Kertoessani kokemuksistani matkoiltani, törmään jatkuvasti tähän suomalaiseen asenteeseen ”matkustellessa näkee vain toisen kulttuurin ja maan hyvät puolet. Jos olisit avarakatseisempi, et hehkuttaisi noin paljon”.
Itse en ymmärrä mikä tämän asenteen luo. Kateus? Mielikuva, että Suomi menettää arvoaan, jos joku erehtyy sanomaan jotain hyvää toisesta maasta? Vai kenties perus suomalainen negatiivinen asenne kaikkea kohtaan, varsinkin vierasta kulttuuria?
Perus positiivisena ihmisenä etsin kaikkialta ja kaikesta sen kauneimman puolen. Toki haluan myös jakaa kokemukseni muiden kanssa, etenkin ne positiiviset. Haluan jakaa valokuvat upeista linnoista ja vuorista rakkaiden ihmisten kanssa, sillä ei kukaan halua nähdä 200 kuvaa kapisista kulkukoirista ja kerjäläisistä. En myöskään jaksa uskoa, että kukaan haluaa oikeasti kuulla tarinaa, kuinka minut melkein raiskattiin Arabi-Emiraateissa. Miksi siis tämä negatiivinen asenne posotiivisia kokemuksia kohtaan? Vai kuuluuko suomalaisen elämän vain olla yhtä kärsimystä?
Huomasin tämän taas kongreettisesti keskustellessani itseään jopa kohtalaisen älykkäänä pitävän suomalaisen kanssa. Hän kysyi, miten matkani meni ja kun kerroin hänele kaikesta ihmeellisestä mitä näin, totesi hän minun olevan sokea vieraan maan huonoille puolille. Olisiko minun siis pitänyt valittaa, että lentolippurahat menivät hukkaan ja kaikki oli rumaa ja kurjaa ja ikävää, vaikka en näin olisi itse ajatellutkaan? Olisiko hän mieluummin siis kuullut tarinoita kerjäläisistä, kylmästä tuulesta, epäterveellisestä ruoasta tai huonosta lämmityksestä? Epäilemättä, jos olisin kertonut nämä ensin, olisi vastaus ollut ”miksi edes lähdit?”.
Voimmeko siis tästä todeta, että kaikki johtuu suomalaisten tarpeesta elää kärsimyksen ja negatiivisten asioiden kautta? Kun suomalaiselle ei kumpikaan vaihtoehto kelpaa, ei positiiviset eikä negatiiviset tarina, mutta silti kysytään miten matka meni, on aivan kuin oikein yrittettäisiin saada positiivisella mielellä oleva matkailija murheellisen maan ansaan.
Tätä kokemusta taas rikaampana, en ole enään yhtään niin yllättynyt, että kaikki maailmalla tapaamani nuoret reissaajat eivät kovin usein palaa enään takaisin Suomeen. Suomalaiset kun tuntuvat syrjivän niitä suomalaisia, jotka haluavat nähdä maailmaa, eivätkä vain olla möllöttää kotona vihaten kaikkea erilaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti