Saunassa käydyn keskustelun tuloksena ymmärsin jotain hyvin oleellista itsestäni. En ollut vielä löytänyt järkevää syytä sille, miksi miellän ihmisen likaiseksi olennoksi. Toisinaan suorastaan kammoan ihmisiä, jos he tulevat liian lähelle. Ja se pahin skenaario minulle luonnollisesti on tälläisen likaisin olennon koskettaminen.
Olen vuosien mittaan huomaamattani aloittanut parannustyön pelkoani ja mielikuvaani vastaan. Tämä pitkälle johtanut on suvaitsevaisuus. Olen aloittanut pakko hoidolla yrittäessäni sietää ja suvaita itseni sellaisena kuin olen eli normaalina elävänä organismina, joka ei välttämättä ole kliinisen puhdas. Tästä olen ymmärtänyt, että elääkseni tässä maailmassa on minun suvaittava itseni. Myönnän omaamani vieläkin joitakin ylihygienisiä piirteitä, mutta suurimmasta osasta olen päässyt eroon. Voin käyttää samaa kahvikuppia parikin päivää vain huuhtelemalla sen käytön jälkeen. Voin laittaa sukat jalkaan vaikka olisikin pitänyt niitä hetkeä aikaisemmin jalassa. Ja tästä se etenee päivä kerrallaan.
Samaa olen soveltanut itseni ympärille. Kun suvaitsin itseni, tuntuivat muut ihmiset edelleen likaisilta. Heidän likansa oli oman kehoni ulkopuolelta ja toisen ihmisen likaa. Vanhemmaksi kasvaessani ymmärsin, että jos haluan ihmisiä lähelleni on minun suvaittava heidät sellaisina kuin he ovat. Elävinä organismeina. Juuri tästä samaisestakin syystä päätin, että en koskaan aio harrastaa seksiä, sillä se jos mikä on intiimi kosketus. Ja kuinkas kävikään. Pikku tytöstä kasvoi isompi ja hän löysi poikaystävän. Tämä seikka muutti elämäni arvojärjestystä, sillä tahdoin suvaita poikaystäväni.
Nyt olen päässyt siihen pisteeseen, että voin antaa halauksen ystävilleni ja ollan vapautunut heidän seurassaan. Jäljellä on enään se loppu maailma, jota en tunne. Joihin minulla ei ole minkäänlaista tunne sidettä, jonka ansioista haluaisin suvaita heidän koskevan minuun. Tästä jäljellä minulla on hyvin ahdistava tunne massatapahtumissa, joissa ei ole ”henkilökohtaista tilaa”. Tai kaukaisemmat sukulaiset, jotka halailevat minua pelkästä velvollisuuden tunnosta ja peittelemättä sitä.
Tahtoisin kuitenkin päästä vielä seuraavalle askelmalle ja pystyä menemään London Dungeoniin saamatta paniikki kohtausta kun opas ei ymmärrä miksi en halua laittaa käsiäni edessäni olevan miehen harteille. Aivan kuin ”I don’t like touching strangers” olisi jotenkin vaikea ymmärtää. Saisivat kyllä lisätä tuon varoituslistaansa ”ei raskaana oleville, epileptikoille, heikko sydämisille, korkean paikan kammoisille tai koskettelua kammoaville”.
Noh, mutta päivä kerrallaan. Tänään ymmärsin tämän kaiken minkä olin tiennyt koko ajan. Huomenna opin ehkä taas jotain uutta. Kuka tietää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti