajan kohdalle osui. Ja jos en ihan väärin ole ymmärtänyt niin budjetti per elokuva ei ollut kovin suuri, joka ohjaajilla oli käytössään ja se ehkä näkyy toisinaan lopputuloksessa.
*******
Loppuun mainittava, että "ai saatana kun sylettää" fillaroida töistä himaan seuraava kuukausi. Viimeisessä jyrkässä ylämäessä ennen himaa on puolessa välillä bussipysäkki, johon vaihtuu mainos noin kerran kuussa.
Tässä kuussa se mainos vittuilee oikein toden teolla.
Tässä kuussa se mainos vittuilee oikein toden teolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti