... on taas uutisissa.
Nyt on herätty epäilemään (vihdoinkin!) yhteyttä väkivaltaisuuden ja SSRI-lääkkeiden popsimisen välillä.
Asia, jonka minä totesin omalla kohdallani jo vuosi sitten täällä blogissani
Aamulehti kertoo tänään, että meidän omat kouluampujamme ovat kaikki rouskutelleet SSRI-lääkkeitä ja tämän tyypin lääkkeiden tunnetuimpia sivuvaikutuksia kun nyt sattuu olemaan se agressiivisuus, jonka takia itsekin jätin lääkkeet pois. Nyt lääkintäneuvos onkin siis herännyt ajattelemaan, josko tässä voisi olla yhteys SSRI-lääkkeiden rouskutuksen ja ampumisien välillä. Psykiatrian emerituslääkäri Tapani Sipilä sanoo olevansa huolissaan SSRI-lääkityksen yleistymisestä ja, että asiaa pitää ehdottomasti tutkia enemmän.
Itse en epäile hetkeäkään, etteikö lääkitys olisin voinut vaikuttaa Eeron, Mattin ja Pekka-Ericin harkintakykyyn teon hetkellä tai oikeastan sumentaa sitä. Kun on itse kokenut sen hetken, kun katsoo itseään ulkopuolelta mättäessään parasta ystäväänsä turpaan ja miettii, tuo en ole minä, on kyllä valmis uskoman melkein mihin vain.
Tämän jälkeen on oikein 'mieltä rauhoittavaa' kuulla, että ILn selvityksen mukan vuonna 2011 alle 25-vuotiaista nuorista 25 600 käytti SSRI-tyypin masennuslääkkeitä. Ja niitähän edelleen tarjotaan hyvin määrätietoisesti kaikille, jotka erehtyvät sokeasti uskomaan lääkäriään. En siis väitä, etteikö lääke joillekin sopisi(?) tai auttaisi, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että moni pärjäisi todella hyvin ilman tai vaihtoehtoisilla hoitokeinoilla.
Itse viimeksi eilen taas selitin lääkärille, miksi masennuksen oireiden vahvistumisesta huolimatta, en aio enään koskaan näitä lääkkeitä syödä. Ja saman keskustelun tulen käymään varmasti joka ikinen kerta, kun puhutaan mielenterveydestäni hoitohenkilökunnan kanssa. Ratkaiseva tekijä omalla kohdallani ainakin tulee olemaan lujasti kannassani pysyminen, vaikka painostuksen alla se vaativampaa onkin. Tämän lisäksi säännöllinen uni, ruoka ja liikunta sekä harrastaminen kannattaa muistaa pitää kunnossa, jos ei halua nappeja rouskuttaa ja satuttaa läheisimpiään.
Nyt kuitenkin mennään jo kohden kevättä ja päivät senkun pitenevät ja minä olen edelleen tässä. Ja varmuudella paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten lääkityksen allaisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti