31. lokakuuta 2011

Ristiriitaisia tunteita ja maailman loppuja

Mielessäni pyörii hyvin ristiriitaisia tuntemuksia ja ajatuksia, kun mietin mistä kirjoittaisin tänään. Olisin halunnut kirjoittaa suomalaisesta menestyvästä suunnittelijasta Minna Parikasta tai vastaavasti Greenpeacin tekemästä tutkimuksesta koskien myrkkyjäämiä farkuissa. Mutta kuinka voisin kirjoittaa näistä, kun mielessä pyörivät ajatukset tuntemamme maailman tuhosta? Ajatukset siitä, että maailmassa on YK:n mukaan tänään 7 miljardia ihmistä ja joka sekuntti syntyy 2,6 ihmistä lisää. Näistä syntyvistä lapsista puolestaan on tyttöjä 160 miljoonaa vähemmän, kuin biologian mukaan pitäisi olla. Mitä siis voi tapahtua 7 miljardin ihmisen maailmassa, joista suurin osa on miehiä, kun tyttö sikiöt abortoidaan ennen kuin ne saavat edes mahdollisuutta? Mitä tapahtuu kun 7 miljardia ajaa omaa etuaan?

Tämän kaiken lisäksi brittiläinen historioitsija ja luennoitsija Dominic Sandbrook on povannut, että Eurooppa sotii vuonna 2018. Sandbrookin ja Saksan liittokansleri Angela Merkel mukaan Euroopan ajaa tähän tilanteeseen velkakierre, talouslama, kuohuva anarkismi ja kaikkialle leviävä luottamuspula kapitalismiin. Eli ei tämä skenaario nyt niin kaukaa haetulta vaikuta. Selvää on kait kumminkin se, että jos euro romahtaa, miltä nyt kyllä pahasti näyttää, Eurooppa romahtaa. Mitäs tästä nyt sitten seuraa? No ihmiskunnan tuntien sota. Sillä johan se näkyy jo Kreikassa, jossa hallituksen tiukan talouskurin vastaiset mielenosoitukset ovat muuttumassa päivittäisiksi taisteluiksi, eikä tästä luonnollisestikaan seuraa muuta kuin se, että Kreikka lainarahoillaan ostamilla asevoimilla lähettää armeijan kaduille pitämään kansalaiset ruodussa. Samalla taas suuri osa läntisestä Euroopasta on vajoamassa takaisin lamaan.

Lähteet:
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2011103114667904_ul.shtml
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2011103014666003_ul.shtml
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2011103014666656_ul.shtml

Perimmäinen totuus mielestäni on kaikesta huolimatta, että sotia, sortoa, romahduksia ja lamoja on ollut aina ja tulee aina olemaan. Ainut mikä merkitsee on ihmisen selviytymis kyky tästä kaikesta. Kuinka siis voi löytää tahdon elää tälläisessä maailmassa? Kaikki on kiinni elämänasenteesta ja huomion kohdistamisesta.

Mielestäni on hyvä tiedostaa faktat. Tietää, että on mahdollisuus uuteen maailman sotaa ja ihmiskunnan romahtamiseen ja kaikestä tästä huolimatta etsiä aamuisin syy nousta sängystä yläs ja hymyillä. Se on mielestäni sitä perimmäistä selviytymis tahtoa. Elämä on kuitenkin yhden ihmisen osalta aivan liian lyhyt otettavaksi kovin vakavasti, eikä tässä maailmantilassa nyt kannata asioita kovin vakavasti ottaakaan, ja juuri siksi se syy nousta sängystä voi olla yksi huumorin täyteinen päivä lisää lyhyeen elämään. "Tää on vain elämää, ei sen enempää!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti