Kirje sateesta

Syksyn ensimmäinen päivä

Sen aisti ilmasta

Luonnon värähtelyn tajuudesta

Ilmassa kirpakkuutta

Maa kylmän kasteen peitossa

Melkein pystyi kuvitella
Syvimmässä varjoissa
 Kuuraa lehtien pinnoilla

Auringon lämpö kasvoilla

Iltapäivän valossa

Niin kuin vain voi
Kesän viimeisenä päivänä olla

Lopulta se saapui

Riemuitsin

Höyryävän marjapuuron äärellä
Katselin

Pisaroita ikkunassa

Orapihlajat hulmusivat maassa

Pisarat pieksivät

Pieninä
Äkäisinä parvina

Voi Äiti Luonto

Näyttele taas voimias

Tee syysmyrsky
Saapuvaks

Työmatkalla hapottaa
Tuuli painaa vastaan

Aikaa kuluu ikuisuus

Mainitsen tästä

Vihainen puuskahdus

”Ihan kamala keli!”

Aamukahvilla näppäilen puhelimeen

”Huomenta rakas! Syysmyrsky tulee!!”

Vastaus saapuu pian

”Joo, täälläkin on ihan paska sää!”

Tulee hölmö olo

Eikö kukaan näe kauneutta?

Mitään ihmeellistä?

Iloa?

Korjaan

En valittanut huonoa keliä

Ei se ollut small talkia

Tarkoitukseni jakaa iloa

Tästä ihmeestämme

Yhteisestä

Suuresta onnen tunteesta

Nostaa katse taivaalle

Viileä vesi kasvoilla

Nostaa kädet ilmaan
Antaa riepottaa vaatteita

Pyöriä sateessa
Vaatteet vedestä raskaana

Iholla lämmin kosteus

Hyppiä lätäköissä
Punaisissa saappaissa

Kipristellä kuivia
Lämpimiä varpaita
Saappaiden suojissa

Nauraa sydämestään
Märkä tukka liimattuna otsaan

Kietoutua kuivaan
Pehmeään
Lämpimään

Mahdotonta tuntea todella
Kuivien vaatteiden tuomaa onnea

Kastumatta ensin kunnolla

Nauttia höyryävää teetä
Takkatulta tarinoita

Kaikkia niitä asioita

Joita et raaskinut jäädä tekemään

Auringon valaistessa elämää
Mittarin rikkoessa hellerajaa

Tänään voi
Äidin luvalla

Nauttia mukavuudesta ja

... kuunnellaan sateen ropinaa

Se vain jatkuu ja jatkuu

Sitä riittää loputtomiin

Enkä mä haluu ulos astuu ...

Be a Fan