18. helmikuuta 2013

Rakkaudella ruokaan


Tyttöjen -ilta vaatii hyvää ruokaa ja rakasta seuraa. Viini on aina plussaa, muttei sekään ole välttämättömyys. Harmillista tosin, sen ainoan kerran kun viinitelineeni ammotti tyhjyyttään, ainut ystäväni, joka ei viinistä välitä olisi voinut juoda ruoan kanssa valkoviiniä.

Mitä opimme tästä?
Pidä viiniteline täynnä, sillä koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu! ;)



Illallisemme koostui täytetyistä broilerinfileistä, parsakaali-perunasoseesta ja kylmästä kurkkukastikkeesta. NAM!



Boilerinfileet maustettiin mustapippurilla ja suolalla, minkä jälkeen väliin laitoimme basilikanlehtiä, mozzarellaa ja aurinkokuivattuja kirsikkatomaatteja. Sitten vain rullalle ja cocktail-tikulla kiinni. Lopuksi rullat pyöriteltiin suola-venhäjauho seoksessa ja eikun pannulle voihin paistumaan.


Huomasin, että sisustavarat yrittävät vähän livistää rullien päistä, joten lämpö kannattaa pitää miedolla, jotta liikuttelua tulee pannulla mahdollisimman vähän. Ei pidä kuitenkaan polttaa kiinni, senkin kokeilimme.



Perunat pilkoimme neljään osaan, jotta keittyisivät yhtä aikaa parsakaalin kanssa. Soseutettiin keitetyt tavarat sauvasurvimella. Mukaan meni nokare voita ja liraus maitoa. Myös keitin lientä jätin hivenen pohjalle, mutta ilmeisestikin liika, sillä soseesta tuli todella löysää.


Kurkkukastike syntyi turkkilaisest jogurtista, maustekurkku kuutioista, tuoreesta basilikasta, ruohosipulista, mustapippurista, hunajasta ja meri- sekä yrttisuolasta. 


Sain muuten isältä ja siskon mieheltä tuliaismekon Fuengirolasta!
Okei siskolle se oli, mutta ei sopinut tuoreelle äidille pussittavan mallinsa vuoksi. Toisaalta ainoana synnyttämättömänä naisena olenkin ensimmäistä kerta meidän perheen pienin nainen, kun Auroraa ei vielä lasketa.


Omnom! Reseptin laitan taas facebookin kuva kansioon :)

*******


Ihan mahtava löytö muuten Cittarin poistokorista: silikonista tehty kattilan kansi! Mie oon taiteillu sen 5 vuotta nyt haarukan ja lautasen avulla, mikä on ollut vähintään kyseealainen metodi. Nyt sopii isoihin ja pieniin kattiloihin, eikä mene rikki jos tippuu! Loistavaa!



Suomalaisen kirjakaupan alennusmyynnistä mukaani tarttui kolme kirjaa. Parasta kausiruokaa etsiytyi kuin tilauksesta käteeni, sillä olin jo hetken pohtinut kausiruokailua. Ruoan hinnan (varsinkin lihan) alati kallistuessa tulee kasvisruoka ja varsinkin kausiruoka ensimmäisenä mieleen yrittäessä säästää. Miksi maksaa tietämättään mansikoita tuotteesta, jota saa puolen vuoden päästä tuoreena ja pilkkahintaan tämän hetkisestä. Näinhän se on aikoinaankin syöty luonnon ehdoilla ja kausiluontoisesti.

Toisena löytyi pitkään haaveilemani Mats-Eric Nilssonin ruotsalaisesta kohuteoksesta Petos lautasella tehty, Suomen oloihin mukautettu Aitoa Ruokaa. Kyllä minäkin vielää joku päivä selätän tämän E-koodi viidakon ja pääsen eroon vatsavaivoistani, joita tuottavat minulle.

Kolmantena tein ehkä mailman historian parhaan löydön! Ompele kaunista lapselle sisältää kaavat ja ohjeet 25 ihanaan pieneen vatteeseen 0-5 vuotiaille lapsille. Kummityttöni saa nimittäin uniikin mekon joka syntymäpäivä, jos se on minusta kiinni!

Ja kuten moni ystäväni onkin innostunut tästä kirjasta jo, niin saa lainata tai tuoda kankaat, niin kyllä mie teidänkin (kummi)lapsille uniikit kuteet surautan.


Ainiin, taidan olla onnellinen piiitkästä aikaa! Tätä lisää! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti