Tajusin 1,5 päivää täällä oltuani, että ei minulla ole aikaa ryhtyä kirjoittamaan englanniksi ja muokkaamaan kuvia julkaisu kuntoon joka päivä. Joten anteeksi, ettette saa suoraa päivitystä täältä, mutta sen sijaan lupaan tehdä loistavan paketin Edinburgin seikkailuistani, kuvien kera, kunhan pääsen takaisin Suomen maankamaralle. Täällä ollessani panostan mielummin kukemuksien keräämiseen, ihmisten tapaamiseen ja nautin täysinrinnoin raikkaasta Skotlannin ilmasta!
Huomasin myös miten mukavaa vaihtelua tälläinen matka on. Olen aina matkustanut yksin tai keverin kanssa. Nyt tiedän, etten tule enään mielelläni matkustamaan kenenkään kanssa, sillä olen enemmänkin yksin matkustaja. Huomasin myös pystyväni saamaan niin paljon enemmän irti matkastani kun olen yksin. Joku psykologinen muuri estää minua olemasta 100% avoin uusien ihmisten kanssa, kun minulle on kavereita läsnä. Mutta kun olen yksin ja tapaan uusia ihmisiä, olen kuin toinen ihminen heidän seurassaan, sillä tunnen että uskallan antaa itsestäni niin paljon enemmän ulos. Tämä on itseasiassa todella mielenkiintoinen seikka, josta minun täytyy ottaa lisää selvää. Miksi toimin näin luonnostaan?
Joten tämä on ensimmäinen matkani ystäväni luokse toiseen maahan. Tämä on myös ensimmäinen matkani, kun en asu hostellissa, vaan ystäväni luona. Juomme aamu kahvia hänen olohuoneessaan, katsomme BBC uutisia, jonka jälkeen lähdemme shoppailemaan, kävelemään ympäri kaupunkia, käymme museossa ja tapaamme hänen ystäviään. Samalla voimme iltaisin tehdä yhdessä ruokaa, katsella leffoja tai vain poltaa jointin ja maata hijaa kuunnellen musiikkia.
Tälläiset kokemukset ovat kuitenkin niitä, joita et voi saada mistään takasin. Stonehengen kivet ja Edinburgin linna tulevat olemaan paikallaan vielä monta vuosikymmentä, mutta paikallisten ihmisten kanssa vietetyt hetket ovat korvaamattomia.
Joten päätän nyt tähän kirjoitelmani ja palaan täältä internetistä oikeiden ihmisten pariin kokemaan korvaamattomia hetkiä heidän kanssaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti