... tyhjyyden.
Tunnen tyhjyyden sisälläni. Aivan kuin minusta olisi imetty irti kaikki mitä minulla on ollut antaa. Jäljelle jäänyt tyhjä kuoreni on epätietoinen tulevasta, jäljelle jääneiden palasten yhteen sopivuudesta ja tiedosta miten jatkaa.
Tunnistan jäljelle jääneet palaset osaksi minua, mutta niiden ristariitaisuus tuntuu vieraalta. Aivan kuin kädessäni olisi pikkuriikkinen pino palapelin palasia, joita ei pyörittelemällä saa sopimaan toisiinsa.
Tunnistan toisesta palasesta tempperamenttini ja toisesta herkkyyteni, kolmannesta tunnollisuuteni ja neljännestä kurittomuuteni, viidennessä on elämän haluni ja kuudennessa menneisyyteni raskas taakka...
Ajelehdin palaselta toiselle osaamatta yhdistää näistä kokonaista kuvaa. Tiedän palasten muodostavan kokonaisen kuvan ja tiedän myös minulla olevan kaikki palaset kädelläni, joita tarvitsen kuvaan.
Tarvitsen vain voimia noiden palasten yhdistämiseen, jotta voin olla se kokonainen elävä olento, joksi olen koko ajan ollut matkalla, mutta jonka suunnan ja tarkoituksen hukkasin kauan aikaa sitten.
Tiedän kuitenkin nyt, että en ole koskaan yksin, jos niin haluan.
Pyyntö terapian uudelleen aloittamisesta laitettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti